Tyytyväisyys arvokas tavoite

ON TODELLA miellyttävää olla tyytyväinen siihen, mitä omistaa. Tyytyväisyys edistää suuresti ihmisen onnellisuutta ja mielen- ja sydämenrauhaa.

Mutta nykyisessä maailmassa on paljon sellaista, mikä voi saada ihmisen tulemaan huolestuneeksi ja tyytymättömäksi. Epärehellisyys, epäoikeudenmukaisuus ja muu pahuus rehottaa runsaana. Yksilöt voivat yrittää tehdä sitä, mikä on oikein. Mutta kun kysymyksessä ovat ihmisten ponnistelut vääryyksien oikaisemiseksi maailmassa, pitävät yhä paikkansa Salomon sanat: ”Väärä ei voi suoristua.” – Saarn. 1:15.

Vaikka meidän ei pitäisi sokaistua vääryyden suhteen, meidän tarvitsee ymmärtää, että on asioita, joita me emme kerta kaikkiaan voi muuttaa. Sen sijaan että antaisimme näiden asioiden alituisesti häiritä itseämme, meidän on hyvä siirtää huomiomme myönteisempiin, rakentavampiin asioihin. Muutoin saatamme havaita olevamme niin häiriintyneitä, ettemme kykene nauttimaan edes siitä, mikä on terveellistä. Raamatun sananlasku sanoo: ”Kurjalle [murehtivalle, Jerusalem Bible] ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.” – Sananl. 15:15.

Silloinkin, kun ihmisellä on runsaasti aineellista, hän voi antaa jonkin murheen synkentää päivänsä. Tyytyväisyytensä menettäneenä hän ei näe siunauksia, joita saattaa olla hänen ympärillään. Toisaalta ihminen, jolla saattaa olla vähän omaisuutta mutta joka ei salli mieliharmin vallata tunteitaan, kokee sisäistä iloa päivästä päivään. Hänen myönteinen asenteensa auttaa häntä olemaan iloinen, ikään kuin hän nauttisi alituisista pidoista. Näin oli apostoli Paavalin laita, joka sanoi itseään ja työtovereitaan ”murehtiviksi mutta aina iloitseviksi”. – 2. Kor. 6:10.

Mutta miten ihminen voi saavuttaa sellaisen tyytyväisyyden, joka tekee hänen elämänsä kuin ainaisiksi pidoiksi?

Perustekijä on sen ymmärtäminen, ettei onnellisuus riipu ensisijaisesti aineellisesta hyvinvoinnista. Kodin rakkaudellinen, rauhallinen ilmapiiri aikaansaa paljon suuremman onnellisuuden kuin parhainkaan ruoka tai hienoinkaan laite voi aikaansaada. Useat Raamatun sananlaskut korostavat tätä. Me luemme: ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” (Sananl. 15:17) ”Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.” (Sananl. 16:8) ”Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.” – Sananl. 17:1.

Kun tällaisten Raamatun sananlaskujen totuudellisuuteen suhtaudutaan vakavasti, niin sillä on terveellinen vaikutus perheeseen. Kun perheessä pidetään aineelliset pyrkimykset omalla paikallaan, niin vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen. Siten voidaan rakentaa läheiset kiintymyksen siteet, mikä tekee kodista paikan, jossa nautitaan rauhasta ja sopusoinnusta.

Tärkein edellytys ihmisen tyytyväisyyteen on kuitenkin sen ymmärtäminen, että hyvä suhde Luojaan on hänen arvokkain omaisuutensa. ”Parempi vähä Herran pelossa [ts. terveellisessä kunnioituksessa] kuin paljot varat levottomuudessa”, sanoo Raamattu. – Sananl. 15:16.

”Levottomuus”, ts. huolestuneisuus ja rauhaton kamppailu ja ponnistelu, aiheutuu siitä, että Luoja jätetään huomioon ottamatta ja että aineellisten omaisuuksien tavoittelusta tulee ensisijainen päämäärä elämässä. Kun sitten ihmisen voimat ovat kuluneet loppuun sellaisessa ”levottomuudessa” ja hänen elämänsä on luisumassa pois, hänen vaelluksensa osoittautuu tyhjäksi, merkityksettömäksi. Hänellä ei ole aavistustakaan, mitä tulee kaikesta siitä, mitä hän on koonnut levottomalla raatamisellaan. Henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.” (Ps. 39:7) Samoin viisas kuningas Salomo mainitsi: ”Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni.” – Saarn. 2:18, 19.

Vaikka materialististen ihmisten elämä on usein turhauttavaa ja tyhjää, niin se ei pidä paikkaansa niiden elämästä, jotka asianmukaisesti ottavat huomioon Luojan. Siksi kuningas Salomo saattoi lopettaa ihmisen raadannan ja ponnistelun tarkastelun näihin sanoihin: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” – Saarn. 12:13.

Ihminen, jolla on terveellinen Luojan pelko, ei tee sitä erehdystä, että hän rakentaisi koko elämänsä aineellisten pyrkimysten ympärille. Hänen asenteensa on samanlainen kuin kristityn apostoli Paavalin, joka kirjoitti: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Tim. 6:7, 8) Tällainen realistinen näkemys aineellisesta varjelee ihmistä katkeralta pettymykseltä, jos olosuhteet muuttuisivat ja hän menettäisi omaisuutensa.

Sitä paitsi ne, jotka pelkäävät Jehova Jumalaa, eivät joudu pakokauhun valtaan, kun he kokevat vastoinkäymisiä. He tietävät, ettei heidän taivaallinen Isänsä hylkää heitä eikä jätä heitä täysin avuttomaan tilaan. He ajattelevat niin kuin henkeytetty psalmista: ”Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?” – Ps. 56:12.

Ovatpa olosuhteet millaiset tahansa, se jolla on läheinen suhde Jehova Jumalaan, voi olla tyytyväinen. Hän tietää, että vaikeudet, joita hän saattaa kokea, ovat vain ’hetkellisiä ja kevyitä’ verrattuina siihen ikuisen elämän suurenmoiseen palkkaan, jonka Jumala voi suoda hänelle. (2. Kor. 4:17) Tämä auttaa häntä säilyttämään sisäisen ilonsa ja katsomaan tulevaisuuteen luottavaisesti. Kristitty apostoli Paavali menetteli juuri siten. Kirjeessään filippiläisille hän sanoi: ”Olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen. Tiedänhän miten elää niukkuudessa, tiedänhän miten olla runsaudessa. Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden. Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” – Fil. 4:11–13.

Sellainen tyytyväisyys kuin apostoli Paavalilla oli on varmasti tavoite, joka meidän pitäisi pyrkiä saavuttamaan. Se auttaa välttämään pelkästään aineellisiin pyrkimyksiin perustuvan elämän tuskan, pettymyksen ja tyhjyyden. Ja se auttaa ihmistä selviytymään epämiellyttävistä olosuhteista, saamaan elämästä iloa nyt ja edistämään toisten onnellisuutta.