”Te kaikki olette veljiä”
”Yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä.” – Matt. 23:8.
1. Mitä rakkauteen sisältyy, ja mitä sen avulla voidaan saavuttaa?
RAKKAUS ei ole ainoastaan laaja järjestöominaisuus. Se liittyy paremminkin veljeyden hengen elättämiseen kussakin meistä eikä vain asiain pitämiseen itsestään selvinä. Se on ominaisuus, joka ilmaistuna auttaa meitä tuntemaan läheisyyttä toisiamme kohtaan uskon veljeydessä. Tämä periaatteellinen agápe-rakkaus on sellaista, jota meidän veljinä tulee kehittää ”teossa ja totuudessa”. – 1. Joh. 3:18; Joh. 21:15–17.
2, 3. a) Ketkä sisältyvät sanaan ”veljet”? b) Minkä tunteen pitäisi vallita veljien keskuudessa?
2 ”Veljet” oli varhaiskristittyjen keskuudessa hyväksytty puhuttelusana, kun tarkoitettiin molempia sukupuolia käsittäviä ryhmiä, eikä se siis rajoittunut vain miehiin. (Apt. 1:14–16; Room. 1:13) Tätä sanaa käytetään kaikista kristityistä, miehistä ja naisista, kaikissa henkeytetyissä kristillisissä kirjeissä lukuun ottamatta neljää: Tiitusta, Filemonia, 2. Johannesta ja Juudasta. Apostoli Paavali kirjoittaa myös: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10) Sanan ”veljet” osoitetaan jälleen olevan kaikki käsittävä 1. Korinttolaisille 15:6:ssa, missä Paavali viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen ja sanoo: ”Sen jälkeen hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle.” Kun Pietari kehotti kristittyjä asennoitumaan vastustajaa vastaan, niin hän lisäsi: ”Samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa.” (1. Piet. 5:9) Tämä sisältää ilmeisesti sekä kristityt miehet että naiset.
3 Meillä pitäisi tosiaan olla läheisyyden tunne niitä kohtaan, jotka ovat veljiämme Kristuksessa. Tähän tunteeseen tulee sisältyä riippuvaisuus Kristuksesta Jeesuksesta sekä arvostus häneen omaamaamme suhdetta kohtaan. – Joh. 15:5.
4. Mitä opimme Jeesuksen sanoista, jotka Matteuksen 23:5–12 esittää?
4 Jeesus korosti hyvin paljon Jehovan isyyden alaisuudessa olevaa messiaanista johtoasemaansa veljeyden perusteena. Esimerkiksi puhuessaan ihmisjoukoille ja opetuslapsilleen hän kiinnitti huomion kirjanoppineitten ja fariseusten ulkokultaisuuteen sanoen heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi . . . He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi.” He halusivat itselleen palvontaa ja ylistämistä. Mutta Jeesus jatkoi osoittaen, ettei sellaista tilannetta pitäisi milloinkaan olla kristittyjen veljeydessä. Hän selitti: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Hän neuvoi edelleen, että ”suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” – Matt. 23:5–12.
5. Mitä kristittyjen tulee varoa?
5 Jeesus leimasi sitten fariseukset ”ulkokullatuiksi”. Hän osoitti nimenomaan, miten heidän itsekäs, korkea ajattelunsa oli inhottavaa Jumalalle – sellaista, mitä ei milloinkaan pitänyt sallia kristittyjen veljien ja sisarten keskuudessa. Mutta vääriä asenteita tunkeutuu seurakuntaan, jos sen jäsenten keskuudessa ei vallitse rakkaus. Ja antaessaan täyden tunnustuksen Jehovalle kristittyjen veljien täytyy myös olla aina varovaisia, että he eivät väheksy sitä aktiivista osaa, joka Kristuksella nyt on seurakunnassa.
KRISTUKSEN TUNNUSTAMINEN SEURAKUNNAN PÄÄKSI
6. a) Miten voimme osoittaa tunnustavamme Kristuksen pääksi? b) Minkä suojelevan kehotuksen Paavali antaa?
6 Tunnustaessaan Kristuksen pääksi jokaisen tulee olla Kristuksen kaltainen siinä, että omaa hellyyttä ja sääliä kaikkia kohtaan ja osoittaa erityisesti läheistä ja lämmintä myötätuntoa jokaista seurakunnassa olevaa kohtaan. (Fil. 2:1, 2) Kasvettaessa Kristuksen täyteen mittaan on tärkeätä, että tätä läheisyyttä kehitetään, sillä se on suoja. Apostoli Paavali kiinnittää tähän huomiotamme sanoessaan tarkoituksena olevan, että ”emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä”. Pane sitten merkille hänen vastakkaiset sanansa: ”Mutta kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, kun se on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen tarkoitustaan vastaavan nivelen välityksellä, kunkin eri jäsenen toimiessa sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” – Ef. 4:11–16.
7. Mitä meidän täytyy tunnustaa Kristuksesta?
7 Tämän tähden täytyy tunnustaa, että Kristus Jeesus ohjaa ja huoltaa seurakuntaansa nykyisellä 20. vuosisadalla aivan samalla tavalla kuin hän teki seurakunnan varhaisinakin päivinä. Kaikkien täytyy oppia arvostamaan sitä, että Kristus Jeesus on lunastuksen Suorittaja ja myös tuleva tuhatvuotinen Kuningas. – Hepr. 2:10; Ilm. 20:6.
8. Miten kaikkien tulisi osoittaa oikeaa alamaisuutta?
8 Kun pysyy lähellä päätä, Kristusta, niin se estää saamasta itsestään ja kristityistä tovereistaan erheellistä tai korkeaa näkemystä, kuten apostoli Paavalin sanat osoittavat: ”Olkaa alamaiset toinen toisellenne Kristuksen pelossa.” Paavali jatkaa sitten kuvaillen kristillisiä perheitä ja seurakuntaa koskevaa Jumalan järjestelyä: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja.” Näissä suhteissa tulee rakkauden ja ykseyden vallita, kuten Paavali osoittaa: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta . . . miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan.” (Ef. 5:21–28) Sekä veljet että sisaret seurakunnassa on sen tähden pantu omaan asemaansa Kristuksen johdon alaisuudessa. Seurakunnan vanhinten ja avustavien palvelijoiden ei tule pitää itseään parempina vaan palvella nöyrästi seurakunnassa olevia, koska Kristus on antanut heille tällaisen luottamustehtävän. Tämä edistää seurakunnan rakentumista rakkaudessa. – Room. 14:19; 15:1, 2.
9. a) Miten kaikkien kristittyjen tulisi suhtautua itseensä? b) Millä tavoilla kauan totuudessa olleet voisivat kannustaa toisia?
9 Koska Jeesuksella on yleismaailmallinen valta, niin meillä ei ole mitään perustetta väittää henkilökohtaisten kykyjemme takia olevamme muita parempi tai tärkeämpi. Kristityt tunnustavat Hänet Opettajakseen. Mitä tahansa sen tähden kyennemmekin opettamaan hyvänä uutisena, tulee Kristukselta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä eikä ole lähtöisin kenenkään yksilön kyvystä tai aloitteesta. (Matt. 24:45–47) Tämä osoittaa edelleen, että ’yksi on meidän Johtajamme’ ja että seurakunta ja sen ohjaus ei ole riippuvainen kenestäkään ihmisestä, miten kyvykäs hän sitten lieneekin. Paljon riippuu sen tähden siitä, millainen näkemys kristityillä on itsestään. Toisin sanoen, ajattelevatko he ehkä totuudessa olonsa vuosien, entisen huomattavan asemansa tai nykyisen asemansa perusteella, että heidän äänensä tai mielipiteensä pitäisi päästä voitolle? Vai toisaalta iloitsevatko he aidosti, kun toiset osoittavat kykenevänsä selittämään tai soveltamaan Raamattua ja osoittamaan aloitekykyä suunnittelussa sekä aikaan saamisessa? Kannustavatko he heitä tässä? Tämä on sen luotettava mitta, onko heillä rakkautta veljeskuntaa kohtaan ja tunnustavatko he Kristuksen siksi vallaksi, jonka Jehova Jumala on korottanut. – Matt. 28:18.
10. a) Miten vaatimatonta mieltä voitaisiin ilmaista? b) Miten ärsytyksiä seurakunnassa voidaan välttää?
10 Nöyryys on kristitylle välttämätön. Se estää häntä elättämästä mielessään ajatusta, että hän olisi veljiään parempi. Kirjoittaessaan filippiläisille Paavali neuvoi: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä vain omia asioitanne niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” Meidän tulee samalla tehdä ”jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä”. (Fil. 2:3, 4, 14) Nämä sanat osoittavat jälleen, miten tärkeätä on ilmaista nöyrästi rakkautta veljiämme kohtaan. Kun noudatamme tätä neuvoa, niin emme ole taipuvaisia tekemään kiistakysymyksiä vain henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi. Vanhimmat, jotka osoittavat mielen vaatimattomuutta, kykenevät myös työskentelemään ja kokoontumaan yhteen vapaina kiistoista ja vihaisista väittelyistä.
11. Millaisen asenteen ja suhteen tulisi vallita kaikkien keskuudessa seurakunnassa?
11 Miten kristittyjen tulisi ilmaista tällaista nöyryyttä palvellessaan hartaasti toisia? Eikö se ilmene siten, että on huomaavainen ja kiinnostunut kaikista vaatimattomat mukaan luettuina? Ja siten, että suo kaikille asiaankuuluvan arvon? Paavali vastaa: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan. Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa. Olkaa toisia kohtaan samanmielisiä kuin itseännekin kohtaan; älkää kohdistako mieltänne siihen, mikä on ylvästä, vaan pitäkää ohjenuorana sitä, mikä on vaatimatonta. Älkää tulko ymmärtäväisiksi omissa silmissänne.” (Room. 12:10, 15, 16) Tästä voimme ymmärtää, miten toimeliaan avuliaita meidän tulisi olla ja miten meidän pitäisi osoittaa halukkuutta työskennellä kristittyjen veljiemme hyväksi ja kanssa. On aina erittäin hyvä osoittaa tätä kiinnostusta odottamatta pyyntöä. – 1. Kor. 10:24, 33; 13:4, 5.
12. Mitä rohkaisua sisaret voivat saada Tabitaa koskevasta kertomuksesta?
12 Sisaret voivat myös antaa hyvän mallin toisille. Erinomainen esimerkki tästä oli Tabita (eli Dorkas), joka asui Joppessa kohta kristillisen seurakunnan perustamisen jälkeen. ”Hän uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja, joita hän jakeli. Mutta noina päivinä tapahtui, että hän sairastui ja kuoli.” Kun sikäläiset opetuslapset kuulivat Pietarin olevan läheisessä Lyddassa, niin he lähettivät hakemaan häntä Joppeen. Mitä tapahtui, kun hän tuli sinne? ”Pietari toimitti jokaisen ulkopuolelle, ja laskeuduttuaan polvilleen hän rukoili, ja käännyttyään ruumiin puoleen hän sanoi: ’Tabita, nouse!’ Hän avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari antoi hänelle kätensä, nosti hänet seisomaan ja kutsui pyhät ja lesket ja esitti hänet elävänä.” (Apt. 9:36–41) Tabitan hyvät teot tulivat ihmeellisesti palkituiksi! Mikä kannustus sisarille noudattaa hänen elämäntapaansa meidänkin aikanamme! Sivumennen sanoen tämä oli ensimmäinen kuolleista herättäminen, joka on kerrottu apostolin suorittamaksi.
OMAKSU VASTUU
13. Miten veljien tulisi osoittaa suhtautuvansa vastuun omaksumiseen?
13 Seurakunnassa tulisi erityisesti veljien ottaa halukkaasti vastuu. Heidän tulisi tarjoutua vapaaehtoisesti sydämen halusta palvelemaan hyvin seurakunnassa, johon heidät on määrätty. Meillä on niin monia tilaisuuksia tarjolla, joihin voimme osallistua. Meidän tulisi arvioida itsemme rehellisesti ja haluta nimenomaan kehittää voimakas kiintymys kristittyihin tovereihimme ja auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin. On erittäin hyvä, että veljet yrittävät pätevöityä seurakunnassa vanhimmiksi tai avustaviksi palvelijoiksi. – 1. Tim. 3:1.
14. Miten nämä veljet voivat auttaa toisia seurakunnassa?
14 Kumpaakaan näistä mainituista asemista ei pidä tavoitella arvonimen tai virka-aseman saamiseksi. Jokaisen sydämessä tulisi olla syvälle juurtunut halu auttaa ja tukea toisia, työskennellä todella kiinnostuksesta seurakunnassa olevien hyväksi ja kehittää jatkuvasti hengellisiä ominaisuuksia. Sinun voimakkaana sydämenhalunasi tulee ilmeisesti olla toisten seurakuntalaisten auttaminen. Sinun tulee erityisesti yrittää ottaa huomioon uudemmat tai heikommat ja uhrata aikaasi heille. Tämä koskee heidän auttamistaan Raamatun ryhmätutkistelussa samoin kuin palveltaessa saarnaten talosta taloon, mikä on ensisijaisen tärkeätä. Kun autat heitä heidän teokraattisen koulun tehtävissään, niin se voi olla kannustus. Kiinnostuksesi heitä kohtaan on rakentavaa, ja tämäkin on tietysti rakkautesi ilmaus kristittyjä veljiäsi kohtaan. – 1. Tess. 2:7, 8; 1. Kor. 12:12, 25.
VELJEYDEN HENGEN KEHITTÄMINEN
15. a) Miten voimme rehellisesti arvioida itseämme? b) Miksi meidän ei pitäisi itsekkäästi verrata itseämme toisiin?
15 Meidän kaikkien tulisi arvioida itsemme rehellisesti silmämääränä voimakkaamman kiintymyksen kehittäminen toisia kohtaan seurakunnassa. Kunkin lähtökohta on itsetutkistelu eikä itsensä vertaileminen toisiin. Kun vertailemme itseämme epäsuotuisasti veljiimme, niin herätämme kilpailuhenkeä, joka voi johtaa ”vihollisuuksiin”. (Gal. 5:20) Tämä jo itsessään selvittää meille, miten tärkeätä on osoittaa nöyryyttä olemalla vaatimattomia – mikä on ihailtava ominaisuus veljeyden hengen kehittämisessä. (1. Piet. 5:5, 6) Sen näkeminen, missä suhteessa voimme kehittää voimakkaampia kiintymyksen tunteita kristittyjä veljiämme kohtaan, vaatii rehellistä itsetutkistelua. – 2. Kor. 13:5.
16. a) Miksi meidän tulisi vaalia veljeyden henkeä seurakunnassa? b) Mikä on seuraus siitä, että noudatamme sitä, mitä Paavali sanoi Kolossalaisille 3:15–17:ssä?
16 Me kaikki haluamme varmasti edistää veljeyden henkeä! Se voi tuottaa meille kullekin todellista onnea sekä hengellisten veljiemme rakkauden, joka on mitä tyydyttävintä. (Ef. 6:23) Kun meillä on oikea henki, niin meillä voi olla sellainen mielentila, että me näemme, kuinka paljon me saatamme myötävaikuttaa veljeyden hyväksi seurakunnassa. (Luuk. 22:26) Me haluamme henkilökohtaisesti työskennellä innokkaasti saattaaksemme itsemme lähemmäksi kaikkia toisia seurakunnassa olevia todistaen heidän kanssaan kenttäpalveluksessa ja siten vahvistaaksemme rakkauden sidettä ja todellisen veljeyden tunnetta. (Apt. 20:18–21) Apostoli Paavalin tietoisuus tästä on ilmaistu hyvin Kolossalaisille 3:15–17:ssä: ”Vallitkoon . . . sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät kutsuttiinkin yhdessä ruumiissa. Ja osoittautukaa kiitollisiksi. . . . Opettakaa ja neuvokaa vakavasti toisianne psalmein, Jumalan ylistyksin ja hengellisin lauluin miellyttävästi, laulaen sydämessänne Jehovalle. Ja mitä teettekin sanassa tai työssä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Jumalaa, Isää, hänen kauttaan.” Vahvistakaamme myös sydäntämme rakkauden täydellisessä siteessä siinä määrin, että kun kaikki on sanottu ja tehty, toisetkin käsittävät, että me kaikki olemme aitoja kristittyjä veljiä. – Joh. 13:35; Kol. 3:14.