Miten puolustautua kun tosi kristittyjä parjataan?
NE KRISTILLISET opetukset kokonaisuudessaan, joista tuli osa Jumalan kirjoitettua sanaa, ovat ”hyvän uutisen totuus” tai vain ”totuus”. (Gal. 2:5; Room. 2:8) Verraten harvat ihmiset ovat kaikkina vuosisatoina hyväksyneet tämän tosiasian. ”Tämän asiainjärjestelmän jumalan”, Saatana Panettelijan, sokaisemina monet ovat taistelleet ”hyvän uutisen totuutta” vastaan esittämällä väärässä valossa tosi kristityt, heidän opetuksensa ja vaikuttimensa. – 2. Kor. 4:3, 4.
Tällainen panettelu on kristityille yksi todistus siitä, että he vaeltavat todella Jumalan totuuden mukaisesti. Se voi sen tähden olla yhtenä syynä heidän iloitsemiseensa, koska he tietävät, että kun he pitävät kiinni totuudesta, niin se johtaa kestäviin siunauksiin. Jeesus Kristushan sanoi vuorisaarnassa: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12.
Ei ole tietenkään miellyttävää olla soimauksen kohde. Joku voisi olla kovasti huolissaan mahdollisista epäedullisista vaikutuksista niihin, jotka ehkä saadaan uskomaan, että väärinesitys on totuutta. Varsinkin silloin kun parjaajat ovat sellaisia, jotka aiemmin näyttivät vaeltavan sopusoinnussa Jumalan sanan totuuden kanssa, saattaa herätä halu taistella sitä vastaan. Mutta onko tämä viisasta?
Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, että monetkaan eivät kerta kaikkiaan halua tietää totuutta. Koska jotkut ajattelevat, että Jumalan sanan korkeisiin mittapuihin mukautuminen on liikaa, niin he etsivät jotakin tekosyytä voidakseen olla kuulematta Raamatun sanomaa, kun Jehovan kristityt todistajat esittävät sitä. Kun Jehovan todistajat esitetään väärässä valossa, niin nämä henkilöt haluavat uskoa valheet menettelytapansa puolustukseksi. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:11, 12 sanookin: ”Jumala antaa erheen mennä vaikuttamaan heihin, että he päätyisivät uskomaan valheen, jotta heidät kaikki tuomittaisiin, koska he eivät uskoneet totuutta, vaan mieltyivät epävanhurskauteen.” Jos Jehovan palvelijat ryhtyisivät taistelemaan jokaista heihin kohdistettua väärää syytöstä vastaan, niin se ei ilmeisestikään auttaisi tällaisia ihmisiä. He uskoisivat silti mieluummin valheen.
Jos Jehovan todistajat ottaisivat asiakseen kumota kaikki heitä vastaan esitetyt väärät syytökset, niin he voisivat myös langeta suuren syyttäjän Saatana Panettelijan ansaan. Miten niin? Saatana olisi varmasti mielissään, jos hän näkisi, että toiminta vilpitönsydämisten ihmisten auttamiseksi totuuden tuntemiseen hidastuisi. Kuitenkin voisi käydä juuri niin. Jos Jehovan palvelijat sallisivat syrjäyttää itsensä sivuraiteille, niin he menettäisivät arvokasta aikaa, joka olisi muuten voitu käyttää hyödyllisesti vilpittömien ihmisten auttamiseksi saamaan tietoa Jumalan tahdosta ja tarkoituksista ihmisen suhteen.
Samalla tavoin joku, joka kuluttaisi huomattavasti aikaa Jehovan todistajia vastaan tehtyjen hyökkäysten lukemiseen ja sitten niiden kumoamisyrityksiin, voisi helposti itse kiihtyä tunneperäisesti. Hän saattaisi masentua ja lannistua, varsinkin koska inhimillisesti ei ole mitään keinoa vaientaa kaikkia vääriä syyttäjiä. Tämänsuuntaiset laajakantoiset julkiset yritykset olisivat todellisuudessa omiaan vain mainostamaan valheita. Voisivatpa syytösten tarmokkaat kumoamisyritykset saada jotkut panemaan suurempaa painoa noille syytöksille.
On kuitenkin keino, jolla valheet voidaan osoittaa vääriksi sekaantumatta tarpeettomasti taisteluun niitä vastaan. Mikä se keino on? Apostoli Pietari viittaa siihen, kun hän sanoo kristityille tovereilleen: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään. . . . Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte mielettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Piet. 2:12–15) Niin, kun vilpittömät huomioitsijat havaitsevat, että Jehovan todistajat elävät todella sopusoinnussa Jumalan sanan vanhurskaiden mittapuitten kanssa ja toimivat vaikuttimenaan aito kiinnostus ja rakkaus toisiin suorittaessaan palvelustaan, niin tällaiset huomioitsijat voivat helposti nähdä, että näitä kristittyjä vastaan esitetyt syytökset ovat perusteettomia.
Kenelläkään ei ole siis syytä olla liiaksi huolissaan niiden tyytymättömien yksilöiden valheellisista syytöksistä, joiden ainoana harrastuksena on hyökkäillä Jehovan todistajien ykseyttä ja palvelusta vastaan ja repiä sitä. Niillä, jotka haluavat saada selville, mitä Jehovan todistajat tekevät ja opettavat, ei ole vaikeuksia saada ensi käden tietoja. Jehovan todistajat levittävät joka kuussa miljoonia kappaleita kirjallisuutta, joka esittää raamatulliset perusteet heidän uskomuksilleen. Heidän valtakunnansaleissaan pidettäviin kokouksiin on yleisöllä vapaa pääsy samoin kuin heidän paikallisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin konventteihinsa. Ja Jehovan todistajat ovat luonnollisesti aina yksilöinä valmiit esittämään vilpittömille tiedustelijoille syyt siihen, mitä he uskovat.
Mutta jos ihmiset haluavat uskoa vääriä syytöksiä, niin he joutuvat kärsimään seuraukset siksi, etteivät ole suorittaneet vilpittömiä tutkimuksia. Tämä on Jeesuksen Kristuksen sanojen mukaista: ”Jos siis sokea opastaa sokeaa, niin molemmat putoavat kuoppaan.” – Matt. 15:14.
Näin ollen kun vääriä syytöksiä esitetään, niin Jehovan todistajat katsovat väittelyn sijasta tavallisesti parhaaksi antaa syyttäjien todistaa väitteensä. Hyvä esimerkki tässä suhteessa on apostoli Paavali. Kun uskonnolliset vihamiehet esittivät häntä vastaan vääriä syytöksiä roomalaisen maaherran Felixin edessä, niin Paavali ei yrittänyt taistella niitä vastaan, vaan huomautti vain, että hänen syyttäjänsä eivät voi todistaa ’sitä, mistä he syyttivät häntä’. (Apt. 24:13) Jeesus Kristus kysyi samalla lailla eräässä tilaisuudessa vastustajiltaan: ”Kuka teistä todistaa minut syylliseksi syntiin?” – Joh. 8:46.
On kuitenkin tilanteita, joissa täytyy puolustautua epäsuotuisissa olosuhteissa. Valtion viranomaiset, kuten tuomarit, saattavat vaatia vastausta. Vaikka kysymykset voidaankin esittää sellaisella tavalla, että niissä väheksytään Jehovan todistajaa ja hänen sanomaansa, niin hänen ei tarvitse ärtyä eikä osoittaa mielipahaa eikä suuttumusta. Hän voi pysyä tyynenä ja ilmaista lempeyttä vastatessaan. Tietäen, että ”Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin”, hän osoittaa aiheellisesti syvää kunnioitusta, ikään kuin Jumala olisi läsnä. (1. Piet. 3:12) Tällainen käyttäytyminen on Pietarin 1. kirjeen 3:15:ssä esitetyn kehotuksen mukainen: ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.”
Kun sanakiista saattaisi vain pahentaa tilannetta, niin hyvän käytöksen antamaa todistusta ei voida kiistää. Kukaan järkevä ihminen ei koskaan päättelisi, että sellaiset ominaisuudet kuin epäitsekkyys, huomaavaisuus, avuliaisuus ja empatia olisivat vihamielisten ihmisten luonteenpiirteitä. Tosi kristittyjen kiitettävä käytös sekä Raamatun opetusten tyyni ja hellittämätön esittäminen myönteisellä tavalla on siis heidän paras puolustuksensa parjaajia vastaan. Hyvä käytös voi vaientaa tietämättömän puheen ja auttaa osaltaan toisia tulemaan Jehovan ylistäjiksi.