Elia ”rukoili, ettei sataisi”

RUKOUKSELLA, jonka esittää vanhurskas ihminen, jolla on hyväksytty asema Jehova Jumalan edessä, on voimaa. Se saa aikaan tuloksia. (Jaak. 5:16) Opetuslapsi Jaakob valaisi tätä seikkaa kirjoittaessaan: ”Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, ja kuitenkin hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi, eikä maan päälle satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili taas, ja taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.” – Jaak. 5:17, 18.

Vaikka Elia oli profeetta, niin hän ei ihmisenä eronnut kenestäkään muusta vanhurskaasta ihmisestä. Hänellä oli samat tunteet, heikkoudet ja epätäydellisyydet. Jehova Jumala vastasi kuitenkin hänen rukouksiinsa. Hän ei suinkaan suhtaudu väheksyvämmin palvelijoihinsa, kun he esittävät anomuksia sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa.

Pantakoon merkille, että Heprealaiset kirjoitukset eivät sano nimenomaan Elian ’rukoilleen’ Jaakobin mainitsemia asioita. On kuitenkin olemassa todisteita siitä, että Elian on täytynyt tehdä niin. Siitä, mitä Elia teki juuri ennen pitkän kuivuuden päättymistä, luemme: ”Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.” (1. Kun. 18:42) Elia otti tosiaan asennon, joka oli omiaan ilmaisemaan, että hän lähestyi Jumalaa rukouksessa. On näin ollen johdonmukaista ajatella, että hän rukoili silloin ja että hänen on myös täytynyt esittää nöyrä anomus aiemmin Ahabille antamansa selityksen yhteydessä: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.” – 1. Kun. 17:1.

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti luonnollisesti henkeytettynä, joten hän voi esittää sellaisia tosi seikkoja, joita ei ole nimenomaan mainittu Heprealaisissa kirjoituksissa, mutta jotka siitä huolimatta ovat täysin sopusoinnussa noiden kirjoitusten kanssa. Ja Elian rukoileminen on esimerkki tästä.

Sen, mitä Jaakob kirjoitti Eliasta, pitäisi kannustaa meitä olemaan kestäviä rukouksessa. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että saamme mitä ikinä pyydämme, mikäli se on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. – Joh. 14:13, 14.