Millainen oli profeettain osa?
MITÄ tulee mieleesi, kun mainitaan entisaikain heprealaiset profeetat? Ajatteletko miehiä, jotka esittivät ennustuksia tulevaisuudesta? Vai ajatteletko etupäässä miehiä, jotka kannustivat ihmisiä tekemään Jumalan tahdon?
Muinaiset heprealaiset profeetat ennustivat tietysti eräitä tapahtumia. Heidän profetoimisensa ei kuitenkaan rajoittunut suinkaan ennustusten esittämiseen. Tämä käy ilmi profeettaa merkitsevästä heprealaisesta sanasta naví’. Tämä sana ei sisällä itsessään ajatusta ennustusten esittämisestä. Naví’ merkitsee ’sitä joka vuodattaa sanoja runsaasti’ tai ’sitä jonka puhe virtaa’. Tämän sanan käyttö todellisuudessa osoittaa, että tosi profeetat olivat Jumalan puhemiehiä, joilla oli eloisia henkeytettyjä sanomia. Se, mitä Jumalan profeettojen tehtävään oikein kuului, voidaan käsittää paremmin vertaamalla heidän käytöstään sellaisten käytökseen, jotka väärin väittivät olevansa profeetan virassa.
Katsokaamme esimerkiksi tilannetta heprealaisen profeetan Miikan aikana. Israelissa ja Juudassa oli tapahtunut tavaton moraalinen rappeutuminen. Johtohenkilöt sortivat kansaa, erityisesti köyhiä ja puutteenalaisia. Tuomareilla ja papeilla oli kyltymätön rahanhimo. Verenvuodatus ja kaikenlainen turmelus kuuluivat päiväjärjestykseen. Ihminen ei voinut luottaa edes ystäviinsä eikä läheisiin perheen jäseniin.
Oli totisesti aika paljastaa israelilaisten erhe ja pyytää heitä muuttamaan menettelyjään. Näinkö ne, jotka väärin väittivät olevansa profeetan virassa, tekivät? Eivät. Näiden profeettojen kuvaillaan Miikan 3:5:ssä johtavan israelilaiset harhaan, olevan miehiä, ”jotka huutavat: ’Rauha!’, kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa”. Näiden väärien profeettojen julistaman sanoman laatu riippui siis heidän saamastaan maksusta. Niin kauan kuin he saivat palkkansa, he olivat halukkaita lupaamaan menestystä moraalisesti rappeutuneillekin henkilöille. Nämä väärät profeetat eivät kannustaneet ihmisiä vähäisimmässäkään määrin hylkäämään pahoja teitään. Seurauksena oli, että ihmiset tunsivat olevansa turvassa ja jatkoivat laittomilla teillään. Mutta jos joku uskalsi olla antamatta näille väärille profeetoille jotakin, niin he olivat valmiit ’huutamaan Herran vihaa’ sellaiselle.
Mutta Jehovan tosi profeetat eivät etsineet mitään henkilökohtaista voittoa. He ymmärsivät, että heidän nimityksensä oli Jumalalta, ja siksi he eivät yrittäneet mielistellä ihmisiä. Asettaen oman menettelynsä väärien profeettojen vastakohdaksi Miika sanoi: ”Minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.” (Miika 3:8) Miika paljasti rohkeasti israelilaisten synnit – heidän epäjumalanpalveluksensa, vilpilliset menettelynsä, armottoman sortonsa ja epäoikeudenmukaisuutensa. Tätä paljastusta täydensivät ennustukset Jumalan Juudaa ja Israelia vastaan lausuman tuomion täytäntöönpanosta. Hän ennusti Samarian, kymmenen sukukunnan valtakunnan pääkaupungin, ja Jerusalemin, kahden sukukunnan valtakunnan pääkaupungin, tuhon.
Profetioilla uskottomalle Samarialle ja Jerusalemille tulevasta tuomiosta oli kaksipuolinen tarkoitus. Ne tähdensivät toisaalta jälleen sen pahuutta, mitä ihmiset tekivät. Toisaalta ne kannustivat israelilaisia katumaan, jotta he saisivat Jumalan armon. Jeremian 18:7–10 osoittaa, että onnettomuutta ennustaviin profetioihin sisältyi myös tilaisuus katua. Me luemme siitä Jehovan ilmaisut tuomiosta ja siunauksesta: ”Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille.”
EIVÄT PELKÄSTÄÄN TUOMION JULISTAJIA
Kun otamme huomioon sen seikan, että Jumalan profeettojen velvollisuus oli kehottaa ihmisiä hylkäämään väärät tiensä, niin merkitseekö se sitä, että he ennustivat pelkästään tuomiota ja synkkyyttä? Ei, heidän julistuksissaan oli usein innostavia toivon sanomia. Vaikka israelilaiset kokonaisuudessaan olisivatkin olleet kuuroja Jehovan tulevan tuomion julistamiselle, niin yksilöt voivat osoittaa, että he eivät olleet sopusoinnussa siihen aikaan vallitsevan väkivallan ja laittomuuden kanssa. Heidän kohdallaan tuomion täytäntöönpano pahoille oli koituva tervetulleeksi vapautukseksi epäoikeudenmukaisuudesta.
Koska Jehova on oikeudenmukainen ja armollinen Jumala, niin oikeamieliset ihmiset voivat lisäksi luottaa siihen, että Jumalan epäsuosion ilmaukset eivät jatku rajattomasti. Tätä seikkaa tähdennetään Valitusvirsien 3:31, 32:ssa: ”Ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.”
Armonsa ja rakkaudellisen huomaavaisuutensa mukaisesti Jehova Jumala pani profeettansa viittaamaan tulevaan toivoon. Miika esimerkiksi ennusti israelilaisten asuttaman maan autioitusta seuraavan ennallistamisen. Lainaten Jehovan sanoja Miika lausui: ”Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina!” (Miika 2:12) Katuvat israelilaiset saattoivat näin ollen autioituksen koettuaan lohduttautua tällä ennallistustoivolla.
Profeetat palvelivat siis ensisijaisesti Jehovan edustajina israelilaisia. He halusivat innokkaasti auttaa maanmiehiään noudattamaan Jumalan hyväksymää elämäntapaa ja siten välttämään onnettomuutta. He olivat onnettomuuden julistajia ainoastaan niille, jotka kieltäytyivät tekemästä Jumalan tahtoa. Mutta oikeamielisille profeetat olivat vapautuksen ja toivon sanansaattajia. Perusteema, joka käy läpi monien profetioiden, ilmaistaan Hesekielin 33:11:n sanoissa: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!”
NYKYAJAN PROFEETALLINEN SANOMA
Muinaisten heprealaisten profeettojen perussanoma soveltuu nykyäänkin. Yhtä vähän kuin menneisyydessä Jehova Jumala ei nytkään katsele hyväksyvästi laittomuutta, väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa, jotka lisääntyvät jatkuvasti eri osissa maailmaa. Jehova Jumala on sanassaan säätänyt kaiken pahuuden lopettamisen. Raamattu sanoo: ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea niiden ihmisten jumalattomuutta ja epävanhurskautta vastaan, jotka tukahduttavat totuuden epävanhurskaalla tavalla.” (Room. 1:18) Mutta ennen kuin vihan päivä tulee, ihmisillä on tilaisuus muuttaa tiensä ja saattaa itsensä varjeltuvien joukkoon, jos tuo tuomion täytäntöönpano tulisi heidän elinaikanaan. Kaikilla siinä hävityksessä varjeltuvilla on sitä paitsi toivo ikuisesta elämästä vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:9, 13) Aikamme suurenmoinen uutinen on, että tämän toivon toteutuminen on hyvin lähellä.
Eikö tämä uutinen ole julistamisen arvoinen nykyään? Mutta keiden pitäisi tehdä sitä tunnetuksi? Etkö odottaisi niiden, jotka tekevät siten, olevan henkilöitä, jotka käyttäytyvät hyvin samalla tavalla kuin muinaiset heprealaiset profeetat? Heidän pitäisi olla henkilöitä, jotka itse kannattavat Jumalan sanan vanhurskaita mittapuita ja kehottavat toisiakin tekemään samoin. Heidän pitäisi antaa varoitusta pahuuden tulevasta hävityksestä sekä viitata loistoisaan tulevaisuuteen, joka toteutuu vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.
Pyrkivätkö kristikunnan kirkot näkemäsi perusteella todella auttamaan ihmisiä muuttamaan menettelytapojaan? Vai etkö ole sen sijaan huomannut, että pappismiehet suvaitsevat usein kaikenlaisia vääryyksiä kirkonjäsentensä keskuudessa niin kauan kuin saavat maksunsa?
Entä Jehovan kristittyinä todistajina tunnettu ryhmä? Monet ovat ruvenneet ymmärtämään, että Jehovan todistajien ja kristikunnan kirkkojen välillä on merkittävä ero. He ovat havainneet todistajien vaativan niitä, jotka ovat aktiivisesti heidän yhteydessään, elämään Raamatun mukaisesti. Oletko sinäkin huomannut tämän Jehovan todistajista? Jos olet, niin toimitko sen mukaisesti, mitä olet havainnut, osallistumalla heidän kanssaan toisten auttamiseen elämään Jumalan menettelytapojen mukaisesti?