Onko uskosi elävä?

JUMALINEN uskon ominaisuus on mitä haluttavinta. (Joh. 3:16; 2. Kor. 5:7; Hepr. 10:38) Mutta uskoon sisältyy paljon enemmän kuin vain vakaumus. ”Haluatko tietää, oi tyhjänpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on toimeton?” kysyy raamatunkirjoittaja Jaakob. (Jaak. 2:20) Hän lisää: ”Tosiaan, niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:26) Kristityn usko ei voi olla jähmettyneenä, vaan uskon täytyy pysyä elävänä ja kasvaa jatkuvasti niin kuin maata kaunistava kasvillisuus. – 2. Tess. 1:3.

Me voimme oppia arvokkaan läksyn tässä suhteessa siitä, miten muinainen Israel ilmaisi vastakaikua, kun Jumala lupasi antaa israelilaisille Kanaanin maan. Jumala vakuutti heille, että hän antaisi heille yli-inhimillistä tukea, kun hän sanoi:

”Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.” – 2. Moos. 23:20–22.

Israel velvoitettiin toimimaan Jumalan kanssa kanaanilaisten hävittämisessä. Jumala käski: ”Vihi heidät tuhon omiksi; älä tee liittoa heidän kanssansa äläkä osoita heille armoa. Älä lankoudu heidän kanssansa.” – 5. Moos. 7:2, 3.

Kun Israel oli mennyt Luvattuun maahan ja pystyttänyt leirin Gilgaliin, Jerikosta itään, enkeli, joka sanoi olevansa ”Jehovan armeijan ruhtinas” (UM), näyttäytyi Joosualle. Tämä enkeli ilmoitti, että Jumala aiheuttaisi Jerikon muurien tuhoutumisen ihmeen avulla. Ja ne luhistuivat! (Joos. 5:13–6:27) Miten uskoa vahvistava osoitus siitä, että Jumala oli tosiaan ’Israelin vihollisten vihollinen’!

Mutta ei siinä kaikki! Jehovan enkeliruhtinaan ohjauksessa kaupunki toisensa jälkeen kukistui Joosuan ja israelilaisten edessä. (Joos., luvut 6, 10, 11) Jumalan kansalle annettiin luja perustus olla innokas, kun siihen kuuluvat pyrkivät täyttämään Jumalan antaman tehtävän karkottaa kanaanilaiset. Mutta olivatko he niin tottelevaisia, että heidän uskonsa pysyi täysin elävänä?

Eivät, sillä Raamattu mainitsee myöhemmin Jumalan enkelin näyttäytyneen toisen kerran, ja tällä kertaa hänellä oli synkkä sanoma. Me luemme:

”Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: ’Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: ”Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.” Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet! Niinpä minä nyt sanon teille: Minä en karkoita heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi.’” – Tuom. 2:1–3.

Raamattu osoittaa, millä tavalla Israel ’ei ollut kuullut’ Jumalaa, kertoessaan, että Juudan sukukunta ei karkottanut erään Etelä-Kanaanin alueen asukkaita, ”koska heillä [asukkailla] oli raudoitettuja sotavaunuja”. (Tuom. 1:19) Ilmeisesti nämä raudoitetut sotavaunut saivat Juudan sukukunnan pelkäämään. Sen jälkeen eivät myöskään Benjaminin, Manassen, Efraimin, Sebulonin, Asserin, Naftalin ja Daanin sukukunnat ajaneet pois kanaanilaisasukkaita monista kaupungeista ja niiden tytärkaupungeista. Sen sijaan he suostuivat asumaan kanaanilaisten keskuudessa ja asettivat osan heistä ”työveron alaisiksi”. – Tuom. 1:21–36.

Vaikka Israel oli avoimesti tunnustanut uskonsa Jehovaan ja oli aikaisemmin luvannut tehdä ’kaiken, mitä Jehova oli puhunut’, niin elävää uskoa osoittavat jumaliset teot puuttuivat usein. (2. Moos. 19:8; 24:3–7) Heidän epäuskoa ilmaiseva menettelynsä ei tuonut siunauksia, vaan johti tunnonvaivoihin. Raamattu kertoo siitä nuhtelusta, jota Israel sai enkeliltä Bookimissa: ”Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki. Ja he antoivat sille paikalle nimen Bookim [merkitsee ’itkeväiset’].” – Tuom. 2:4, 5.

Ja paljon pahempaakin seurasi. Oleskelu paheellisten kanaanilaisten keskuudessa saattoi Israelin epäjumalanpalveluksen ansaan, uhraamaan lapsiaan demoneille ja lisäksi vuodattamaan paljon viatonta verta. Tämän tähden syttyi Jehovan viha heitä vastaan. – Ps. 106:34–42.

Mitä kristityt voivat nykyään oppia näistä Raamatun historian tapahtumista? Vaikka kristittyjä ei käsketäkään karkottamaan kirjaimellisia kansoja, heillä on suoritettavana vaativa työ, joka erottaa heidät niiden keskuudesta, jotka eivät palvo Jehovaa. Jeesus käski opetuslastensa saarnata Jumalan valtakunnan ”hyvää uutista” kautta koko maapallon ja ’mennä ja tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä’. – Matt. 24:14; 28:19, 20.

Osallistutko sinä kuuliaisesti tähän valtakunnasta saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen? Raamattu vakuuttaa meille, että enkelit tukevat myös tätä toimintaa ja että se suoritetaan loppuun Jumalaa tyydyttävällä tavalla. (Ilm. 14:6) Kuten aikaisemmin mainittiin, muinainen Israel lankesi uskon ja innon puutteeseen täyttäessään Jumalan käskyä kanaanilaisten karkottamiseksi. Samoin kristittyjen nykyään täytyy varoa, ettei heidän intonsa Jeesuksen seuraajilleen antamaa työtä kohtaan viilene.

Ja niin kuin Jumala kielsi Israelia ’tekemästä liittoa’ kanaanilaisten kanssa, myös kristityille on sanottu: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. . . . ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’.” (2. Kor. 6:14–17) Oletko osoittanut, että uskosi on todella elävä, erottautumalla kaikesta maailmallisesta epäpuhtaudesta?

Muinaisen Israelin epäuskoa osoittava tottelemattomuus Jumalaa kohtaan johti nuhtelemiseen ja itkemiseen Bookimissa. Samanlainen uskottomuus nykyään voi johtaa vielä vakavampaan itkemiseen. Kuinka niin?

Jeesuksen esittämän ”tunnusmerkin” maailmanlaajuinen täyttyminen ilmaisee, että me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien Kristuksen ’läsnäolon ja [nykyisen] asiainjärjestelmän päättymisen’ aikaa. (Matt. 24:3–25:46) Jeesus sanoi siksi nykyisestä sukupolvesta eräässä vertauksessaan: ”Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä heillä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” – Matt. 13:49, 50; 24:3, 34.

Raamatun mukaan tämä ”tulinen pätsi” vertauskuvaa pahojen ”ikuista tuhoa” silloin, kun tuotetaan ”kosto niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. (2. Tess. 1:6–10) Toisaalta ne, jotka tottelevat hyvää uutista ja joiden usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen loistaa heidän joka päivä suorittamistaan Raamattuun perustuvista teoista, voivat odottaa onnellisina säilyvänsä elossa vanhurskaaseen uuteen järjestykseen. (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–5) Onko sinulla sellainen elävä usko?