Syvempää näkemystä uutisiin
”Kysymyksen ’Miksi?’ ahdistamat”
● ”Viattomuuden päivä päättyi” oli jokin aika sitten otsikkona eräässä Panaman ”Star and Herald” -lehden pääkirjoituksessa. Se viittasi elokuun 4:nteen 1914 sinä päivänä, joka ”aloitti tämän vuosisadan ensimmäisen suurtuhon”, maailmansodan, ja mainitsi, että ”puolivuosisatainen rauha ja edistys, suvaitsevaisuus, sanalla sanoen sivistys, päättyi tuona päivänä vuonna 1914”.
Pääkirjoitus selitti, että ”ketkään muut kuin niiden hupenevat rivit, jotka elivät vuotta 1914 edeltäneen maailman auringonpaisteessa, eivät voi tajuta niiden ja nykyisten päivien surullista vastakohtaisuutta”. Ja se herätti tämän paljastavan kysymyksen: ”Vaikka nämä tosiasiat on haravoitu läpi tuhannet kerrat, niin ihmiset nuolevat yhä haavojaan kysymyksen ’Miksi?’ ahdistamina, jonka vastaus pakenee heitä.”
Mutta vastaus kysymykseen, miksi vuosi 1914 merkitsi sellaista käännekohtaa historiassa, ei pakene niitä ihmisiä, jotka ottavat huomioon Raamatun ennustukset ”asiainjärjestelmän päättymisestä”. Jeesus ennusti, että ”kansan [nouseminen] kansaa vastaan ja valtakunnan valtakuntaa vastaan” oli merkitsevä ”ahdingon tuskien alkua” maailmalle. Hän ennusti myös, että sitä seuraisi paljon muuta sellaista, mikä on tunnusomaista meidän sukupolvellemme, kuten ”laittomuuden lisääntyminen”, joka aiheuttaa sen, että ”useimpien rakkaus kylmenee”. Kristittyjen ei suinkaan tarvitse olla ”kysymyksen ’Miksi?’ ahdistamia” vuodesta 1914 alkaneen huomattavan muutoksen suhteen. – Matt. 24:3, 7, 8, 12.
Perheet luhistuvat
● Perheyksikkö on monissa maailman maissa nopeasti luhistumassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu nyt yli miljoona avioeroa joka vuosi. Näin ollen joka kolmas avioliitto päätyy tällä hetkellä avioeroon. Se on korkein määrä avioeroja tämän kansakunnan koko historiassa.
Yhä useammat parit elävät myös yhdessä ilman avioliiton etua, ja vuonna 1976 teki näin arviolta 660 000 paria. Tämä merkitsi yli 100 prosentin lisäystä vuoteen 1970. Moraalin luhistuminen heijastuu myös aviottomien lasten suunnattomasta lisääntymisestä, sillä määrä on enemmän kuin kolminkertaistunut viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa.
Kun perhesiteet ja aviouskollisuus murenevat, niin se on varma osoitus siitä, että muutkin siteet ja uskollisuussuhteet murenevat. Perheiden hajoaminen kulkee tavallisesti rinnan yhteiskunnan hajoamisen kanssa. Perheiden luhistuminen onkin kautta historian ollut luonteenomaista voimakkaitten kansojen rappeutumiselle ja lopulliselle kukistumiselle.
Koska Jumala loi perhejärjestelyn, niin sen halveksiminen on yksi todistus siitä, että hänen lakejaan ja tarkoituksiaan ei yleisesti kunnioiteta. Tämän halveksimisen yleisyys meidän aikanamme on jälleen yksi todistus siitä, että tämä maailma on pitkällä ’viimeisissä päivissään’. – 1. Moos. 2:22–24; 1. Kor. 7:10, 11; 2. Tim. 3:1–5.
Jakautunut Espanjan kirkko
● Espanjan roomalaiskatolinen kirkko on pahasti jakautunut. ”New York Times” sanoo: ”Joukko oikeistopiispoja ja -pappeja puolustaa Francon perinnettä. Laaja konservatiivinen ja keskustaryhmittymä kallistuu italialaismallisen kristillisen demokratian eri piirteisiin. Ja vasemmalla ovat riippumattomat papit toimeliaina sosialistisissa ja kommunistisissa puolueissa.” Katolinen väestö on samalla lailla jakautunut.
Pappi Bernandino Hernando, vaikutusvaltaisen katolisen viikkolehden ”Vida Nuevan” toimittaja, tunnustaa: ”Kirkon suuri pulma Espanjassa on katolilaisten itsensä keskuudessa vallitseva voimakas jakautuminen. Jos katsoo poliittisten puolueitten jakaumia, niin asia on sama kuin katolisessa kirkossakin.”
”Times” sanoo myös: ”Espanjan kirkko on nykyään niin jakautunut, että vaikuttaa toisinaan siltä kuin siinä olisi useita kirkkoja.” Tilanne on monissa muissakin maissa sama. Ja yhtenä seurauksena on ollut, että monet, papitkin, hylkäävät kirkon inhoten.
Jeesus Kristus varoitti: ”Jos talo jakautuu itseään vastaan, niin se talo ei voi pysyä pystyssä.” Juuri tällainen jakautuminen vallitsee roomalaiskatolisessa kirkossa. Se on yksi seuraus siitä, että papit hylkäävät Jeesuksen ohjeen, kun hän sanoi seuraajilleen, etteivät he olisi ”osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta”. – Mark. 3:25; Joh. 17:14, 16.