Tuomitseminen osoittaen vanhurskautta, viisautta ja armoa
Lukijaa kehotetaan käymään läpi tämä kirjoitus ennen kahden seuraavan artikkelin tutkimista.
TUOMITSEMINEN on sellaista, missä me ihmiset usein teemme erehdyksiä. Se johtuu pohjimmaltaan meidän epätäydellisyydestämme. Onko joku joskus arvioinut väärin sinun vaikuttimesi tai tuominnut sinut väärien tietojen perusteella? Tuntuiko sinusta, ettei osoitettu armoa? Eikö toisaalta sinun oma tuomiosi ole joskus ollut puolueellinen, koska et ole harkinnut puolueettomasti kaikkia tosiasioita, jotka ovat koskeneet toisia? Etkö sinä laiminlyönyt myös armollisuutta? Rehellisyys pakottaa meidät myöntämään, kuinka tavattoman puutteellisia me kaikki olemme olleet tässä suhteessa.
Jotta tuomitseminen tapahtuisi vanhurskautta, viisautta ja armoa osoittaen, niin täytyy noudattaa korkeampaa mittapuuta kuin ihmisten asettamaa. Sen mittapuun asettaa Jumala. Meidän ei tule olla ainoastaan kiinnostuneita tästä mittapuusta, vaan myös antaa sen ohjata itseämme. Miksi? Koska Jehova Jumala, ”kaikkien Tuomari”, käyttää sitä, kun meidän täytyy seisoa hänen tuomioistuimensa edessä. (Hepr. 12:23; Room. 14:10) Eikö näin ollen meitä pitäisi johtaa sen, minkä hän sanoo olevan oikein? Sehän olisi rakkaudellinen ja viisas menettelytapa. Kaikista meidän teoistamme ja ratkaisuistamme on pysyvää hyötyä ainoastaan, jos Jumalan näkökanta asiain tuomitsemisesta vaikuttaa niihin.
Mistä voidaan löytää nykyään johdonmukaista tuomintaa Jumalan vanhurskaitten mittapuitten mukaan? Myönnetäänhän vielä olevan viroissa ja tavallisilla elämän aloilla henkilöitä, jotka kykenevät antamaan puolueettomia tuomioita. Mutta ne, jotka tuntevat Jumalan sanaa ja tosiasioita, ovat nykyään vakuuttuneita siitä, että yleensä ottaen tätä maailmaa ei hallita vanhurskaitten mittapuitten mukaan. Maailma on paholaisen vallassa, hän ohjaa sitä. (1. Joh. 5:19; Ilm. 12:9) Siihen kuuluu Suuri Babylon, väärän uskonnon maailmanmahti, ja Raamattu kuvailee sen epäpuhtaaksi naiseksi. (Ilm. 17:3–5; 18:2–4) Jumalan kansaan kuuluvat, jotka ovat tulleet siitä pois, ovat kiitollisia siitä, että eivät ole enää sen kieroutuneen tuomion uhreja uskoa ja moraalia koskevissa asioissa. He luottavat siihen järjestelyyn, jonka Jehova Jumala on ennallistanut tosi kristilliseen seurakuntaan, missä uskolliset nimitetyt vanhimmat hoitavat tuomarien tehtäviä, kuten on ennustettu Jesajan 1:26:ssa: ”Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ’vanhurskauden linnaksi’, ’uskolliseksi kaupungiksi’.”
Jumalan muinaisen kansan historiassa tuomareita nimitettiin ensin suuressa määrin kohta sen jälkeen, kun Israel lähti Egyptistä vuonna 1513 eaa. Kun Mooses yritti käsitellä kaikki tapaukset, jotka vaativat tosi Jumalan ratkaisuja hänen lakiensa mukaan, niin Mooseksella oli vaara kuluttaa itsensä loppuun. Hänen appensa Jetro neuvoi, että joitakin vastuita jaettaisiin, jotta erämaassa johdettavaan kansanjoukkoon voitaisiin kiinnittää paremmin huomiota. Tuhansia päteviä miehiä valittiin avustamaan Moosesta. Heidän piti käsitellä tavalliset pulmat tai kysymykset, jotka heräsivät. Mooses kantoi jatkuvasti päävastuun kansan perehdyttämisestä Jumalan lakiin ja säädöksiin ja sen tunnetuksi tekemisestä, millä tavalla sen piti vaeltaa sekä mitä työtä tehdä. Suositeltiin hyvin selväpiirteistä järjestelyä: ”Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa.” – 2. Moos. 18:13–23.
Myöhemmin kun he olivat asettuneet Kanaanin maahan, Jehova herätti tuomareita, ei vain kuulemaan lain rikkomista koskevia asioita, vaan myös vapauttamaan hänen kansansa sortajien käsistä. (Tuom. 2:18) Nuo tuomarit asetettiin johtajiksi, ja he auttoivat myös kansaa tuntemaan ja soveltamaan Jumalan lakia. Heidän joukossaan oli sellaisia miehiä kuin Gideon, Baarak, Simson, Jefta ja Samuel, jotka suorittivat huomattavia urotekoja ja myös ”toteuttivat vanhurskautta” Heprealaiskirjeen 11:32, 33:n kertomuksen mukaan. Toiset muinaisen Israelin tuomarit, jotka palvelivat vanhimpina yhdyskunnassa, eivät ainoastaan käsitelleet laillisia asioita, vaan osallistuivat myös hallintotehtäviin. – 1. Aikak. 26:29; 2. Aikak. 19:4–7.
Israelin kuninkaitakin vaadittiin lukemaan lain kirjaa, oppimaan pelkäämään Jehovaa ja noudattamaan hänen sanaansa. (5. Moos. 17:19, 20) Heitä vaadittiin tuomitsemaan sen mukaan asioita, jos he odottivat menestyvänsä ja saavansa Jumalan suosion. – 2. Aikak. 1:9–12.
VANHIMMAT TUOMAREINA NYKYÄÄN
Millainen järjestely on voimassa tuomitsemista varten Jumalan kansan keskuudessa nykyään? Jehova on herättänyt vanhimpia, jotka voivat palvella tuomareina ja neuvonantajina. Näiden miesten täytyy täyttää ne jumalalliset vaatimukset, jotka 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–7 ja Tiituksen 1:5–9 esittävät. Heidän vastuuseensa ei kuulu yksistään tuominta-asioiden käsittely. He myös opettavat ja selittävät, mitä Jumala vaatii, ja kannustavat suorittamaan Jumalalle kokosieluista palvelusta ja olemaan uskollisen tottelevaisia hänen vanhurskaita periaatteitaan kohtaan. – Kol. 3:23; 1. Tess. 5:21; 1. Piet. 1:22.
Miten suhtaudumme tähän järjestelyyn siinä paikallisseurakunnassa, jonka yhteydessä saatamme olla? Me emme halua olla sellaisia kuin eräät ensimmäisen vuosisadan Korinton seurakunnassa, jotka lietsoivat oikeusjuttuja toisiaan vastaan epäuskoisten edessä. Apostoli Paavali ojensi heitä sanoen: ”Puhun saadakseni teidät häpeämään. Onko totta, ettei keskuudessanne ole ketään viisasta, joka kykenee ratkaisemaan veljiensä välisiä asioita, vaan veli käy oikeutta veljen kanssa, vieläpä epäuskoisten edessä?” (1. Kor. 6:5, 6) Kun he turvautuivat maallisiin oikeusistuimiin sellaisten asioitten ratkaisemiseksi, jotka olisi voitu käsitellä kristillisessä seurakunnassa, he kärsivät hengellisen takaiskun eli tappion. Kukaan meistä ei halua joutua häpeään tai kärsiä mielipahaa siksi, että ei suhtaudu oikein Raamatun kanssa sopusoinnussa olevaan tuomintajärjestelmään nykyään. Meidän pitäisi päinvastoin olla halukkaita ilmaisemaan sydämestä lähtevää arvostusta näitä teokraattisia varauksia kohtaan. Ottamalla huomioon niiltä saamamme neuvot ja niillä ilmenevän hyvän arvostelukyvyn, jotka ’puhuvat meille Jumalan sanaa’, me osoitamme haluavamme työskennellä kiinteästi ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan kanssa Kristuksen alaisuudessa. – Hepr. 13:7, 17; Ef. 5:24; Matt. 24:45–47.
Kun Jehovan tuomiot tulevat nyt ilmeisiksi, niin me opimme arvostamaan niitä korkeita mittapuita, joiden mukaan meidän täytyy elää. Meitä autetaan asianmukaisesti ratkaisemaan henkilökohtaisia sekä seurakunnan asioita, vaikka olemmekin vielä epätäydellisiä. Me tulemme vedetyiksi lähemmäksi Jehovaa ja meille varataan esimakua hänen vanhurskaasta uudesta järjestyksestään. Odottaessamme tätä loistoisaa aikaa me voimme sanoa luottavaisesti Jehovalle: ”Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.” – Jes. 26:9.