Lukijain kysymyksiä
● Ymmärrän, että abortin tekeminen on Raamatun kannalta väärin, koska se on elämän tahallista riistämistä. Ymmärrän, että 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23 tukee tätä seikkaa. Mutta luin jokin aika sitten erästä raamatunkäännöstä, joka antaa näille jakeille erilaisen merkityksen. Mitä nämä jakeet oikeastaan sanovat ja tarkoittavat?
Kirkkoraamatun mukaan 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23 kuuluu: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa [kuolemaan johtavaa tapaturmaa, UM] ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijan harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä [sielu sielusta, UM].”
Muutamat muut raamatunkäännökset kääntävät kuitenkin tämän kohdan sellaisella tavalla, että joku voisi päätellä, ettei abortti ole niin vakava asia. Esimerkiksi Revised Standard Version sanoo: ”Kun miehet tappelevat ja loukkaavat lasta odottavaa naista, niin että tapahtuu keskenmeno, eikä kuitenkaan seuraa vahinkoa, niin sitä, joka loukkasi naista, sakotettakoon. . . . Jos jotakin vahinkoa seuraa, niin on annettava henki hengestä.” Tästä voisi saada sen vaikutelman, että ainoa vakava kiinnostuksen kohde on nainen, ei sikiö. Joku voisi päätellä tällaisen käännöksen perusteella, että jos loukkaaminen aiheutti keskenmenon mutta ei mitään muuta vahinkoa naiselle, niin syyllistä miestä oli vain sakotettava. Keskenmeno ei vaikuttaisi siten vakavalta.
Ehkä tällaisiin käännöksiin on vaikuttanut se, miten ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Flavius Josephus esitti nämä jakeet mukaillen: ”Se, joka potkaisee lasta odottavaa naista, niin että nainen saa keskenmenon, maksakoon sakon rahassa, sen mukaan kuin tuomarit määräävät, koska hän siten on vähentänyt [kansan] määrää tuhoamalla sen, mikä oli hänen kohdussaan; ja antakoon se, joka potkaisi häntä, rahaa myös naisen aviomiehelle; mutta jos nainen kuolisi iskusta, surmattakoon myös mies, koska lain mukaan on oikeudenmukaista antaa henki hengestä.” Professori William Whiston, joka käänsi Josephuksen kirjoitukset, toteaa, että 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:n ymmärtäminen tällä tavalla heijasti ”fariseusten tulkintaa Josephuksen päivinä”. – Antiquities of the Jews, IV, kirja, 8. luku, 33. kappale ja alaviite.
Sen sijaan kreikankielisen Septuaginta-käännöksen kääntävät omaksuivat eri näkökannan asiasta. Heidän käännöksessään 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:sta sanotaan, että ”jos kaksi miestä tappelee ja lyö lasta odottavaa naista ja hänen lapsensa syntyy epätäydellisesti muodostuneena [eli ”hän saa keskenmenon”], mies on pakotettava maksamaan sakko”. He siis ajattelivat, että jos kesken syntynyt ei ollut vielä kehittynyt niin, että sillä olisi ollut tunnistettavia ihmisen piirteitä, rahasakko olisi riittänyt. Mutta jos sikiö oli ”täydellisesti muodostunut” eli ”täysin elimistynyt”, niin keskenmenon aiheuttaneen miehen täytyi maksaa henki hengestä. – Sir L. L. Brentonin ja Charles Thomsonin tekemien englanninkielisten Septuagintan käännösten mukaan.
Koska asiasta on niin monia erilaisia käsityksiä, olisi ilmeisesti viisasta tarkastella alkuperäistä heprean kieltä sen selville saamiseksi, mitä siinä sanotaan ja mitä ei.
2. Mooseksen kirjan 21:22, 23 kuuluu siihen Mooseksen lain osaan, joka käsittelee vahingonkorvauksia. Kuten seuraavat jakeet osoittavat, perusperiaate oli ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Mutta mitä piti tehdä, jos raskaana olevaa naista vahingoitettiin?
Vahingosta voi oikeastaan olla useita eri seurauksia. Ajatelkaamme ensiksi naista. Hän voisi loukkaantua, tulla jopa raajarikoksi, vaikkakaan ei kuolisi. Tai vamma olisi voinut aiheuttaa hänen kuolemansa. Ajatelkaamme seuraavaksi hänen kohdussaan kehittymässä olevaa lasta tai lapsia. Jos hänen raskautensa oli jo pitkälle edistynyt, niin isku tai järkytys saattoi aiheuttaa synnytyskipujen alkamisen, niin että hän synnytti ennenaikaisesti elävän lapsen. Tai äidin loukkaantuminen saattoi aiheuttaa keskenmenon, hänen kohdussaan kehittymässä olevan elämän tuhoutumisen. On selvää, että sen, mitä Laki sanoi raskaana olevaa naista kohtaavasta vahingosta, täytyi käsittää lukuisia mahdollisuuksia.
Mitä sitten Laki oikein sanoi? Vieressä on esitetty sanasanainen käännös tri G. R. Berryn heprealais-englantilaisesta rivienvälisestä tekstistä (luetaan oikealta vasemmalle).
וְכִי־יִנָּצוּ אֲנָשִׁים וְנָגְפוּ
strike they and ,men contend when And
אִשָּׁה הָרָה 22 וְיָצְאוּ יְלָדֶיהָ
,child her forth goes and ,1pregnant 2woman a
וְלֹא יִהְיֶה אָסוֹן עָנוֹשׁ יֵעָנֵשׁ
,fined be shall he surely ;injury is not and
כַּאֲשֶׁר יָשִׁית עָלָיו בַּעַל
of husband the him upon put may as
הָאִשָּׁה וְנָתַן בִּפְלִלִים ׃
.judges the with give shall he and ,woman the
וְאִם־אָסוֹן יִהְיֶה וְנָתַתָּה נֶפֶשׁ
23 soul give shalt thou (and) ,is injury if And
תַּחַת נָפֶשׁ ׃
,soul for
Suomalainen käännös.
וְכִי־יִנָּצוּ אֲנָשִׁים וְנָגְפוּ
lyövät ja ,miehet tappelevat kun Ja
אִשָּׁה הָרָה 22 וְיָצְאוּ יְלָדֶיהָ
,lapsensa hänen ulos lähtee ja, olevaa raskaana naista
וְלֹא יִהְיֶה אָסוֹן עָנוֹשׁ יֵעָנֵשׁ
sakotettakoon häntä sakottamalla ,vahinkoa ole ei ja
כַּאֲשֶׁר יָשִׁית עָלָיו בַּעַל
aviomies hänelle määrätä voi kuten
הָאִשָּׁה וְנָתַן בִּפְלִלִים ׃
.tuomareitten kanssa antakoon ja ,naisen
וְאִם־אָסוֹן יִהְיֶה וְנָתַתָּה נֶפֶשׁ
sielu annettava on sinun [niin] ,on vahinko jos Ja
תַּחַת נָפֶשׁ ׃
,sielusta
Heprealaisen sana, joka tässä on käännetty ”vahingoksi” (”kuoleman vahinko”, Vanha kirkkoraamattu) on asón. William L. Holladayn sanakirjan mukaan asón merkitsee ”kuolemaan johtavaa tapaturmaa”. Tämä käy ilmi asón-sanan käytöstä Raamatun kolmessa muussa kohdassa. (1. Moos. 42:4, 38; 44:29) Siksi ”Uuden maailman käännöksessä” esiintyvä käännös ”kuolemaan johtava tapaturma” auttaa ymmärtämään täsmällisemmin, mitä Laki tässä sanoi.
Mutta sitten herää kysymys: Kehen ilmaus ”kuolemaan johtava tapaturma” tässä soveltuu? Kohdistuuko se lapseen, äitiin vai kumpaan tahansa heistä? Eräät käännökset esittävät tulkinnan asiasta. Esimerkiksi The Jerusalem Bible sanoo: ”Jos miehet tappeluun joutuessaan loukkaavat naista, joka on raskaana, ja tämä saa keskenmenon, niin vaikka hän ei kuolekaan siihen, syyllisen miehen täytyy maksaa korvaus, . . . Mutta jos hän [nainen] kuolisi, sinun on annettava henki hengestä.” (2. Moos. 21:22, 23, kursivointi meidän) Tämä käännös osoittaa selvästi, että on kysymys kuolemaan johtavasta tapaturmasta, mutta tekstiin lisätty selittävä ”hän”-sana antaa sen vaikutelman, että jos isku aiheutti naiselle keskenmenon mutta nainen jäi henkiin, niin määrättiin vain sakko. Mutta näinkö heprealainen teksti todellisuudessa sanoo?
Edellä esitetty rivienvälinen teksti paljastaa, että heprean kieli ei rajoita ”vahingon” (kuolemaan johtavan tapaturman) soveltamista vain äitiin. Niinpä C. F. Keilin ja F. Delitzschin arvossa pidetty raamatunselitysteos sanoo, että sakko oli riittävä vain siinä tapauksessa, kun ”vahinkoa [kuolemaan johtavaa tapaturmaa] ei aiheutettu naiselle eikä syntyvälle lapselle”. Tämä selitysteos osoittaa, että jos Laki tarkoitti, että pelkkä sakko korvaisi minkä tahansa vahingon, kunhan vain äiti säilyisi elossa, niin heprealaiseen tekstiin olisi lisätty sana lah, ”hänelle”. Jae olisi siten sanonut: ’Kun miehet tappelevat ja lyövät raskaana olevaa naista ja hänen lapsensa tulee ulos eikä hänelle satu mitään vahinkoa [kuolemaan johtavaa tapaturmaa], on maksettava sakko.’ Mutta tämän selitysteoksen tekijät päättelevät: ”Sanan lah poisjättäminen ilmaisee myös todennäköisesti olevan mahdotonta, että sanat tarkoittaisivat vain naiselle aiheutettua vahinkoa.”
Näin ollen sakko määrättiin silloin, kun vahinko aiheutti lapsen syntymisen elävänä ennenaikaisesti eikä kuolema seurannut äidille eikä lapselle. Mutta jos isku aiheutti joko äidin tai hänen kohdussa olevan lapsensa elämän menetyksen, niin Laki vaati ”sielun sielusta”.
Tämä on sopusoinnussa muiden raamatunkohtien kanssa, jotka osoittavat, että Jehova Jumala ei pidä elävää ihmisalkiota tai -sikiötä pelkkänä naisen kohdussa olevana kudospalana. (Ps. 139:13–16) Se käy ilmi siitäkin, mitä Jehova sanoi profeetta Jeremialle: ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.” (Jer. 1:5) Myös määräys ”sielu sielusta” siinä tapauksessa, että mies aiheutti naisen kuoleman tai aiheutti hänelle keskenmenon, on yhtäpitävää sen kanssa, että Raamattu yleensä opettaa kunnioittamaan elämää ja vastustamaan tappamista. – 1. Moos. 9:6; 4. Moos. 35:30, 31; Ilm. 21:8.
2. Mooseksen kirjan 21:22, 23 ei siis millään tavoin väheksy abortin vakavaa vääryyttä. Sen sijaan se osoittaa, että Mooseksen laissa määrättiin raskas rangaistus ”sielu sielusta” jokaiselle, joka aiheutti ”kuolemaan johtavan tapaturman” naiselle tai hänen kohdussaan kehittyvälle lapselle.
● Mikä oli apostoli Paavalin siitä nauttima ”palkka”, että hän julisti ”hyvää uutista” vapaasta tahdosta?
Apostoli sanoi: ”Jos suoritan tätä vapaasta tahdosta, niin minulla on palkka, mutta jos teen sitä vasten tahtoani, niin minulle on kuitenkin uskottu taloudenhoito.” (1. Kor. 9:17) Tekstiyhteyden tarkastelu osoittaa, mitä Paavalilla oli mielessä.
Kautta koko 1. Korinttolaiskirjeen 9. luvun apostoli tähdensi sitä, ettei hän ollut käyttänyt hyväkseen oikeuttaan pidättyä maallisesta työstä ja ’elää hyvästä uutisesta’. (Jae 14) Vedoten jokapäiväisen elämän tosiasioihin, Mooseksen lakiin ja siihen, mitä Jeesus Kristus itse määräsi, apostoli teki selväksi, että oli sopivaa saada aineellista tukea ”hyvän uutisen” edistämistyötä varten.
Koska Paavali omasta vapaasta tahdostaan luopui tästä oikeudesta ja halusi hankkia itse aineellisen toimeentulonsa, niin hänen palkkansa oli tästä menettelystä koituva ilo ja tyydytys. Hän voi puhtaalla omallatunnolla viitata antamaansa epäitsekkääseen esimerkkiin toisten hengellisten etujen edistämisessä. Kukaan ei voinut syyttää häntä aineellisen voiton hankkimisesta itselleen ”hyvän uutisen” avulla. Hän ei ollut käyttänyt väärin valtaansa sellaisena, jolle oli uskottu pyhä tehtävä, taloudenhoito. Siksi hän voi sanoa: ”Mikä siis on palkkani? Se, että hyvää uutista julistaessani voin tarjota hyvää uutista maksutta ollakseni käyttämättä valtaani hyvän uutisen yhteydessä väärin.” – 1. Kor. 9:18.