Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w77 1/11 s. 485-487
  • Älä halveksi köyhää

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Älä halveksi köyhää
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1977
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • IHMISEN MERKITYKSEN ARVIOIMINEN
  • MIKÄ ON JUMALAN NÄKEMYS?
  • KUNNIAN OSOITTAMINEN TOINEN TOISTAAN KOHTAAN
  • Ole rikas hyvistä töistä
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1950
  • Jehovan siunaus tekee rikkaaksi
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1986
  • Täytyykö kristittyjen olla köyhiä?
    Herätkää! 2003
  • Rikkauden petollinen voima
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1962
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1977
w77 1/11 s. 485-487

Älä halveksi köyhää

MITEN suhtautuisit tilanteeseen, jos ystäväsi, tavallinen palkkatyöläinen, palaisi lomalta 100 000 markan hintaisella loistoautolla? Länsi-Saksan autoklubi halusi tietää, miten ihmiset suhtautuisivat tilanteeseen, kun joku, jolla ei tosiaankaan olisi varaa kalliiseen autoon, yhtäkkiä ajelisi sellaisella. Niinpä se antoi kolmeksi viikoksi sellaisen auton keskituloiselle tietokoneohjelmoijalle, joka oli ajellut pienellä farmariautolla. Hän asui vähävaraisten asuma-alueella Münchenissä eikä aluksi antanut mitään selitystä naapureilleen, sukulaisilleen eikä työtovereilleen.

Jotkut miehen tuttavista suuttuivat. Toiset olivat epäluuloisia. Mutta muunkinlaista suhtautumista esiintyi. Esimerkiksi eräässä lomahotellissa oli kaikki huoneet varattu, kun asiaa tiedusteltiin puhelimitse, mutta huone löytyi kummasti, kun he ajoivat sinne kalliilla autolla. Myöskään vahtimestari, joka aikaisemmin oli viittonut heitä ajamaan pienen autonsa pois loistohotellin ulkopuolella olevalta lastausalueelta, ei esittänyt mitään vastalausetta, kun he pysäköivät kalliin, hienon autonsa sinne.

Ihmiset tosiaan suhtautuivat eri tavoin tämän kokeen aikana. Mutta ei ole epäilystäkään siitä, että näennäinen varallisuus teki vaikutuksen joihinkuihin. He olivat valmiita olemaan erikoisen huomaavaisia sellaisia kohtaan, joiden he ajattelivat olevan rikkaita.

IHMISEN MERKITYKSEN ARVIOIMINEN

Mutta ajattelehan omaa asennettasi. Miten arvioit jonkun ihmisen merkityksen? Luuletko, että voit arvioida miehen arvon sen mukaan, mitä hän omistaa? Ennen kuin vastaat, kuvittele kuuluvasi siihen etuoikeutettuun sukupolveen, joka eli Rooman valtakunnassa Juudean provinssissa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Heillä oli tilaisuus tunnistaa Messias, jonka Jehova Jumala oli lähettänyt lunastamaan ihmiskunnan. (Joh. 3:16) Messias oli noiden juutalaisten keskuudessa, ja heidän ikuisen elämän toivonsa riippui siitä, että he kykenivät havaitsemaan ne paremmat ominaisuudet, jotka selvästi erottivat hänet kaikista muista miehistä.

Todennäköisesti useimmat juutalaiset ajattelivat, että Messias voisi olla vain hyvin rikas mies, jolla olisi paljon valtaa. Kuinka he halveksivatkaan Jeesusta, ’täysin merkityksetöntä miestä’ Nasaretista! He tunsivat hänet vain vaatimattoman puusepän Joosefin poikana, hänen jonka täytyi ponnistella tavallisena työläisenä välttämättömän elatuksen hankkimiseksi perheelleen. (Matt. 13:55) Kuitenkin Jeesus voideltiin Jumalan pyhällä hengellä, kun hänet kastettiin 30-vuotiaana. (Matt. 3:13–17) Ja niiden, jotka ottivat Jeesuksen vastaan Messiaana, Jumalan voideltuna, täytyi panna luottamuksensa vähävaraiseen mieheen. Hän ei omistanut rikkauksia eikä maata eikä taloja, sillä hänellä ei ollut, ”mihin päänsä kallistaisi”. – Luuk. 9:58.

Vaikka murskaavat todisteet, jopa ihmeteot, osoittivat, että Jeesus oli Messias, niin hänen aikalaisensa eivät juuri havainneet hänessä mitään hyvää ja he tuomitsivat hänet häpeälliseen kuolemaan tavallisten rikollisten kanssa. (Joh. 12:37) Se oli lopullinen halveksinnan ilmaus miestä kohtaan, josta he ajattelivat, ettei hän ollut toisille minkään arvoinen. Jos sinä olisit ollut paikalla, olisitko pilkannut Jeesusta enemmistön mukana? Vai olisitko ymmärtänyt hänen arvonsa ja tullut hänen opetuslastensa joukkoon?

Selvästikään ei ole viisasta arvioida ihmisen merkitystä sen perusteella, mitä hän omistaa. Varallisuuden hankkiminen ei automaattisesti merkitse, että ihminen on hankkinut taitoa, tervettä arvostelukykyä tai johtamiskyvyn. Monet rikkaat ovat vain perineet varallisuutensa. Siksi se ei kerro mitään heidän kyvyistään tai kokemuksestaan. Ja kuinka usein olet kuullut rikkaiden käyttäneen epäeettisiä tai epärehellisiä liikemenettelyjä varallisuutensa lisäämiseksi? Ja kuinka usein räikeä lain rikkominen jääkään rankaisematta, kun käytetään varallisuutta oikeuden vaa’an keikauttamiseen! Jos otaksutaan, että rikasta on arvostettava ja kunnioitettava vain hänen varallisuutensa takia, niin suhtautuminen toisiin on vääristynyttä ja epärealistista.

Päinvastainenkin pitää paikkansa. Jos jollakulla ei ole rikkautta, niin se ei merkitse, että hän on epäonnistunut ihminen. Ehkä hän haluaa elää vaatimattomasti. Ehkä hän haluaa välttää aineellisten tavoittelemisesta aiheutuvaa huolta ja pettymystä. Tai kenties hänellä on huono terveys, mikä rajoittaa hänen ansiomahdollisuuksiaan. Ehkä häntä syrjitään epäoikeudenmukaisesti rodun tai kansallisuuden vuoksi. Hänen vaatimattomat ansionsa voivat liike-elämässä ilmaista, ettei hän halua käyttää viekkaita tai kyseenalaisia menetelmiä kilpailijan nujertamiseksi. Hän voi pitää arvokkaimpana perheensä hyvinvointia ja kuluttaa mieluummin aikaa perheensä kanssa kuin hankkii enemmän rahaa kuluttaakseen sen perheeseensä. Varallisuuden puuttuminen ei siis todista, että asianomaiselta puuttuu pätevyyttä tai kykyä.

Miksi sitten useimmat ihmiset ovat taipuvaisia antamaan etusijan ja kunnioitusta rikkaille, niin kuin jotkut tekivät aikaisemmin mainitsemassamme autokokeessa? Syntisinä ihmiset ovat taipuvaisia itsekkyyteen. Raamatun sananlasku sanoo: ”Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.” (Sananl. 14:20) Rikas kykenee antamaan lahjoja ja suosionosoituksia. Siksi on aina sellaisia, jotka etsivät hänen seuraansa ja puhuttelevat häntä imartelevin sanoin, vaikka he vain teeskentelevät. Mutta mitä tapahtuu, jos hänen varallisuutensa äkkiä katoaa? Useimmat hänen ”ystävistäänkin” katoavat pian. Kuka etsii hänen ystävyyttään, kun hänellä ei enää ole rahaa? Jos siis huomaamme olevamme taipuvaisia miellyttämään sellaisia, joilla on paljon aineellista varallisuutta, niin muistakaamme, että ihminen on aina ollut taipuvainen imartelemaan rikkaita itsekkään hyödyn vuoksi. ”Imartelevan puheen” tai ”ahneutta verhoavan valepuvun” käyttäminen ei voi olla sopusoinnussa jumalisuuden kanssa. – 1. Tess. 2:5.

MIKÄ ON JUMALAN NÄKEMYS?

Onko rikkaudella merkitystä Jehova Jumalan silmissä? Voimmeko tarjota hänelle mitään arvokasta, mitä hän ei jo omista? Emme tosiaankaan! Koska hän ”teki maailman ja kaiken siinä olevan”, hän voi aiheellisesti vaatia omistusoikeutta kaikkeen olemassa olevaan rikkauteen. (Ps. 50:7–12; Apt. 17:24) Kaikki yritykset ostaa Jumalan suosio ilman vilpitönsydämisiä, jumalisia töitä ovat vain lahjuksia. Mutta ”Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia”. (2. Aikak. 19:7) Rikkaudesta ei ole mitään etua, kun Jumala tuomitsee.

Samalla köyhyys ei ole mikään haitta. Köyhien ei tarvitse pelätä, että heidän alhainen asemansa tekisi heidät kykenemättömiksi saamaan Jumalan hyvän tahdon. Psalmi 69:34 vakuuttaa, että ”Herra kuulee köyhiä”. Jumalan silmissä ei ole mitään, mikä asettaisi rikkaat edullisempaan asemaan kuin köyhät. ”Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin.” (Sananl. 22:2) Jehova ei tuomiota antaessaan tutki lompakoita. Hän ’tutkii sydämen ja antaa jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan’. – Jer. 17:10.

Jeesus Kristus suhtautuu asioihin aivan samoin kuin hänen Isänsä. Kristus kutsui tulemaan kaikkia luokseen saamaan hengellistä virvoitusta, olivatpa he rikkaita tai köyhiä, nuoria tai vanhoja, orjia tai vapaita. (Matt. 11:28) Sekä rikkaat että köyhät hyötyivät hänen opetuksestaan ja ihmetöistään. Rikkain ei saanut sen enempää eikä vähempää kuin köyhinkään. Kaikille annettiin tilaisuus kuulla ja ilmaista vastakaikua hyvälle uutiselle, ja Jeesus opetti heitä rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään. – Matt. 22:39.

Koska useimmat rikkaista eivät välittäneet Jeesuksesta, köyhät ja vaatimattomat saivat eniten hyötyä hänen ajastaan ja osoittamastaan huomiosta. Hän tuomitsi ulkokultaiset kirjanoppineet ja fariseukset, koska he ahneesti vaativat parhaan itselleen. (Matt. 23:2–7) Hän ei myöskään suvainnut, että kukaan hänen opetuslapsistaan olisi yrittänyt saada muita huomattavampaa asemaa.

KUNNIAN OSOITTAMINEN TOINEN TOISTAAN KOHTAAN

Jotta me saisimme Jehova Jumalalta suotuisan tuomion, meidän täytyy kohdella toisia rehellisesti ja puolueettomasti. ”Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa”, kun taas ”se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa”. (Sananl. 17:5; 14:31) Jehova palkitsee ne, jotka osoittavat huomaavaisuutta tarpeessa olevia kohtaan, ja ”joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu”. (Sananl. 28:27) Palvonnallamme ei ehkä ole paljonkaan merkitystä, jos me teemme ”puolueellisia erotuksia”, jotka halventavat toisia. – Jaak. 3:17.

Niinpä kristityt kertovat mielellään Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille, jotka kuuntelevat. He käyvät aivan yhtä halukkaasti köyhimpien asuma-alueen vaatimattomissa kodeissa kuin varakkaitten upeissa asunnoissa. Jokaista yksilöä pidetään yhtenä niistä monista, joiden puolesta Jeesus antoi elämänsä. (Matt. 20:28) Jokaisella, joka osoittaa lampaankaltaisia ominaisuuksia, on oikeus saada kaikkia kristillisen seurakunnan hengellisiä varauksia.

Seurakunnan sisäpuolella ei ole sijaa suosikkijärjestelmälle. Ensimmäisellä vuosisadalla niiden, jotka osoittivat suosiota rikkaille, julistettiin perustellusti harjoittavan syntiä. (Jaak. 2:1–9) Sekä vaatimattomien että rikkaitten pitäisi saada osakseen hengellistä huomiota ja huolenpitoa puolueettomasti. – 3. Moos. 19:15.

Vähävaraiset ovat olennainen osa seurakunnasta. Sen tähden heille ei pitäisi aiheuttaa sellaista tunnetta, että heidät on ’jätetty ulkopuolelle’ siksi, että eräiden keskuudessa on olemassa jonkinlainen kuppikunta. ”Köyhät” olivat niiden joukossa, joita Jeesus suositteli kutsumaan pitoihin osoitukseksi aidosta vieraanvaraisuudesta. (Luuk. 14:12–14) Ja jos jotkut kristityt ovat hankkineet sellaista, mihin joillakin toisilla uskovilla ei ole varaa, niin varakkaammat eivät tietenkään ’näytä komeilevasti elämän varallisuuttaan’. – 1. Joh. 2:16.

Miten siis arvioit jonkun arvon? Katso tarkoin, mikä hän on, äläkä sitä, mitä hänellä on. Mittaa hänet sen mukaan, miten hän onnistuu kehittämään kristillisiä ominaisuuksia. Onko hän ihminen, joka pelkää Jehovaa? (Ps. 111:10) Onko hänellä luja usko? (Hepr. 10:38, 39) Onko hän vieraanvarainen? (Room. 12:13) Osoittaako hän huomaavaisuutta, ja onko hän halukas antamaan anteeksi? (Ef 4:32) Onko hän tunnettu totuudenmukaisesta, terveellisestä puheesta? (Ef 4:29; Tiit. 2:6–8) Ilmaiseeko hän rakkautta, jonka piti olla Kristuksen opetuslasten tunnusmerkki? (Joh. 13:35) Juuri sellaisen ihmisen varmaan haluaisit ystäväksesi!

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa