”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”

KERRAN vuodessa, raamatullisena niisankuun 14. päivänä, Raamatun pääsiäisen iltana, Jehovan antautuneeseen kansaan kuuluvat kokoontuvat yhteen maapallon kaikissa osissa Jeesuksen käskyn mukaisesti: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luuk. 22:19; 2. Moos. 12:2–6) On oikein viettää Herran illallista vuosittain tänä oikeana pääsiäisiltana auringonlaskun jälkeen kunkin omalla paikkakunnallaan.

Keitä kutsutaan olemaan läsnä? Jehovan hengellä voideltujen jäännökseen kuuluvien vähäinen joukko tulee varmasti olemaan läsnä, mutta myös kaikkia lisääntyvään ”suureen joukkoon” kuuluvia, joilla on maalliset toiveet, kutsutaan sydämellisesti olemaan läsnä samoin kuin kaikkia niitäkin, jotka perehtyvät parhaillaan Jehovan varauksiin. (Ilm. 12:17; 7:4, 9) Onko tämä rituaalisen muodollinen tai mystinen tilaisuus? Ei lainkaan. Sen sijaan tämä vuosittainen tilaisuus, jossa käytetään vertauskuvina leipää ja viiniä, palauttaa läsnä olevien mieleen ja sydämeen sen, mitä Jeesus Kristus teki heidän puolestaan 1 900 vuotta sitten, ja sen, mitä kaikki tämä merkitsee heille nyt ja loputonta tulevaisuutta ajatellen. – 1. Kor. 11:23–26.

Mistä tiedetään, milloin tämä tärkeä päivä on? Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus ja varhaiskristityt hyväksyivät Jerusalemin juutalaisen temppelipapiston määrityksen niisanin 14. päivän ajankohdasta (joka päivä alkoi auringonlaskusta). On huomionarvoista, että Jeesus nautti pääsiäisaterian niisankuun 14. päivänä, niin kuin Mooseksen laissa neuvottiin. (2. Moos. 12:6–8; 3. Moos. 23:5; Matt. 26:18–20) Hän ei syönyt pääsiäisateriaa niisankuun 15. päivänä, kuten useimmat juutalaiset nykyään syövät. Sen jälkeen kun temppeli hävitettiin vuonna 70, kristittyjen on täytynyt itse ottaa selville, milloin on niisankuun 14. päivä, raamatullinen pääsiäispäivä.

Silloin kun Rooman keisari Konstantinus teki luopiokristillisyydestä valtionuskonnon (vuonna 325), Nikean kirkolliskokous määräsi, että kristikunnan pääsiäistä tulisi aina viettää sinä sunnuntaina, joka ensimmäiseksi seuraa kevätpäiväntasauksen päiväksi tai seuraavaksi sen jälkeen sattuvaa täyttäkuuta. Tavallisesti kevätpäiväntasauksen aika on 21. maaliskuuta. Jos uudestakuusta laskien neljästoista päivä, jota he pitivät täydenkuun päivänä, sattui sunnuntaiksi, pääsiäisen vietto siirrettiin seuraavaksi sunnuntaiksi. Näin siksi, ettei vietto olisi sattunut samaan aikaan juutalaisten ja kvartodesimaaneiksi kutsuttujen kristittyjen pienen ryhmän kanssa, jotka yhä viettivät niisankuun 14. päivää. Tällä tavalla kristikunta on alkanut viettää ”kiirastorstaitaan” aina torstaina Jeesuksen viimeisen ehtoollisen muistoksi ja ”pitkääperjantaitaan” aina perjantaina hänen kuolemansa muistoksi.

Ainakin vuoteen 1880 mennessä Jehovan voidellut palvojat olivat luopuneet kristikunnan tavasta viettää Herran illallista useita kertoja vuodessa, ja he viettivät sitä vain niisankuun 14. päivänä auringonlaskun jälkeen. Siitä lähtien noin vuoteen 1919 voidellut kristityt hyväksyivät juutalaisen kalenterin määrittämät päivämäärät sen suhteen, milloin niisankuun 14. päivä oli. He ymmärsivät, että juutalaiseen kalenteriin oli merkitty ”pääsiäinen” niisankuun 15. päiväksi auringonlaskun jälkeen. Nämä voidellut kristityt järjestivät kuitenkin Herran illallisen vieton niisankuun 14. päivän illaksi, niin kuin Jeesuskin vietti sitä. Silti nämä kristityt käyttivät juutalaista kalenteria ja hyväksyivät sen määrityksen kunkin vuoden niisankuusta.

Nykyinen juutalainen kalenteri määrittää niisankuunsa alun tähtitieteellisen uudenkuun mukaan. Mutta kestää tavallisesti kahdeksantoista tuntia tai enemmänkin, ennen kuin uudenkuun sirpin reuna alkaa näkyä Jerusalemissa. Viime aikoina Jehovan todistajien hallitseva elin on ottanut kunakin vuonna selville, milloin uusikuu todellisuudessa tulee näkyviin Jerusalemissa, koska tällä tavalla niisankuun 1. päivä määritettiin raamatullisina aikoina. Tästä syystä Jehovan todistajien muistonviettopäivän ja nykyisen juutalaisen kalenterin mukaisen niisankuun 14. päivän välillä on usein ollut yhden tai kahden päivän ero.a

Nykyisen laskutapamme mukaan muistonviettopäivä on yleensä samoihin aikoihin kuin kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun päivä. Esimerkiksi vuonna 1975 muistonviettopäivä, joka laskettiin neljänneksitoista päiväksi (lähinnä kevätpäiväntasausta esiintyvän) uudenkuun näkymisestä Jerusalemissa, sattui torstaiksi 27. maaliskuuta auringonlaskun jälkeen. Sopivasti oli torstaina 27. maaliskuuta 1975 myös täysikuu. Nykyisen menetelmämme mukaan laskettuna vuoden 1976 muistonviettopäivä on keskiviikkona 14. huhtikuuta auringonlaskun jälkeen. Täysikuu sattuu myös samalle päivälle. Jos siis tulevaisuudessa jotkut Jehovan kansasta eivät voisi olla kosketuksissa hallitsevaan elimeen, he voisivat määrittää muistonviettopäivän melko tarkasti paikallisten kalentereitten perusteella, joista käy ilmi ensimmäisen täydenkuun aika kevätpäiväntasauksen jälkeen. Muistonvietto olisi auringonlaskun jälkeen sinä päivänä, jona on täysikuu.b

Miten tulisi menetellä, jos Herran illallisen iltana sattuu jokin odottamaton vaikea tilanne? Mitä olisi tehtävä, jos ankaran myrskyn tai jonkin muun suuren häiriön vuoksi paikallisen seurakunnan olisi mahdotonta tulla yhteen määräaikana? Sellaisissa tilanteissa veljien olisi ehkä hyvä kokoontua pieninä naapuri- tai perheryhminä tarvittaessa. Tällä tavalla he kokoontuvat yhteen palauttaakseen mieleensä muistonvieton vertauskuvien, happamattoman leivän ja viinin, merkityksen. Sellaisissa poikkeustilanteissa joku antautunut veli (tai antautunut sisar, ellei läsnä ole veljeä) voisi käsitellä lyhyesti Raamatun kertomuksia, jotka Matteuksen 26:17–30; Luukkaan 22:7–23, 28–30 ja 1. Korinttolaisille 11:20–31 esittävät. Jos seurakunnan täytyy kokoontua pienissä ryhmissä, niissä läsnä olleiden yhteismäärä voidaan ilmoittaa koko seurakunnan läsnäolijamäärää raportoitaessa.

Kun on kysymys vertauskuvista, tulisi varmasti tehdä kaikki mahdollinen siitä huolehtimiseksi, että voideltuun jäännökseen kuuluville tarjotaan leipä ja viini, vaikka joku heistä olisi sairaana kotona tai sairaalassa. Vain erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa voidellun jäännöksen jäsen ei voi nauttia vertauskuvia niisankuun 14. päivänä, hän saattaa haluta viettää Herran illallista niisankuuta seuraavan kuukauden neljäntenätoista päivänä (seuraavan täydenkuun päivänä) sen periaatteen mukaisesti, jonka 4. Mooseksen kirjan 9:10, 11 ja 2. Aikakirjan 30:1–3, 15 esittävät myöhästyneestä pääsiäisenvietosta. Tällaisesta myöhästyneestä vietosta tulisi lähettää raportti heti sen jälkeen.

Miten tulisi menetellä, jos useampi kuin yksi seurakunta tarvitsee samaa valtakunnansalia? Olisi hyvä ajoittaa ohjelmat huomaavaisesti niin, että toisella seurakunnalla on riittävästi aikaa poistua salista ja seuraavalla seurakunnalla aikaa aloittaa ohjelmansa. Joissakin tapauksissa on muistonviettoa varten vuokrattu muita saleja. Sellaisissa tapauksissa saatetaan havaita viisaaksi, että useat seurakunnat pitävät yhteisen kokouksen. Silloin voidaan lähettää yhteisraportti, jossa mainitaan tilaisuuteen osallistuneitten seurakuntien nimet.

Mikä oli tapahtumien järjestys Jeesuksen aikana? Herran illallisen ensimmäisessä vietossa oli Matteus henkilökohtaisesti läsnä. Hän esittää tosiasiallisen tapahtumajärjestyksen. Jeesus ja hänen kaksitoista opetuslastaan nauttivat pääsiäisaterian käyttäen paahdettua lammasta ja happamatonta leipää osallistujien muistuttamiseksi siitä, mitä tapahtui, kun israelilaiset vapautettiin Egyptistä vuonna 1513 eaa. Paahdetun lampaan ja happamattoman leivän käyttämisessä tällaisina muistuttimina ei ollut mitään salaperäistä. (Matt. 26:17–19; Ps. 119:2, 14; ”todistukset” = ”muistuttimet”, UM) Pääsiäisaterian jälkeen Jeesus paljasti kavaltajansa Juudaksen, joka lähetettiin sitten pois. (Matt. 26:20–25; Joh. 13:29, 30) Tällöin Jeesus jäi yhdentoista uskollisen apostolin seuraan, joiden kanssa hän pani alulle uuden illallisen, johon sisältyi osallistuminen happamattomaan leipään ja maljaan, jossa oli aitoa punaviiniä. Kummassakin tapauksessa Jeesus esitti kiitosrukouksen, ensin leipää varten ja sitten viiniä varten. (1. Kor. 11:24, 25) Kun Jeesus oli pitänyt pitkähkön puheen ja esittänyt rukouksen, he päättivät tilaisuuden laulamalla ylistyslauluja, minkä jälkeen he lähtivät Öljyvuorelle. Tämä siis määrää yleisen menettelytavan meidänkin aikanamme. – Matt. 26:26–30; Joh. 13:31–18:1.

Mistä vertauskuvat, leipä ja viini, muistuttavat meitä? Happamaton leipä muistuttaa meitä Jeesuksen liharuumiista, siitä, miten hän ”kärsi lihassa” (1. Piet. 4:1), miten hän antoi liharuumiinsa ”maailman elämän puolesta” (Joh. 6:51), miten hän on ”Karitsa, joka teurastettiin,” (Ilm. 5:12) ja miten lakiliitto otettiin ”pois tieltä naulitsemalla se kidutuspaaluun”. (Kol. 2:14) Vertauskuva, jona käytetään punaviiniä, muistuttaa meitä siitä, miten Jeesus on ollut Lunastajamme, koska meidät on vapautettu Jeesuksen ”kalliilla verellä” (1. Piet. 1:19), ja miten hänen elämänvertaan käytettiin sen uuden liiton voimaan saattamiseen, johon hänen perijätoverinsa otetaan (1. Kor. 11:25). Vaikka ”suureen joukkoon” kuuluvat eivät osallistukaan vertauskuviin, ne palauttavat heidän mieleensä Jeesuksen toiminnan ja sen uuden liiton hyödyn, jonka kautta monet siunaukset tulevat heille. (Ilm. 7:9, 10, 14) Jehovahan on järjestänyt meille pelastumisen Kristuksen uhrin sovitusvoiman välityksellä, eikä ainoastaan voidelluille, vaan myös kaikille niille, joille annetaan tilaisuus saada ikuinen elämä täällä maan päällä. – 3. Moos. 16:11; 1. Joh. 2:2.

Miten kokous johdetaan? Muistonviettotilaisuudessa puheenjohtajana toimiva veli esittää lyhyet tervetuliaissanat ja avaa kokouksen laululla ja rukouksella. Tätä seuraa muistonviettopuhe, jonka esittää nimitettyjen valvojien valitsema pätevä puhuja (joku voidelluista, missä heitä on käytettävissä). Ei ole hyvä, että useat veljet esittäisivät muistonviettopuheen moniosaisena sikermänä. On suositeltavaa, että puhuja esittäisi kaksi lyhyttä rukousta vertauskuvia varten. (Matt. 26:26, 27) Sen jälkeen kun vertauskuvat on tarjottu ja puhuja on esittänyt lisähuomautuksia, esivalvoja voi huolehtia loppuhuomautuksista, ellei hän hoida muistonvietto-ohjelmaa. Kokous päättyy loppulauluun ja rukoukseen.

Vain voideltuun jäännökseen kuuluvat osallistuvat vertauskuviin, jotka pannaan kiertämään läsnä olevien keskuudessa. Lyhyen rukouksen jälkeen leipä pannaan kiertämään ensin. Toisen rukouksen jälkeen tarjotaan viini. Leipää ja viiniä ei tarjota yhdessä. Niiden, jotka osallistuvat ’arvollisesti’, pitäisi osallistua molempiin vertauskuviin. – 1. Kor. 11:27, 28.

Raamattu sanoo, että Jeesus taittoi leivän, ilmeisesti tarjotakseen apostoleille, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä kummankin puolen pöytää. (Matt. 26:26) Tämä ei ole tarpeellista meidän oloissamme nykyään, koska Jeesus ei asettanut mitään ritualistista ennakkotapausta. Happamattoman leivän taittamisella ei ole näin ollen mitään vertauskuvallista merkitystä. Muista, ettei Jeesuksen synnittömästä aineellisesta ruumiista murtunut yhtään luuta kuolemassa. (2. Moos. 12:46; Ps. 34:21; Joh. 19:33, 36) Käytettävien maljojen ja leipälautasten määrä riippuu siitä, kuinka monta tarjoilijaa tarvitaan. Kullekin käytettävälle lautaselle voidaan panna osa happamattomasta leivästä ja viini voidaan kaataa maljoihin ennen kokouksen alkamista.

Millaista leipää ja viiniä tulee käyttää? Koska Jeesus otti happamatonta leipää, jota normaalisti käytettiin pääsiäisenä, mekin nykyään käytämme happamatonta leipää. Kristityt voivat käyttää muistonvietossa juutalaisia matsa-leipiä, jos ne on tehty pelkästään vehnäjauhoista ja vedestä. Mutta me emme käyttäisi sellaisia matsoja, joihin on lisätty esimerkiksi suolaa, sokeria, maltaita, kananmunia, sipulia jne.

Jotkut todistajat saattavat mieluummin leipoa itse pienen määrän happamatonta leipää jauhoista (vehnästä, riisistä tai muusta viljasta) ja vedestä. Se voidaan valmistaa seuraavasti: Sekoita puolitoista kupillista jauhoja kupilliseen vettä ja tee siitä kostea taikina. Ripottele runsaasti jauhoa leivinlaudalle ja kaulitse taikina vohvelin paksuiseksi tai niin ohueksi kuin mahdollista. Pane se paistinpannuun tai leivinpellille (yleensä taikinaan pistellään haarukalla pieniä reikiä) ja muotoile se litteäksi leiväksi. Paista sitä kuumassa uunissa, kunnes se on kuivaa ja mureaa.

Muistonviettoon varatun viinin pitäisi olla aitoa punaviiniä, jollaista juutalaiset käyttivät pääsiäisenvietossaan. Huomaamme, että Jeesus Matteuksen 26:29:ssä puhuu ”viiniköynnöksen tuotteesta”, joka siihen aikaan vuodesta voi olla vain käynyttä viiniä. Väärentämätön punainen rypäleviini on ainoa sopiva muistutin Jeesuksen vuodatetusta verestä. Kristuksen veri oli riittävä, siihen ei tarvinnut lisätä mitään; niinpä käytettävän viininkin pitäisi olla makeuttamatonta, väkevöimätöntä punaviiniä. Jos vertauskuvien hankkimisen tiedetään ennakolta olevan vaikeaa, niin valmistelut niiden hankkimiseksi voidaan tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Koska vertauskuvat eivät itsessään ole pyhiä, niin muistonvieton mentyä ohitse ja kokouksen hajaannuttua leipä ja viini voidaan viedä kotiin ja niitä voidaan pitää tavallisena ruoka-aineena ja käyttää joskus muulloin normaaliin tapaan. – 1. Sam. 21:4.

Keiden pitäisi osallistua vertauskuviin? Vain ”pieneen laumaan” kuuluvat on otettu uuteen liittoon, ja sen tähden heidän tarvitsee osallistua vertauskuvien. (Luuk. 12:32) Yksitoista uskollista apostolia, pieni ryhmä tulevia voideltuja, muodosti niiden ytimen, jotka myöhemmin oli määrä ottaa uuteen liittoon helluntaina vuonna 33. (Luuk. 22:20) ”Suureen joukkoon” kuuluvat, jotka eivät ole ’uusia luomuksia’ uudessa liitossa, eivät osallistu leipään ja viinien tässä vuosittain vietettävässä tilaisuudessa. – 2. Kor. 5:17.

Jokainen voideltu, joka on läsnä muistonvietossa, tutkii itseään etukäteen todetakseen, onko hän arvollinen osallistumaan ja onko hänellä todella hengen todistus. (Room. 8:16, 24; 1. Kor. 11:27–29) Silloin tällöin joku, joka on aikaisemmin osallistunut, on havainnut, ettei hänen suhteensa Jumalaan olekaan voidellun pojan suhde. Olisi oikein, että he lakkaisivat osallistumasta, mutta tämä ei merkitsisi sitä, että he olisivat tulleet uskottomiksi. On vain niin, että heidän henkilökohtainen suhteensa Jehovaan onkin selvinnyt sellaiseksi, johon liittyy maallinen toivo.

Ne, jotka lasketaan osallistujiksi, tunnetaan uskollisina, kastettuina Jumalan palvelijoina. Me emme kutsu erotettuja olemaan läsnä. Mutta jos sellainen on läsnä, ei ole mitään syytä häiriintyä, jos hän istuu toisten joukossa ja alkaa osallistua vertauskuviin. Häntä ei missään tapauksessa lasketa osallistujaksi.

On aina ilo nähdä niin paljon uusia läsnä muistonvietossa. Ohjelman jälkeen on tilaisuus nauttia onnellisesta toveruudesta uusien ja toistemme kanssa. Tällainen iloinen toveruus on todella rakentavaa ja rohkaisevaa jokaiselle. Jos illan ohjelmaa mietitään, niin se antaa aina paljon ajattelemisen aihetta ja herättää kiitollista arvostusta Jehovaa kohtaan muistuttaen meitä kaikesta, mitä Hän on tehnyt rakkaudesta meitä kohtaan Lunastajamme, Jeesuksen Kristuksen Herramme, välityksellä. (Matt. 20:28; 1. Piet. 3:15) Saavuttuaan kotiin ohjelman jälkeen Jehovan todistaja -perhe voi käyttää aikaa tämän tärkeän tilaisuuden merkityksestä keskustelemiseen. Kaikki tämä auttaa perhettä liittymään kiinteämmin yhteen ja rikastuttaa sitä hengellisesti.

Vanhimmat suunnittelevat huolellisesti sopivan Herran illallisen vieton paikallista seurakuntaa varten. Tänä samana iltana Jehovan antautuneeseen kansaan kuuluvien, niin voideltujen kuin ”suuren joukon” jäsentenkin, sydän ja mieli ylistää Suvereenia Jumalaamme Jehovaa, kaikissa osissa maapalloa, kun he ovat yksimielisesti kokoontuneet yhteen. He kiittävät jälleen Jeesusta Kristusta, meidän Lunastajaamme, joka osoitti suurta rakkauttaan meitä kohtaan luovuttamalla ihmiselämässä meidän parantamiseksemme. Voideltu jäännös ja ”suuri joukko” iloitsevat joka vuosi muistaessaan häntä messiaanisena maailman voittajana – Joh. 16:33.

[Alaviitteet]