Itsekurin viisaus

KUKAPA ei olisi nähnyt poliisin kirjoittavan sakkolappua autonkuljettajalle, joka on rikkonut jotakin liikennesääntöä, esimerkiksi ylittänyt sallitun ajonopeuden? Kysymyksessä on saattanut olla hetki, jolloin kuljettaja ei ole harjoittanut itsekuria. Hän on voinut langeta kiusaukseen tai on ehkä hetken mielijohteesta jättänyt liikennesäännöt huomioon ottamatta, ja niin hän on joutunut kuritettavaksi.

Elimistössämme olevat syyn ja seurauksen lait kurittavat meitä, jos me emme kurita itseämme. Sananlaskujen henkeytetty kirjoittaja sanoo: ”Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? . . . Kenellä haavat ilman syytä? . . . Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.” Yksi Sananlaskujen kirjan pääteemoista on epäilemättä itsekurin viisaus. – Sananl. 23:29–35.

Se, mikä pitää paikkansa yksilöistä, voi soveltua myös kokonaisiin kansakuntiin. Tunnettu 1700-luvulla elänyt englantilainen valtiomies sanoi kerran: ”Ihmiset ovat soveliaita saamaan kansalaisvapauden aivan samassa suhteessa kuin he ovat alttiita panemaan moraaliset kahleet omille haluilleen.” Hän sanoi osuvasti, että ”yhteiskunta ei voi olla olemassa, ellei tahdolle ja halulle aseteta johonkin kohti hillitsevää voimaa, ja mitä vähemmän sitä on sisäpuolella, sitä enemmän sitä täytyy olla ulkopuolella”. Toisin sanoen, mitä vähemmän ihmiset kurittavat itseään, sitä enemmän valtioiden tarvitsee kurittaa heitä rauhan ja turvallisuuden säilymiseksi. Tästä on ollut silmiinpistäviä esimerkkejä, kun demokraattisesta hallitusmuodosta nauttineet ihmiset ovat tulleet niin laittomiksi, että he ovat tasoittaneet tien diktatuurin valtaanpääsylle. Kuinka paljon viisaampaa ihmisten olisikaan ollut harjoittaa itsehillintää kuin aiheuttaa arvossa pidettyjen vapauksien menetys!

Esimerkki nykyajalta: Vuoden 1974 keväällä Yhdysvaltain hallitusviranomaiset uhkasivat asettaa elintarvike- ja hintasäännöstelyn, elleivät kansalaiset ja elinkeinonharjoittajat toimisi maltillisesti. Ei ole epäilystäkään siitä, että kansalaisten olisi viisasta kurittaa itseään tässä suhteessa välttääkseen valtion säännöstelytoimet.

MIKSI ME KAIKKI TARVITSEMME KURIA

Mitä me tarkoitamme kurilla? Sana ”kuri” on määritelty ”valmennukseksi, varsinkin mielen tai luonteen; . . . rangaistukseksi, kuritukseksi”. Ja ”kurittaa” merkitsee ”valmentaa; saattaa järjestyksen ja tottelevaisuuden tilaan; hillitä, saattaa alalleen”.

Raamattu valaisee meille kerran toisensa jälkeen, miksi me kaikki tarvitsemme joskus kuria. Se juontaa juurensa ensimmäisten vanhempiemme tahallisesta tottelemattomuudesta. Sen tähden ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. (1. Moos. 8:21) Sen tähden myös kuningas Daavid vakavien syntien valtaan jouduttuaan voi sanoa Jehovalle: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” – Ps. 51:7.

Jumalan sana neuvoo sopivasti: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen [kurin, UM] vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” ”Älä kiellä poikaselta kuritusta [kuria, UM], sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” – Sananl. 22:15; 23:13, 14.

Kristittyjä kehotetaan ottamaan auliisti vastaan taivaalliselta Isältään saamansa kuri, koska he ovat perineet epätäydellisyyden ja heiltä puuttuu tietoa ja kokemusta: ”’Älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä näänny, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.’ . . . meillä oli . . . isät, jotka . . . kurittivat meitä . . . sen mukaan, mikä heistä näytti hyvältä, mutta hän [Jehova] kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään. Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:5–11.

MIKSI ITSEKURI ON VIISASTA

Itsekuri on viisasta, koska se auttaa ihmistä saamaan hyvän omantunnon. Ihminen, joka kurittaa itseään olemalla tunnollinen ja huolellinen työssään, onpa esimies näkemässä tai ei – tai tietääpä kukaan muu kuin hän itse ja Jumala koskaan siitä – tuntee tyytyväisyyttä siksi, että hänellä on hyvä omatunto. – Kol. 3:23.

Sama pitää paikkansa myös suhteistamme toisiin. Sillä, joka vastustaa kiusausta valehdella vähäisessäkään määrin, on parempi omatunto kuin sillä, joka ei häikäile valehdella päästäkseen helposti eroon tukalasta tilanteesta. – Ef. 4:25.

Samaa voidaan varmasti sanoa sukupuolimoraalista. Tarvitaan itsekuria, jottei sallisi ajatustensa viipyä epäpuhtaissa asioissa. Samoin sitä tarvitaan pornografisen kirjallisuuden karttamiseen ja siihen, että pystyy vastustamaan kiusausta flirttailla tai leikkiä sukupuolisella moraalittomuudella. Mutta se on totisesti viisasta, koska silloin ihminen pystyy sanomaan niin kuin apostoli Paavali: ”Minä olen toiminut Jumalan edessä täysin hyvällä omallatunnolla tähän päivään saakka.” – Apt. 23:1.

Jeesus suositteli meille itsekuria, kun hän sanoi: ”Jos kätesi kompastuttaa sinut, niin hakkaa se pois; sinun on parempi astua elämään raajarikkoisena kuin mennä molemmat kädet tallella Gehennaan.” ”Jos jalkasi kompastuttaa sinut”, ”jos silmäsi kompastuttaa sinut”, niin menettele samoin näiden ruumiinjäsentesi suhteen. – Mark. 9:43–48.

Jokainen meistä tietää omat heikkoutensa. Toiset eivät ehkä arvosta lujuuttamme jossakin asiassa, mutta me itse tiedämme, missä meidän täytyy harjoittaa itsekuria miellyttääksemme Jumalaa. Apostoli Paavali antoi hyvän esimerkin meille, sillä ’hän kuritti lyönnein ruumistaan ja johdatti sitä kuin orjaa, ettei hän itse toisille saarnattuaan olisi tullut mitenkään kelpaamattomaksi’. – 1. Kor. 9:27.