Loppuuko epäoikeudenmukaisuus milloinkaan?
”TAVALLISTA kansalaista koskeva oikeusjärjestelmä on erilainen kuin se, joka koskee vaikutusvaltaisia ihmisiä.”
Maurice H. Nadjari, silloinen New Yorkin kaupungin rikosoikeusjärjestelmää tutkiva erikoissyyttäjä, esitti tällaisen lausunnon eräässä haastattelussa viime kesänä. Kun kysyttiin: ”Luuletteko tässä yhteiskunnassa olevan kaksi arvioimisperustetta: toinen aatelisia ja toinen talonpoikia varten?” Nadjari vastasi.
”Minun mielestäni tosiaan oikeusjärjestelmässämme on. Oikeudenkäytössä on ollut kahtalaisuutta. Toinen oikeusjärjestelmä poliittisesti arvovaltaisia ja toinen meitä varten.”
Näyttävätkö nämä huomautukset kuvaavan sinunkin paikkakuntaasi? Luultavasti, sillä ihmiset kokevat kaikkialla ärsyttävää epäoikeudenmukaisuutta. Sen lisäksi, mitä sinä olet saattanut henkilökohtaisesti kokea, olet todennäköisesti kuullut monista epäoikeudenmukaisuuden esimerkeistä.
Tiedätkö esimerkiksi tapauksista, joissa huomattava lainlaatija, tuomari tai poliitikko on ottanut vastaan lahjuksia, kaupitellut vaikutusvaltaansa tai rikkonut lakia rikastuakseen itse tai edetäkseen urallaan? Mutta saiko hän kuitenkaan oikeudenmukaista rangaistusta? Tai oliko hänen rangaistuksensa paljon pienempi kuin joku johonkin vähemmistöryhmään kuuluva henkilö olisi voinut odottaa vastaavanlaisesta rikoksesta? Toisin sanoen: Jos paljastuisi, että joku yhdyskunnassasi oleva vaikutusvaltainen henkilö kavaltaisi valtiolta esimerkiksi 200 000 markkaa, niin luuletko hänen rangaistuksensa olevan sama kuin annettaisiin jollekulle työtoverillesi tai naapurillesi, jos hän varastaisi yhtä paljon rahaa?
Tosiasia on, että monin paikoin ei ”oikeusjärjestelmä” ole todella oikeudenmukainen. Eräs rikollisuutta käsittelevä kansallinen neuvottelukokous Yhdysvalloissa raportoi:
”Ne, jotka tässä järjestelmässä saadaan kiinni, ovat suurimmaksi osaksi köyhiä, alaluokkaan kuuluvia, vähemmistöryhmien jäseniä, siirtolaisia, ulkomaalaisia, heikkoälyisiä ja muita, jotka jollain tavalla ovat epäedullisessa asemassa. Ne, joilla on hyvä mahdollisuus välttää tämä järjestelmä, ovat varakkaat rikolliset, valkokaulusrikolliset, ammattirikolliset, järjestäytyneet rikolliset ja älykkäät rikolliset.”
Voimme hieman havainnollistaa tätä yleistystä. Erään tutkimuksen mukaan ’huomattiin, että kiristäjät joutuivat viisi kertaa vähemmän todennäköisesti tuomituksi rikoksesta kuin muut’. Eräs toinen tutkimus paljasti, ”että huomattavat valkokaulussyytetyt saavat noin vuoden [vankeutta] jokaista varastamaansa 10 miljoonaa dollaria kohti. . . . Sitä vastoin pankinryöstäjät, joiden onnistui viedä muutamia tuhansia dollareita, saivat keskimäärin 11 vuoden tuomiot, viisi kertaa pitemmän ajan [vankeutta] kuin pankin kavaltajat, jotka kähvelsivät miljoonia.”
Näin on Yhdysvalloissa. Mutta jos asut jossain toisessa maassa, niin luuletko tilanteen olevan siellä kovinkaan erilainen?
Useimmat meistä voivat tietysti sanoa, ettei tämänlaatuinen epäoikeudenmukaisuus koske suoranaisesti meitä, sillä kuka meistä suunnittelisi ryöstävänsä pankkia tai kavaltavansa miljoonia? Mutta epäoikeudenmukaisuutta voi silti tulla osaksemme muilla tavoilla.
Valaisemme asiaa. Olet ehkä yrittänyt saada jonkin lakiasian selvitetyksi. Ehkä hankit joitakin matkustuspapereita tai sukuselvityksiä tai lupaa tehdä muutoksia jossakin rakennuksessa. Sinä täytit kaikki lain vaatimukset, kuten rakennusmääräykset. Mutta kohdeltiinko sinua rehdisti, oikeudenmukaisesti? Vai riippuuko oikeudenkäyttö siellä, missä asut, tällaisissa asioissa siitä ”kenet sinä tunnet”?
Olkoonpa epäoikeudenmukaisuus minkälaista tai miten suurta tahansa, niin me kaikki olemme kokeneet sitä liikaa. Ehkä olemme kaikki sen tähden ihmetelleet: ”Loppuuko epäoikeudenmukaisuus milloinkaan?”
APUA ONGELMAN RATKAISEMISEEN
Ne, jotka ovat yrittäneet poistaa räikeimpiä yleisiä epäoikeudenmukaisuuksia, ovat oppineet, että se on helpommin toivottu kuin tehty. Ratkaisujen joukossa, joita saatat kuulla kadunmieheltä, ovat:
’Muuttakaa johtajat rehellisiksi ja oikeudenmukaisiksi; silloin ovat muutkin ihmiset oikeudenmukaisia.’ ’Varmistautukaa siitä, että oikeusistuimet antavat samanlaiset tuomiot kaikille eivätkä anna häikäilemättömien rikollisten tai poliitikkojen päästä helpolla.’ ’Huolehtikaa siitä, että köyhät saavat riittävästi oikeusapua, niin että he saavat oikeutta.’ ’Lisätkää rangaistusta lahjusten ottamisesta, niin että vallassaolijat eivät joudu kiusaukseen vääristellä oikeutta.’
Mutta tällaiset mielipiteet sivuuttavat eräät epäoikeudenmukaisuutta koskevat tärkeät seikat, jotka saatetaan valokeilaan Luukkaan 18. luvussa olevassa Raamatun kertomuksessa. Kun tarkastelemme lyhyesti tätä kertomusta, aukenee eteemme historiallinen näkökulma epäoikeudenmukaisuutta koskevasta ongelmasta, ja se esittää asiasta näkökohtia, jotka usein jätetään huomioon ottamatta.
Kertomus on kuvaus, jonka Jeesus esitti ja joka perustui asioihin, jotka hänen kuulijansa tunsivat. Jeesus sanoi:
”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. Mutta siinä kaupungissa oli leski, joka kävi yhä uudelleen hänen luonaan ja sanoi: ’Katso, että saan vastapuoleltani oikeutta.’ Jonkin aikaa hän oli haluton, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, niin joka tapauksessa, koska tämä leski tuottaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä katson että hän saa oikeutta, jottei hän vähän väliä tule ja rusikoi minua loppuun.’”
Sitten Jeesus neuvoi:
”Kuulkaa, mitä se tuomari sanoi, vaikka hän oli epävanhurskas! Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeutta valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa päivät ja yöt, vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan? Minä sanon teille: Hän toimittaa heille oikeuden pikaisesti. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän sitä uskoa maan päältä?” – Luuk. 18:2–8.
Jeesus esitti tämän kuvauksen tähdentääkseen, miten tarpeellista on olla kestävä rukouksessa. (Luuk. 18:1) Mutta me voimme oppia siitä myös oikeudenmukaisuutta.
Vertauksella pitäisi ensiksikin olla meihin tasapainottava vaikutus. Miksi? Koska se ilmaisee, että myös 1 900 vuotta sitten oli useasti vaikeata saada oikeutta vallassa olevalta henkilöltä, sellaiselta kuin roomalaisten määräämältä korkealta viranomaiselta. Epäoikeudenmukaisuus on tosiaan ikivanha pulma. Kuka voi sanoa, kuinka monet ihmishallitukset ja uudistusliikkeet ovat yrittäneet lopettaa epäoikeudenmukaisuuden? Kuitenkin sitä esiintyy yhä. Tämän historiallisen tosiasian toteaminen voi olla meille suoja. Kuinka niin? Se voi varjella meidät lähtemästä hätäisesti mukaan johonkin uuteen ihmisten yritykseen tilanteen muuttamiseksi, yritykseen joka ei ehkä eroa paljonkaan jo aiemmin kokeillusta. – Sananl. 24:21.
Tämän vertauksen pitäisi myös saada meidät Raamatun mukaisesti ymmärtämään, että ihmiskunnan Tekijä on myötätuntoisesti kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta kaikkia, vaatimatonta leskeäkin, kohtaan. (5. Moos. 10:17, 18) Tämä on sopusoinnussa sen kuvauksen kanssa, jonka Jumalasta esittää psalmista, joka tiesi Hänen tuomioistaan: ”Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta.” – Ps. 33:5.
Lopuksi Jeesuksen kuvaus antaa meille aiheen uskoa, että Jumalan tarkoitus on ’toimittaa oikeus’, vaikkei tämä kuvaus ilmaisekaan tarkasti, milloin se tapahtuu.
”Niin, mutta miten epäoikeudenmukaisuus loppuu ja milloin?” kysynee joku.