Miksi osoittaa luottamusta toisiin?

LUOTTAMUKSEN osoittaminen toisia kohtaan on todellisuudessa rakkauden ilmaus. Raamattu sanoo rakkaudesta, että ”kaikki se uskoo”. (1. Kor. 13:7) Se ei merkitse sitä, että rakkaus olisi herkkäuskoinen, mutta rakkaus kristittyjä veljiämme kohtaan estää meitä olemasta asiattoman epäluuloisia ja olettamasta pahinta. Ellei siis ole selvää todistusta päinvastaisesta, niin rakkaus saa meidät luottamaan toisiin. Vaikka toiset uskovat aiheuttaisivat meille jollakin tavalla pettymyksenkin, me emme otaksu hätäisesti, että heillä on huonot vaikuttimet.

Mutta eikö Jumalakin ole toisinaan luottamatta palvelijoihinsa? Me havaitsemme, että teemanilainen Elifas osoitti Luojan ilmaisevan epäluottamusta, kun hän sanoi: ”Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja.” (Job 4:18) Elifas ilmoitti tämän lausunnon olevan lähtöisin ”hengestä”. (Job 4:15, Saarisalo) Se, että Jehova Jumala myöhemmin ojensi Elifasta ja hänen tovereitaan valheen puhumisesta, osoittaa, että tämä ”henki” oli paha, demoninen. Elifas siis toisti vain demonin henkeyttämää valhetta. – Job 42:7.

Todellisuudessa Jehova rakkauden Jumalana on paras esimerkki luottamuksen osoittamisesta älyllisiä luomuksiaan kohtaan. (1. Joh. 4:8) Hän antaa ilmeisesti melko paljon vapautta henkipojilleen, kun nämä suorittavat tehtäviään. Joskus hän antaa heidän ilmaista ajatuksensa jonkin tietyn tehtävän käsittelemisestä ja hyväksyy sitten sen, että he menettelevät sen mukaisesti. Yhden esimerkin tällaisesta kertoo 1. Kuningasten kirjan 22:20–22, mistä luemme: ”Herra sanoi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli henki [Jumalan poika] ja asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet’. Herra kysyi häneltä: ’Miten?’ Hän vastasi: ’Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun’. Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin’.” Henki eli enkeli käytti sitten voimaansa Ahabin profeettoihin niin, että he puhuivat sitä, mitä oli heidän sydämessään, eivät totuutta, vaan sitä mitä he itse halusivat sanoa ja mitä Ahab halusi kuulla heiltä.

Erikoisen merkillepantavaa on se luottamus, jota Jehova osoitti ainosyntyistä Poikaansa kohtaan. Hän soi esikoiselleen edun osallistua hänen kanssaan luomiseen, sekä henkeä olevan että aineellisen luomiseen. Jehova Jumala ei pelännyt sen alentavan hänen asemaansa Luojana. Hän paljasti mielellään Poikansa osuuden ihmiskunnalle, mikä tuotti suurta kunniaa tälle Pojalle. (Kol. 1:15–17) Kun Poika ihmisenä Jeesuksena Kristuksena osoitti uskollisuutensa kuolemaan asti, Isä herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle vielä korkeamman aseman kuin hänellä oli ennen maan päälle tuloaan. Raamattu sanoo: ”Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi . . . ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9–11) Koska Jehova Jumala luottaa täysin Poikaansa, hän tietää, että Jeesus Kristus ei käytä koskaan väärin tätä korkeaa asemaa.

Jehova Jumala on osoittanut ihmeteltävää luottamusta myös epätäydellisiin ihmisiin. Hän on valinnut menneiden 1 900 vuoden aikana 144 000 miestä ja naista hallitsemaan Poikansa kanssa. Herättäessään heidät taivaalliseen elämään hän suo heille kuolemattomuuden ja turmeltumattomuuden. (1. Kor. 15:42–54; Ilm. 5:9, 10; 14:1–4; 20:6) Vaikka Jehova korottaa heidät korkeampaan asemaan kuin missä enkelit ovat, hän luottaa siihen, että nämä hallitsijat eivät koskaan käytä väärin asemaansa. – 1. Kor. 6:3.

Kun Jehova Jumala ilmaisee tällaista luottamusta palvelijoitaan kohtaan, niin eikö meidän pitäisi haluta jäljitellä hänen esimerkkiään? Jos sinä haluat, niin sinä pidät toisia uskovia henkilöinä, jotka todella haluavat palvella Jehova Jumalaa. Jotkut voivat tosin joskus aiheuttaa sinulle pettymyksen. Mutta ne, jotka ovat todella omistaneet elämänsä Jehova Jumalalle, eivät halua loukata ketään. He ovat syvästi pahoillaan, kun heidän heikkoutensa ja epätäydellisyytensä aiheuttavat ongelmia.

Varsinkin kristillisessä seurakunnassa olevien vanhinten täytyy olla hyvin huolellisia sen suhteen, että säilyttäisivät oikean asenteen toisia uskovia kohtaan. Kun vanhimmat pitävät mielessään, että heidän veljensä todella haluavat tehdä sitä mikä on oikein, he eivät ole hätäisiä vaatimaan heitä tilille jostakin vähäisestä tahattomasta erehdyksestä. He välttävät myös antamasta sellaista vaikutelmaa, että he eivät oikein usko työn tulevan kunnolla suoritetuksi, jos he eivät ’tarkoin valvo’ jokaista. Kun ihmiset ovat uskollisia työssään, heitä pitäisi totisesti kohdella luottamuksen ansaitsevina.

Lisäksi vanhinten pitäisi kysyä neuvoa sellaisilta, joilla saattaa olla enemmän lahjoja, parempia kykyjä tai syvempi ymmärrys kuin heillä itsellään. (Sananl. 15:22) Ei totisesti ole kunniakasta olla sellaisen suunnitelman alullepanija, joka myöhemmin osoittautuu huonoksi. Viisas on sen sijaan mies, joka käyttää hyödyksi toisten kokemusta, tietoa ja kykyjä. Hänen nöyrä asenteensa herättää yhteistoimintahalua ja johtaa siihen, että useammat saavat iloita hyvin tehdystä työstä.

Samoin se, että mies osoittaa luottamusta vaimoonsa, voi edistää avioliiton onnellisuutta. Vaimo, jolla ei ole paljonkaan mahdollisuutta käyttää aloitekykyä tehtäviensä suorittamisessa, menettää pian työn ilon. Hän tuntee olevansa estynyt käyttämästä tietoaan, lahjojaan ja kykyjään, mikä johtaa pettymyksen tunteeseen. Mutta kun hänen aviomiehensä suo hänen ratkaista joitakin tärkeitä asioita oman hyvän harkintakykynsä mukaan, niin hän mielellään hoitaa ne tavalla, joka tulee ilahduttamaan hänen aviomiestään.

Vanhempien on hyvä saada lapsensa vakuuttuneiksi siitä, että he luottavat heihin. Yksi keino sen tekemiseksi on auttaa heitä ymmärtämään, että heille annetut edut ja vastuutehtävät ovat osoitus heidän vanhempiensa luottamuksesta. Kun lapset ymmärtävät tämän, se kannustaa heitä todistamaan, että heidän vanhempansa eivät suotta luota heihin.

Luottamuksen osoittaminen toisiin voi tosiaan johtaa hyviin tuloksiin. Meillä on siis täysi syy jäljitellä Jehova Jumalan esimerkkiä tässä suhteessa. Lisäksi meidän pitäisi ponnistella sen hyväksi, ettemme aiheuttaisi pettymystä niille, jotka luottavat meihin. Kun luotamme toisiin ja osoitamme myös ansaitsevamme heidän luottamuksensa, edistämme suuresti hyvien suhteiden säilymistä lähimmäisiimme.