Lukijain kysymyksiä
● Miten Hesekiel saattoi ’Israelin heimon vartijana’ olla vastuussa Jerusalemissa olevan Jumalan kansan elämästä, kun hän oli pakkosiirtolaisena Babylonissa? – Hes. 33:7.
Hesekiel oli yksi niistä 18 000 israelilaisesta, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisina Jerusalemista Babyloniin vuonna 617 eaa. (2. Kun. 24:14–16) Tämä tapahtui kymmenen vuotta ennen vuonna 607 eaa. tapahtunutta Jerusalemin täydellistä hävitystä, jolloin paljon enemmän israelilaisia vietiin vankeina Babyloniin.
Yhteydenpito sanansaattajien ja kirjeiden välityksellä Babylonin ja Jerusalemin pääkaupunkien välillä oli aika hyvä silloisen ajan ja sikäläiset etäisyydet huomioon ottaen. (Hes. 21:7; 33:21; 2. Kun. 25:8–10) Hedelmällisen puolikuun kauppateillä oli säännöllisiä karavaaneja, jotka voivat kuljettaa uutisia ja sanomia Jerusalemin ja Babylonin välillä. (Vrt. 1. Moos. 11:31; 12:1–5; Hes. 27:3, 17–24.) Se, mitä Hesekiel näki näyssä ja esitti näyttein Babylonissa (Hes. 24:24), ja myös se, mitä tuossa kaupungissa olevat väärät profeetat sanoivat, tuli tunnetuksi Jerusalemissa. (Jer. 29:20–23) Ja se taas, mitä tapahtumapaikalla oleva Jehovan profeetta Jeremia julisti Jerusalemissa, tuli nopeasti Babylonissa olevien Israelin pakkosiirtolaisten tietoon. – Jer. 29:1.
Sen tähden kun Hesekiel uskollisesti esitti Babylonin pakkosiirtolaisille varoitukseksi ennusmerkit, niistä saapui yksityiskohtaiset uutiset Jerusalemiin. Niihin kuului havainnollinen näky temppelissä nähdyistä iljettävyyksistä (Hes. 8:1–18), kuvaus pellavavaatteeseen pukeutuneesta miehestä merkitsemässä Jerusalemissa huokailevien ihmisten otsat (Hes. 9:1–11) ja Hesekielin 12:10–16:ssa kerrottu julistus Jerusalemia vastaan.
Näin Jehova varoitti sekä Babylonissa että Juudassa olevia israelilaisia virallisesti. Hesekiel ei siis palvellut ainoastaan uskollisena ’vartijana Israelin heimolle’, vaan myös vapautti itsensä vastuullisuudesta niiden tuhansien vereen, jotka menettivät henkensä vuonna 607 eaa. (Hes. 3:17–19; 33:9) Samalla tavalla pitävät sekä voideltujen Hesekiel-luokkaan että ”suureen joukkoon” kuuluvat Jehovan todistajat nykyään itsensä vapaina verivelasta palvelemalla maailmannäyttämöllä Jehovan ”koston päivän” julistajina, koska he saarnaavat Jehovan varoitussanomaa maan asukkaille. – Jes. 61:1–3; Matt. 24:14.
Tässä kaikessa näkyy Jehovan viisaus. Kun Hesekiel suoritti hengellisesti antoisaa palvelustaan Babylonissa, niin se ei saanut joitakuita siellä olevia pakkosiirtolaisia ainoastaan valpastumaan Jehovan luopio-Jerusalemille langettamien tuomioiden suhteen, vaan he pysyivät myös hengellisesti elossa tulevaa toimintaa varten. Miten niin? Jehovan tarkoitus oli tuoda 70 vuotta myöhemmin tämä hengellisesti rikastunut jäännös takaisin Israelin maaperälle uudelleen elvytettyinä ’istutuksina’. (Jes. 61:3) Tosin useimmat pakkosiirtolaisista eivät kiinnittäneet paljonkaan huomiota Hesekieliin. He tyrmistyivät, kun tuli vahvistus sille, että Jerusalem oli todella hävitetty. He olivat epäuskossaan tyystin valmistautumattomia tähän kauheaan järkytykseen. Mutta heidän oli pakko myöntää että Hesekiel oli todella ollut tosi profeetta heidän keskuudessaan. Tämän tyrmistyttävän kokemuksen on täytynyt hengellisesti elvyttää monet, jotka jälkeläisineen tulivat voimistumaan Jeremian ennustamina ’hyvinä viikunoina’. Heidän piti palata Israeliin muodostamaan ”uusi maa”, joka oli tarkoitus perustaa vuoden 537 eaa. jälkeen. – Jer. 24:1–7; 28:4; Jes. 65:17.