Katsaus joihinkin Jeesuksen suorittamiin ihmeisiin

MITÄ ajattelet, kun kuulet sanan ”ihme”? Ajatteletko, että ihmeet ovat sellaista, mitä nykyään elävät ihmiset eivät voi hyväksyä? Tämä on yleinen näkökanta.

Pyhä Raamattu, jonka sadat miljoonat ihmiset hyväksyvät Jumalan henkeytetyksi sanaksi, kertoo kuitenkin lukuisia Jumalan voiman aikaansaamia ihmeitä. Huomiota herättäviä niiden joukossa olivat Jeesuksen Kristuksen suorittamat ihmeteot.

Voiko näistä Raamatun kertomuksista, jotka mainitsevat tuhansia vuosia sitten tapahtuneita ihmeitä, olla hyötyä nykyajan ihmisille? Katsaus joihinkin Jeesuksen suorittamiin ihmeisiin voi auttaa meitä vastaamaan tähän kysymykseen.

PARANNUSIHMEET

Jeesus suoritti parannustekoja, jotka ovat vailla vertaansa koko ihmiskunnan historiassa. Liittyikö näihin tekoihin taikauskoisia menoja, kiihkeitä puheita tai kolehdin keräämisiä, joita nykyajan ”uskolla parantajat” suorittavat? Tarkastelkaamme, mitä tapahtui vuonna 33 siihen aikaan, kun Jeesus teki viimeisen matkansa Jerusalemiin:

”Ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki Samarian ja Galilean keskitse. Ja kun hän oli menossa erääseen kylään, hänet kohtasi kymmenen lepratautista miestä, jotka nousivat kaukana seisomaan. Ja he korottivat äänensä ja sanoivat: ’Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen’ Ja kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ’Menkää ja näyttäkää itsenne papeille.’ Kun he sitten olivat menossa pois, he puhdistuivat.” – Luuk. 17:11–14.

Kertomuksessa tästä ihmeteosta ei esiinny mitään mielikuvituksellista. Lepratautisten miesten käskettiin vain näyttäytyä papeille. He parantuivat matkalla, jolloin Jeesus ei ollut läsnä. Toisissa tapauksissa Jumalan Poika suoritti samanlaisia parannusihmeitä matkan päästä. – Matt. 8:5–13; Joh. 4:46–54.

Uudenlainen esimerkki ihmeparannuksesta löytyy Johanneksen 9:1–7:stä:

”Kun hän oli kulkemassa eteenpäin, hän näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?’ Jeesus vastasi: ’Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta Jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan. . . .’ Tämän sanottuaan hän sylkäisi maahan ja teki syljen avulla savea ja pani savensa miehen silmille ja sanoi hänelle: ’Mene peseytymään Siloamin lammikkoon’ (Siloam on käännettynä ’Lähetetty’). Ja niin hän meni ja peseytyi ja tuli näkevänä takaisin.”

Paransiko Jeesus tosiaan synnynnäisen sokeuden? Ellei hän olisi parantanut, niin Jeesuksen uskonnollisilla vastustajilla fariseuksilla olisi ollut erinomainen tilaisuus osoittaa vääräksi koko tapaus ja paljastaa hänet petturiksi. Mutta tekivätkö he siten?

Evankeliumikertomus jatkaa: ”Juutalaiset eivät kuitenkaan uskoneet hänestä, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat näkönsä saaneen miehen vanhemmat. Ja he kysyivät häneltä: ’Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?’ Silloin hänen vanhempansa sanoivat vastaukseksi: ’Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana. Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.’” – Joh. 9:18–21.

Kun fariseukset kysyivät asiaa mieheltä, joka sai näkönsä, tämä vastasi: ”Sehän tässä onkin ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni. . . . Vanhoista ajoista asti ei ole koskaan kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä. Ellei tämä mies olisi Jumalan luota, niin hän ei voisi tehdä yhtään mitään.” – Joh. 9:30–33.

Mikään tässä kertomuksessa ei viittaa siihen, että kysymyksessä olisi ollut keksitty juttu. Siinä ei ole mitään mielikuvituksellisia piirteitä. Sen sijaan siinä mainitaan henkilöitä, paikkoja ja keskustelun piirteitä, jotka olivat luonteenomaisia Palestiinalle ensimmäisellä vuosisadalla.

KUOLLEET PALAAVAT ELOON

Huomattavimpia kaikista Jeesuksen suorittamista ihmeistä olivat ne, joissa hän herätti kuolleita eloon. Raamattu kertoo kolme sellaista tapausta. Ensimmäinen tapahtui Nainissa Galileassa ja kysymyksessä oli leskinaisen ainoa poika. Me luemme siitä:

”Kun hän tuli lähelle kaupungin [Nainin] porttia, niin katso, kuollutta kannettiin ulos, äitinsä ainosyntyistä poikaa. Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli kaupungista myös melkoinen ihmisjoukko. Ja kun Herra näki hänet, hänen tuli häntä sääli, ja hän sanoi hänelle: ’Lakkaa itkemästä.’ Sen jälkeen hän lähestyi ja kosketti paareja, ja kantajat seisahtuivat, ja hän sanoi: ’Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.” – Luuk. 7:11–15.

Samoin Jeesus herätti kuolleista Jairuksen tyttären. Jairus oli yksi Kapernaumin synagogan esimiehistä. (Matt. 9:18–26; Mark. 5:21–43; Luuk. 8:40–56) Vaikuttavin Jeesuksen suorittama kuolleista herättäminen oli hänen hyvän ystävänsä Lasaruksen ylösnousemus. Evankeliumi Johanneksen mukaan kuvailee sen tällä tavalla:

”Kun Jeesus saapui, hän totesi hänen [Lasaruksen] olleen jo neljä päivää muistohaudassa. . . . Se oli oikeastaan luola, ja sitä vasten oli kivi. Jeesus sanoi: ’Ottakaa kivi pois.’ Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ’Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?’ Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti nyt silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ’Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Tosin minä tiesin, että aina kuulet minua, mutta puhuin ihmisjoukon vuoksi, joka seisoo ympärillä, jotta se uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.’ Ja tämän sanottuaan hän huusi suurella äänellä: ’Lasarus, tule ulos!’ Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ’Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.’” – Joh. 11:17, 38–44.

Raamatun kertomus ei tässäkään tapauksessa esitä mitään taianomaisia loitsuja. Vain yksinkertainen käsky: ”Lasarus, tule ulos!” Jeesuksen ihmeet kuuluvat olennaisena osana evankeliumikertomusten usein kiitettyyn ”täsmälliseen historiaan”. Joidenkuiden mielestä on kuitenkin järjetöntä uskoa ihmeisiin. Miksi he ajattelevat siten?

IHMEET JA KOKEMUKSESI

”Uskon vain sen, minkä näen”, sanotaan yleisesti. Jotkut menevät tässä näkemyksessä äärimmäisyyteen. Joissakin tapauksissa he kieltäytyvät uskomasta sellaiseen, mitä he eivät ole henkilökohtaisesti kokeneet. Onko viisasta tulla tällaiseen johtopäätökseen?

On tärkeätä pitää mielessä, että ympärillämme oleva järjestyksellinen, sopusointuinen kaikkeus edellyttää Luojaa, joka on tavattoman älykäs ja voimakas. (Room. 1:20) Olisiko Luojalle liian vaikeaa ohjailla luonnonlakeja jotakin tiettyä tarkoitusta varten? Jokainen, joka väittäisi sen olevan liian vaikeaa hänelle, menisi oman tietopiirinsä ulkopuolelle sokean spekuloinnin alueelle.

Kuinka kauaksi oma kokemuksesi todellisuudessa ulottuu? Harvoilla ihmisillä lyhyenä elinaikanaan on ollut tilaisuutta oppia paljonkaan suoranaisen henkilökohtaisen kokemuksen avulla. Kuuluuko esimerkiksi henkilökohtaiseen kokemukseesi suoranaista havaintojen tekoa noin 800 000:sta eri hyönteislajista, joita tiedemiehet ovat löytäneet? Jos asut länsimaissa, niin oletko käynyt itämailla, merten saarilla tai muissa kaukaisissa paikoissa, niin että olet voinut itse tarkkailla näiden paikkojen kiinnostavaa väestöä, heidän omituisia tapojaan ja luonnon tarjoamia henkeä salpaavan kauniita maisemia? Todennäköisesti et ole, mutta ei sinun ole silti vaikea uskoa hyönteisten, kansojen ja paikkojen olevan olemassa. Miksi? Koska sinä jokapäiväisen elämän asioissa hyväksyt toisten antaman todistuksen. Suurimman osan tiedostasi olet hankkinut tällä epäsuoralla tavalla. Onko järkevää hylätä samanlainen todistus vain siksi, että kysymys on ihmeistä?

EI-RAAMATULLINEN TODISTUS

Me olemme todenneet, että Raamattu esittää Jeesuksen suorittamat ihmeet yksinkertaisella ja rehellisellä tavalla. Oletko tiennyt, että samanlainen todistus on löydettävissä ei-raamatullisista kirjoituksista, jopa joidenkuiden kristillisyyden vastustajienkin kirjoituksista? Harkitsehan seuraavaa:

Eusebius Kesarealainen esittää Kirkkohistoriassaan erään Kvadratuksen kiinnostavan lausunnon. Kvadratus kirjoitti kristillisyyden puolustamiseksi ”Puolustuskirjan” Hadrianukselle, joka oli Rooman keisarina vuodesta 117 vuoteen 138. Kvadratus sanoo: ”Vapahtajamme teot olivat aina saapuvilla, sillä ne olivat todellisia. Parannettuja ja kuolleista ylösnousseita ei nähty ainoastaan silloin, kun heidät parannettiin ja he nousivat ylös, vaan he olivat aina saapuvilla, eivät ainoastaan silloin kun Vapahtaja oleskeli maan päällä, vaan myös hänen poistuttuaan, pitkän ajan, niin että muutamat niistä ovat eläneet meidän aikaamme saakka.”

Siitä, miten ihmiset suhtautuivat Jeesuksen, hänen kahdentoista apostolinsa ja muiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen suorittamiin ihmeisiin, julkaisu Lectures on the Evidences of Christianity sanoo:

”Kristuksen palveluksen alun ja viimeisen apostolin kuoleman välinen aika oli seitsemänkymmentä vuotta. Koko tämän ajan käytettiin kyseisiä ihmelahjoja. Koska petoksen jokainen uusiminen lisää moninkertaisesti ilmitulemisen vaaraa ja koska aina ajan pidetessä on vaikeampi pitää kiinni salaliittolaissuunnitelmasta, niin se, että ihmeitä jatkuvasti tehtiin ja tarkasteltiin niin monen vuoden aikana eivätkä kristillisyyden ympärille aina keräytyvät kiihkeät ja uupumattomatkaan viholliset silti havainneet yhtään epäonnistumis- tai petostapausta, ei ole mikään vähäpätöinen todistus evankeliumi-ihmeitten aitoudesta.”

Kristillisyyden vihollisista T. H. Horne mainitsee: ”Todellisuudessa sekä juutalaisten että pakanoitten oli pakko tunnustaa ne [ihmeet]; vaikkakin he katsoivat niiden aiheutuneen erilaisista syistä . . . Kun tapahtumat olivat liian tuoreita asetettaviksi kyseenalaisiksi, Celsus, Porfyrios, Hierokles, Julianus ja muut viholliset myönsivät ne tositapahtumiksi, mutta katsoivat ne taikuudeksi ja väittivät, ettei niiden suorittaja ollut saanut valtuutusta Jumalalta. Mutta katsoivatpa he niiden aiheutuneen mistä tahansa, he myöntäessään niiden todellisuuden tunnustivat vasten tahtoaankin, että näissä ihmeissä oli jotakin [yliluonnollista].” – An Introduction to the Critical Study and Knowledge of the Holy Scriptures.

Ihmeillä oli erikoistarkoitus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa yhteydessä. Jumala ennusti, että luvattu Messias olisi ’Mooseksen kaltainen profeetta’. (5. Moos. 18:15–19) Koska Mooses suoritti ihmeitä sen todistamiseksi, että Jumala oli hänen tukenaan, juutalaiset odottivat Messiaan menettelevän samoin. (2. Moos. 4:1–9) Niinpä kun ihmiset ”näkivät ne tunnusmerkit, jotka hän [Jeesus] teki, he rupesivat sanomaan: ’Tämä on varmasti se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.’” (Joh. 6:14) Jeesuksen opetuslasten ilmaisemat yliluonnolliset kyvyt osoittivat myös selvästi, että Jumala oli siirtänyt suosionsa luonnolliselta Israelin kansalta kristilliselle seurakunnalle. (Matt. 21:43) Kun tämä asia oli näytetty toteen, kristittyjen ei enää tarvinnut ilmaista yliluonnollisia kykyjä, ja sellaiset kyvyt lakkasivat Jumalan tarkoituksen mukaan. – 1. Kor. 13:8–10.

JEESUKSEN IHMETEOISTA OPPIMINEN

Voivatko ihmiset nykyään hyötyä Jeesuksen ihmetekoja koskevista kertomuksista? Ajattele sitä tapausta, kun hän herätti kuolleista Nainin lesken pojan. Mikä sai Jeesuksen tekemään sen? Evankeliumikertomus sanoo: ”Kun Herra näki hänet, hänen tuli häntä sääli.” (Luuk. 7:13) Jeesus ilmaisi samanlaista myötätuntoa silloin, kun hän herätti kuolleista Lasaruksen. (Joh. 11:33, 35, 36) Mikä erinomainen ominaisuus kaikkien jäljiteltäväksi suhtautumisessa toisiin. – Joh. 13:15.

Kertomuksiin kymmenen lepratautisen ja synnynnäisen sokeuden parantamisesta sisältyy toinen tärkeä opetus ihmisille, jotka haluavat miellyttää Jumalaa. Lepratautisten täytyi ensin noudattaa Jeesuksen ohjeita ja mennä näyttäytymään papeille. (Luuk. 17:14) Ja sokean miehen täytyi lähteä peseytymään Siloamin lammikkoon. (Joh. 9:7, 11) Koska parantuminen ei tapahtunut, ennen kuin nämä vaatimukset täytettiin, sairauksista kärsivien tarvitsi luottaa Jeesuksen halukkuuteen ja kykyyn parantaa heidät.

Miten tämä vaikuttaa meihin nykyään? Raamatun mukaan Jeesuksen ihmeteot olivat ennakkovakuus niistä siunauksista, joita hän vuodattaisi koko ihmiskunnalle hallitessaan koko maapalloa tuhat vuotta. Raamattu ennustaa kaikkien ihmiskuntaa vaivaavien tautien parantumisen tuon tuhatvuotisen hallituskauden aikana. (Ilm. 21:4; Jes. 33:24) Eivätkä siihen aikaan vain jotkut yksilöt vaan ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”. (Joh. 5:28, 29) Luotatko siihen, että nuo lupaukset toteutuvat? Osoitatko uskosi tutkimalla Raamattua ja noudattamalla tätä aikaa koskevia Jumalan vaatimuksia?

Jeesuksen ihmeteoilla on suuri merkitys nykyajan ihmisille. Ne osoittavat hänen olevan myötätuntoisesti kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja kykenevä poistamaan kaikki ihmiskuntaa vaivaavat ruumiilliset ahdistukset, myös kuoleman. Evankeliumien kertomukset Jeesuksen ihmeteoista osoittavat myös sen, että meidän tarvitsee kohdistaa täysi luottamuksemme Jeesukseen Kristukseen Jumalan edustajana ja ”elämän Pääedustajana”. (Apt. 3:15) Koska Jeesuksen suorittamat ihmeet kuuluvat ihmishistorian vankasti todistettuihin tapahtumiin, niin sellainen usko on hyvin perusteltua.