Tarvitsevatko nykyajan kristityt ”Vanhaa testamenttia”?

PYHÄ RAAMATTU on maailman paras menekkikirja. Se on tunkeutunut joka maahan maapallolla, ja sitä lukevat kaikkiin rotuihin kuuluvat ihmiset. Raamattu on saatavissa nykyään kokonaan tai osaksi useammalla kuin 1 575 kielellä.

Yleisimmän jaon mukaan Raamatun 66 kirjasta yli puolet muodostaa niin sanotun ”Vanhan testamentin”. Tämä Raamatun kirjoitusten kokoelma, joka on kirjoitettu heprean ja aramean kielillä, tuli valmiiksi noin 443 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tarvitseeko kristittyjen nykyään tutkia näitä heprealaisia kirjoituksia?

Jos luet mielelläsi Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, joita tavallisesti sanotaan ”Uudeksi testamentiksi”, niin olet todennäköisesti huomannut, miten usein kristityt raamatunkirjoittajat ottivat lainauksia Heprealaisista kirjoituksista tai viittasivat niihin. He pitivät noita kirjoituksia mitä tärkeimpinä kristityille. Apostoli Paavali kirjoitti historiallisista kertomuksista, jotka sisältävät tietoja siitä, miten Jumala menetteli muinaisten israelilaisten kanssa: ”Nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille.” – 1. Kor. 10:11.

Paitsi merkityksellistä historiaa Heprealaiset kirjoitukset sisältävät satoja ennustuksia tulevista tapahtumista. Kirjoitettiinko ne pelkästään juutalaisia varten, jotka elivät vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua? Ei suinkaan. Apostoli Pietarihan sanoo heprealaisista profeetoista:

”He tutkivat jatkuvasti, mihin erityiseen aikaan tai millaiseen aikaan heissä oleva henki Kristuksesta viittasi, kun se todisti etukäteen Kristukselle koituvista kärsimyksistä ja niiden jälkeen seuraavista ihanuuksista. Heille paljastettiin, että he eivät palvelleet itseään vaan teitä niillä asioilla, jotka on nyt ilmoitettu teille niiden välityksellä, jotka ovat julistaneet teille hyvää uutista taivaasta lähetetyn pyhän hengen avulla.” – 1. Piet. 1:11, 12.

Niiden Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjojen joukossa, jotka ovat erityisesti huomattuja lukuisista ”Vanhasta testamentista” otetuista lainauksista, on Heprealaiskirje. Raamatun oppinut B. F Westcott sanoo tästä:

”Useita ajatuksia tulee heti tutkijan mieleen, joka harkitsee näitä lainauksia kokonaisuudessaan. 1) Otaksutaan, että Israelin elämänkulussa toteutui Jumalan ohjaus. Meidän sallitaan nähdä ’Jumalan kansassa’ merkkejä Jumalan tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen. Koko historia on profeetallinen. Ei riitä, että tunnustamme V[anhan] T[estamentin] sisältävän profetioita. V[anha] T[estamentti] on yksi laaja profetia.”

Tämä mielessämme on opettavaa tarkastella, miten Jeesus ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainasivat esikristillisistä henkeytetyistä Raamatun kirjoituksista ja sovelsivat niitä.

”ON KIRJOITETTU”

Luultavasti tunnet evankeliumien kertomukset siitä, kuinka Jeesus oli ”Panettelijan kiusattavana”. (Matt. 4:1–11; Luuk. 4:1–13) Miten Jeesus suhtautui tähän koettelevaan kokemukseen? Pane merkille hänen vastauksensa kolminkertaisen kiusauksen kuhunkin piirteeseen:

”Mutta hän sanoi vastaukseksi: ’On kirjoitettu: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.”’ [5. Moos. 8:3] . . . Jeesus sanoi hänelle: ’Taas on kirjoitettu: ”Sinä et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle.”’ [5. Moos. 6:16] . . . Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.”’ [5. Moos. 6:13].” – Matt. 4:4, 7, 10.

Jeesus perusti menettelynsä vakaasti henkeytettyihin Heprealaisiin kirjoituksiin, sillä hän tiesi niiden sisältävän Jumalan katsantokannan asioissa. Kiinnostava on myös Jeesuksen perustelu, kun eräät fariseukset ”pitivät yhteisneuvottelun saadakseen hänet puheestaan ansaan”:

”Kun nyt fariseukset olivat koolla, niin Jeesus kysyi heiltä: ’Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?’ He sanoivat hänelle: ’Daavidin.’ Hän sanoi heille: ’Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä kutsuu häntä ”Herraksi” sanoen: ”Jehova sanoi minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alle’”? [Ps. 109:1, Septuaginta (110:1, hepr.)] Jos siis Daavid kutsuu häntä ”Herraksi”, kuinka hän on hänen poikansa?’ Ja kukaan ei kyennyt sanomaan hänelle sanaakaan vastaukseksi, eikä kukaan uskaltanut siitä päivästä lähtien kysellä häneltä enempää.” – Matt. 22:15, 41–46.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa tunsivat niin perusteellisesti ”Vanhan testamentin”, että he voivat tarpeen tullen todistaa jonkin kristillisen opetuksen kohdan joko lainaamalla muistista tai esittämällä omin sanoin pitkiä jaksoja Raamatusta. Me luemme esimerkiksi Roomalaiskirjeen 3:9–18:sta:

”Olemme edellä esittäneet sen syytöksen, että juutalaiset niin kuin kreikkalaisetkin ovat kaikki synnin alaisuudessa, niin kuin on kirjoitettu: ’Ei ole ketään vanhurskasta ihmistä, ei ainoatakaan; ei ole ketään tarkkanäköistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ihmiset ovat poikenneet suunnastaan, kaikki he ovat yhdessä tulleet arvottomiksi; ei ole ketään, joka osoittaa huomaavaisuutta, ei ole edes yhtäkään.’ [Ps. 13:1–3, Septuaginta (14:1–3, hepr.)] ’Heidän kurkkunsa on avattu hauta, he ovat harjoittaneet vilppiä kielellään.’ [Ps. 5:10] ’Aspiskäärmeiden myrkkyä on heidän huultensa takana.’ [Ps. 139:3, Septuaginta (140:4, hepr.)] ’Ja heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeraa puhetta.’ [Ps. 9:27, Septuaginta (10:7, hepr.)] ’Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta.’ ’Turmio ja kurjuus ovat heidän teillään, eivätkä he ole tunteneet rauhan tietä.’ [Jes. 59:7, 8] ’Ei ole Jumalan pelkoa heidän silmiensä edessä.’ [Ps. 35:1, Septuaginta (36:2, hepr.)].” – Kaikki viittaukset Septuagintaan Bagsterin laitoksesta.

Tällainen Raamatun käyttö on oivallinen esimerkki jokaiselle, joka haluaa miellyttää Jumalaa. Apostoli Pietari kirjoitti, että kristittyjen tulisi ’olla aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii heiltä perustetta heissä olevaan toivoon’. (1. Piet. 3:15) Miten hyvin sinä tunnet kirjoitetun Jumalan sanan? Jos joku kysyisi sinulta, mitä sinä uskot, niin voisitko esittää raamatullisen ”perusteen” uskollesi?

”JOS OLISITTE YMMÄRTÄNEET”

Vaikka Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa sisältävätkin Mooseksen lain satoine säädöksineen, niin Heprealaiset kirjoitukset ovat paljon enemmän kuin vain käskyjä ja kieltoja. Näiden esikristillisten kirjoitusten huolellinen tutkiminen voi auttaa ihmisiä muovaamaan ajattelutapojaan Luojan ajattelutavan mukaisiksi. Harkitsehan seuraavaa Jeesuksen kokemusta:

”Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljapeltojen halki. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänelle: ’Katso! Sinun opetuslapsesi tekevät sitä, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.’ Hän sanoi heille: ’Ettekö ole lukeneet mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen kanssaan olleiden miesten tuli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ja he söivät esillepanoleivät, joita ei hänen eikä hänen kanssaan olleiden ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien? [1. Sam. 21:1–6] Tai ettekö ole lukeneet Laista, että sapatteina papit toimivat temppelissä ikään kuin sapatti ei olisi pyhä ja pysyvät syyttöminä? [4. Moos. 28:8–10]” – Matt. 12:1–5.

Jeesus käytti tässä hyväksi sitä tietoaan, että Raamattu ei tuominnut Daavidia sellaisen leivän syömisestä, joka normaaleissa oloissa olisi ollut luvallista ainoastaan papeille. Jeesuksen opetuslapset olivat vielä vähemmän moitittavia, koska heidän menettelynsä eivät rikkoneet Raamatun vaan pelkästään rabbiinien säädöksiä.a

Viitaten erääseen tärkeään Jumalan ajattelun piirteeseen Jeesus lopetti todistelunsa vielä yhdellä merkityksellisellä lainauksella Heprealaisista kirjoituksista: ”Jos olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä uhria’, niin ette olisi langettaneet tuomiota syyttömille. [Hoos. 6:6]” – Matt. 12:7.

”JOTTA TÄYTTYISI”

Vaikka Heprealaisten kirjoitusten profetiat kirjoitettiin useita vuosisatoja ennen Jeesuksen maan päälle tuloa, niin ne ovat täynnä merkitystä kristityille. Kristityt raamatunkirjoittajat johdattivat usein raamatunlainauksiin sellaisin lausein kuin ”jotta täyttyisi se, mikä oli puhuttu profeetan välityksellä”. (Matt. 13:35) Tällainen lause ilmaisee toisinaan jonkin ennustuksen suoranaisen täyttymyksen. (Matt. 2:5, 6; 11:10–15) Mutta usein viittaus on erilainen. Millainen sitten?

Jeesus sanoi Juudas Iskariotin suorittamasta tulevasta kavaltamisesta: ”Näin on, jotta tämä raamatunkohta täyttyisi: ’Se, joka söi minun leipääni, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.’” ([Ps. 41:10] Joh. 13:18) Jeesus lainasi tässä tapauksessa, mitä Daavid oli kirjoittanut läheisestä ystävästä (ehkä Daavidin arvostetusta neuvonantajasta Ahitofelista), joka oli kääntynyt häntä vastaan. Jumala tiesi, että läheinen ystävä aiheuttaisi samanlaisen petoksen Jeesukselle. Siksi Jumala kerrotutti Daavidin kokemuksen henkeytyksestä esikuvaamaan profeetallisesti tätä.

Samanlainen on lainaus, jonka Matteus ottaa kerrottuaan sarjan vertauksia, jotka Jeesus esitti. ”Tämän kaiken Jeesus puhui ihmisjoukoille kuvauksin. Tosiaankaan ilman kuvausta hänellä ei ollut tapana puhua heille, jotta täyttyisi se, mikä oli puhuttu profeetan välityksellä, joka sanoi: ’Minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä perustamisesta lähtien.’” ([Ps. 78:2] Matt. 13:34, 35) Aasaf, Psalmin 78 kirjoittaja, kertoi valaisevalla kielellä paljon historiaa siitä, miten Jumala menetteli Israelin kansan kanssa. Jeesus käytti samalla tavalla vertauskuvallista kieltä esittäessään monia kuvauksia, jotka koskivat hengellistä ”Jumalan Israelia”. – Gal. 6:16; Matt. 13:1–33, 36–50.

’SUUREMPI VAPAUTUS’

Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset kertovat usein sellaisten profetioiden täyttymisestä ensimmäisellä vuosisadalla, jotka ensi sijassa koskivat Israelin kansan paluuta Babylonian vankeudesta vuonna 537 eaa. Niinpä Johannes Kastajan toiminnan sanotaan täyttäneen Jesajan 40:3:ssa olevan ennustuksen ”jostakusta”, joka ”huutaa erämaassa”. (Matt. 3:3; Mark. 1:3; Luuk. 3:4; Joh. 1:23) Ja kun apostoli Paavali neuvoo Korinton kristittyjä erottautumaan pakanallisista menettelytavoista, niin hän käytti Jesajan 52:11:tä seuraavasti: ”’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.’” (2. Kor. 6:17) Tällaisten profetioiden sovellutuksesta sanoo raamatunselittäjä Albert Barnes:

”Jesajan viimeiset luvut 40. luvusta lähtien ennustavat juutalaisten paluun Babylonista, ja joka ainoa mainittu piirre tapahtui heidän paluussaan. Mutta kielenkäyttö on laajennetumpaa ja ylevämpää kuin tarvittiin heidän paluunsa kuvaamisessa. Se ilmaisee sopivasti myös paljon tärkeämmän ja suurenmoisemman vapautuksen – Messiaan alaisten lunastettujen vapautuksen sekä Jumalan kansan paluun hänen luokseen ja evankeliumin yleismaailmallisen leviämisen, ja siksi sen voidaan sanoa täyttyneen Jeesuksen tulemuksessa ja evankeliumin leviämisessä.”

Kristilliset kirjoitukset eivät ainoastaan sovella näitä ennustuksia ensimmäiseen vuosisataan, vaan ne myös ulottavat niiden sovellutuksen siitä ajasta etäiseen tulevaisuuteen. Jumala ennusti esimerkiksi Jesajan 65:17:n mukaan: ”Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” Tämä sai ensimmäisen täyttymyksen, kun juutalaiset palasivat Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa. Vertauskuvallisten ”uusien taivaiden” alaisuudessa Serubbaabelin toimiessa maaherrana ja ylimmäisen papin Joosuan auttaessa nuo kotimaahan palanneet israelilaiset muodostivat ”uuden maan” eli uuden, vanhurskaan hallituksen alaisuudessa olevan uuden yhteiskunnan. – Hagg. 1:1, 14.

Mutta huomaa, miten kristityt raamatunkirjoittajat käyttävät tätä ennustusta: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Piet. 3:13) ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet.” (Ilm. 21:1) Ja koska tosi kristityt on saatettu hengellisen valistuksen loistoisaan paratiisiin, niin Raamattu oikeuttaa soveltamaan myös nykyisen asiainjärjestelmän ”lopun aikaan” ne suurenmoiset kuvaukset maallisista siunauksista, jotka ovat juutalaisten paluun Babylonian vankeudesta alun perin ennustaneissa profetioissa. – Dan. 12:4.

”Vanha testamentti” on tosiaan paljon merkitsevä kristityille. Sen suunnaton periaatteita, ennustuksia ja profeetallista historiaa sisältävä aarreaitta on yhtä välttämätön tosi palvonnalle nyt kuin se oli silloinkin, kun ne ensiksi kirjoitettiin. Tosiaan ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen”. – 2. Tim. 3:16.

[Alaviitteet]