5. Mooseksen kirja – Mooseksen rakkaudelliset jäähyväispuheet

KUN hän oli 40-vuotias, hän yritti turhaan toimia kansansa vapauttajana. Kun hän oli 80-vuotias, Jehova Jumala kutsui hänet vapauttamaan Jumalan kansan Israelin pois Egyptin orjuudesta. Nyt kun hän oli 120-vuotias, hän ja hänen kansansa olivat kokoontuneet Mooabin arolle, Luvatun maan rajalle. Koska tämä mies, Mooses, tiesi loppunsa olevan lähellä, hän vuodatti sydämensä kansalleen sarjassa puheita, jotka tulivat tunnetuiksi 5. Mooseksen kirjana. – 5. Moos. 31:2; Apt. 7:23–30, 35, 36.

Tästä Pentateukin viidennestä kirjasta käytetään myös nimeä Deuteronomion, joka on peräisin kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä ja perustuu kahteen kreikkalaiseen juurisanaan, joiden merkitys on ’toinen’ ja ’laki’. Rabbiinit ovat antaneet sille myös nimen Mišnéh, joka merkitsee toistoa. Mutta joissakin kielissä, kuten suomessakin, se tunnetaan yksinkertaisesti 5. Mooseksen kirjana.

5. Mooseksen kirjan oikeaperäisyyden todistaa se seikka, että Jeesus lainasi toistuvasti sitä osana henkeytettyä Raamattua. (Matt. 4:4, 7, 10 lainattu 5. Moos. 8:3; 6:16, 13:sta; Mark. 10:3–5 lainattu 5. Moos. 24:1–3:sta; Mark. 12:30 lainattu 5. Moos. 6:5:stä) Todellisuudessa 5. Mooseksen kirjasta on lainattu yli 80 kertaa Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin, ja se kuuluu 1. Mooseksen kirjan, Psalmien ja Jesajan ohella neljään useimmin lainattuun kirjaan.

5. Mooseksen kirja ei kuitenkaan ole pelkästään Jumalan Israelille antaman lain toistoa, mihin sen nimi Deuteronomion näyttäisi viittaavan. Koska Mooses tiesi loppunsa olevan lähellä, hän halusi pikemminkin esittää jäähyväisiksi kehotuksia, neuvoja, kannustuksia ja opetuksia Jehovan kansalle samoin kuin varoituksia sanoakseen kaiken voitavansa ja toistaakseen eräitä asioita. Hän ikään kuin kirjoitti jäähyväiskirjeen kansalle, koska hän rakasti sitä niin paljon ja halusi auttaa kansaansa niin hyvin kuin taisi tottelemaan edelleen uskollisesti Jumalaansa Jehovaa. 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut Hengstenberg sanoikin sattuvasti:

”Hän puhuu kuin kuoleva isä lapsilleen. Sanat ovat vakavia, innoittavia, vaikuttavia. Hän katsoo taaksepäin heidän koko nelikymmenvuotiseen vaellukseensa autiomaassa, muistuttaa kansaa kaikista sen saamista siunauksista, sen kiittämättömyydestä, jolla se niin usein ne maksoi, ja Jumalan tuomioista ja rakkaudesta, joka jatkuvasti ilmeni niistä; hän selittää lakeja uudelleen ja uudelleen ja lisää, mitä tarvitaan niiden täydennykseksi, eikä koskaan väsy kannustamaan tottelevaisuuteen niitä kohtaan mitä lämpimimmin ja painokkaimmin sanoin, koska kansan koko elämä liittyi siihen; hän tarkastelee kaikkia myrskyjä ja taisteluja, jotka kansaan kuuluvat ovat läpäisseet, ja katsellen tulevaisuutta menneisyyden valossa hän tarkastelee myös kansan tulevaa historiaa ja näkee surun ja ilon sekaisin tuntein, kuinka menneen historian kolme suurta piirrettä – nimittäin luopumus, rangaistus ja anteeksianto – toistuvat edelleen tulevaisuudessakin.” – Keil ja Delitzsch, The Pentateuch, 3. osa, s. 276.

MOOSEKSEN HARTAAT VETOOMUKSET

Tyypillinen esimerkki siitä, kuinka voimakkaasti Mooses halusi tähdentää sitä, että israelilaiset pitäisivät aikaisemmin mainitut Jumalan lait, on se, millaisin sanoin hän esittää 5. Mooseksen kirjassa veren syömistä koskevan kiellon: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Älä syö sitä; . . . Älä syö sitä.” Hän mainitsee neljä kertaa tämän kiellon. – 5. Moos. 12:23–25.

Koska Mooses suhtautui niin voimakkain tuntein asioihin, niin havaitsemme hänen usein toistavan itseään samoin kuin apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään, esimerkiksi Johanneksen 1. kirjeen 4. luvun jakeissa 8 ja 16. Mooses esimerkiksi kehottaa vanhempia opettamaan Jumalan lakia lapsilleen istuessaan, kävellessään, nukkumaan mennessään ja ylös noustessaan (5. Moos. 6:7; 11:19), hän muistuttaa kansaa siitä, että Jumala antoi sille mannaa nöyrryttääkseen sen (5. Moos. 8:2, 3, 16), ja hän panee elämän ja kuoleman kansansa eteen. – 5. Moos. 30:15, 19.

Voitaisiin sanoa, että 5. Mooseksen kirjassa olevat puheet ovat Mooseksen ”vuorisaarna”. 5. Mooseksen kirjassa on tosiaan ”vaikuttimena sellainen halu opettaa, jota emme havaitse missään muussa” Heprealaisten kirjoitusten kirjassa. Kun panemme merkille sen lämmön, vakavuuden, sydämestä lähtevän huolestuneisuuden ja syvän kiinnostuksen, jota Mooses tunsi kansaansa, sen hengellistä ja maallista hyvinvointia kohtaan, sekä hänen kaksi mainintaansa mielipahastaan sen vuoksi, ettei hänen sallittu päästä Luvattuun maahan, niin minkä johtopäätöksen voimme tehdä? Sen, ettei tosiaankaan kukaan muu kuin Mooses itse olisi voinut kirjoittaa niin liikuttavaa todistuskappaletta, ei kukaan olisi voinut keksiä kaikkea tätä tunteenilmausta. Syytös, jonka monet kristikunnan teologit esittävät siitä, että 5. Mooseksen kirja olisi hurskas petos, ei ole pelkästään täysin perusteeton, vaan se on järjetön!

MOOSEKSEN ENSIMMÄINEN PUHE

5. Mooseksen kirjan katsotaan yleensä sisältävän pääasiassa neljä puhetta. Ensimmäinen sisältyy lukuihin 1–4. Tässä puheessa Mooses selostaa tuomarien nimittämistä auttamaan häntä kansan tuomitsemisessa ja ohjeita, jotka hän antoi heille, jotta he tuomitsisivat puolueettomasti. Hän kertoo myös vakoilijoitten huonosta raportista ja sen aiheuttamasta kapinasta.

Seuraavaksi hän kertoo Israelin vaelluksesta Siinainvuorelta Mooabin tasangolle ja palauttaa sen mieleen voitot, jotka se sai matkan aikana. Neljännessä luvussa hän varoittaa kansaansa unohtamasta Jumalan lakeja, koska niiden pitäminen tekisi kansan tunnetuksi viisaudestaan. Hän varoittaa myös epäjumalankuvien tekemisestä, koska he eivät nähneet mitään kuvaa sinä päivänä, jona Jehova puhui heille Siinainvuorella. Hän antaa painoa varoitukselleen sanoen: ”Teidän Jumalanne Jehova on kuluttava tuli, yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” – 5. Moos. 4:24, UM.

MOOSEKSEN TOINEN PUHE

Mooseksen toinen puhe sisältää luvut 5–26. Siinä hän kehottaa tottelemaan Jumalan lakien laajaa kokoelmaa, joista toiset oli annettu aikaisemmin, esimerkiksi kolmea vuosittain vietettävää juhlaa ja turvakaupunkeja koskevat, ja toiset mainittu ensi kerran vasta tässä. Aluksi hän mainitsee uudelleen kymmenen käskyä. Sen jälkeen hän tähdentää, miten tärkeätä on Jehova Jumalan ja hänen lakiensa tunteminen, sillä ihminen ei elä yksistään leivästä. Israelilaisten piti panna otteita laista ovenpieliinsä; heidän piti teroittaa Jumalan lakia lastensa mieleen kaiken aikaa kävellessään, istuessaan tai nukkumaan mennessään. Pappien oli määrä opettaa kansalle Jumalan lakia, ja kuninkaan itsensä täytyi tehdä jäljennös Jumalan laista ja lukea sitä kaikkina elämänsä päivinä, jotta hän pysyisi nöyränä ja tekisi jatkuvasti oikein. – 5. Moos. 6:7–9; 17:14–20.

Kahdeksan kertaa Mooses tässä toisessa puheessaan kannustaa kansaansa uskollisuuteen ja tottelevaisuuteen, jotta se menestyisi. Vielä useammin Mooses tähdentää, kuinka tarpeellista hänen kansansa on rakastaa Jumalaansa Jehovaa: ”Kuule, Israel! Herra [Jehova, UM], meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.”a Ja kerran toisensa jälkeen hän muistuttaa kansaansa siitä, että Jehova rakastaa sitä. Hyvä esimerkki siitä on 5. Mooseksen kirjan 5:29:ssä: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”b

Mooseksella oli myös niin voimakkaat tunteet oikeuden puolesta, että hän varsin usein kehotti Jumalan kansan tuomareita menettelemään oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti ja kielsi ottamasta vastaan lahjuksia. – 5. Moos. 1:16, 17 (ensimmäistä puhetta); 16:18; 24:17; 25:1.

Lisäksi Mooses toistuvasti käskee kansaansa arvostamaan kaikkia siunauksiaan ja osoittamaan sen iloitsemalla Jehovan edessä. Sitä käskettiin ’olemaan iloinen’. Seuraavassa puheessa hän jopa varoittaa, että kansaa kohtaisi onnettomuus määräämättömäksi ajaksi, ”koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla”. – 5. Moos. 16:11, 14, 15; 28:47.

Koska Mooses on huomannut kansan taipumuksen muiden jumalien palvontaan, hän ei väsy varoittamaan sitä luopumuksesta ja vääristä profeetoista. Siitä seuraisi kuolemanrangaistus. Eivät edes oman perheen jäsenet säästyisi ja jopa kokonaiset kaupungit pyyhkäistäisiin pois, jos käännyttäisiin väärien jumalien puoleen. – 5. Moos. 5:7; 6:14; 7:4; 8:19; 11:16; 13:1–18; 17:1–7; 18:20–22.

Vaikka 5. Mooseksen kirjassa on ankaria varoituksia luopumusta vastaan, niin siinä mainituissa laeissa ilmenevä rakkaudellinen huomaavaisuus on ainutlaatuista oikeustieteen aikakirjoissa. Sotaan kutsuttaessa kihlautunut, vasta-avioitunut tai mies, joka oli istuttanut viinitarhan tai rakentanut talon, mutta jolla ei ollut vielä ollut tilaisuutta nauttia työnsä hedelmistä, vapautettiin sotapalveluksesta joksikin aikaa. Joissakin suhteissa voitaisiin sanoa, että suuri osa 5. Mooseksen kirjasta tietää ennakolta, miten vääryyttä voisi tapahtua, ja se esittää käskyjä tai kieltoja, jotka ehkäisevät niiden tapahtumisen. – 5. Moos. 20:5–7; 24:5.

Lintuja ja muitakaan eläimiä ei jätetty huomiotta. Jos israelilainen löysi linnun pesästään, niin hänen täytyi antaa emolinnun paeta, vaikka hän voi ottaa poikaset. Maanviljelijä ei saanut sitoa viljaa puivan härän suuta. Kynnettäessä hän ei saanut iestää härkää ja aasia, sillä eläinten voimakkuuden ero olisi saattanut heikomman aasin vaikeuksiin. – 5. Moos. 22:6–10; 25:4.

Tässä puheessa Mooses varoittaa israelilaisia myös tulemasta materialistisiksi menestyksen takia ja omavanhurskauden synnistä. Luopumuksen synnin välttämiseksi he eivät saaneet avioitua pakanoiden kanssa. (5. Moos. 7:3, 4) Mooses asettaa selvästi Israelin eteen siunaukset ja kiroukset, joiden saaminen riippuu heidän noudattamastaan menettelystä. Hän ennustaa myös kaltaisensa profeetan tulemisen, jota kansan on kuunneltava kuolemanrangaistuksen uhalla. Apostoli Pietari sovelsi tämän profetian Jeesukseen Kristukseen. – 5. Moos. 18:15–19; Apt. 3:22, 23.

KOLMAS JA NELJÄS PUHE

Kolmannessa puheessaan Mooses antaa ohjeita siunauksista ja kirouksista, jotka leeviläisten on julistettava julkisesti Luvattuun maahan saavuttaessa. Kuuden sukukunnan on asetuttava Garissiminvuoren edustalle ja sanottava ”Amen” leeviläisille, jotka julistavat Jehovan siunaukset häntä uskollisesti palveleville ja hänen lakejaan totteleville. Ja toisten kuuden sukukunnan on asetuttava Eebalinvuoren edustalle ja sanottava ”Amen” leeviläisten niille julistamiin kirouksiin, jotka rikkovat palvontaa ja moraalia koskevia Jumalan lakeja. Tyytymättä siunausten ja kirousten luettelemiseen Mooses kehittelee edelleen teemaa oikein tekemisestä saatavista siunauksista ja tottelemattomuudesta tulevista kirouksista. Nämä siunaukset ja kiroukset osoittautuivat profeetallisiksi. – 5. Moos. 27:1–28:68.

Mooseksen esittämä neljäs vetoava erämaapuhe (luvut 29 ja 30) alkaa siten, että hän jälleen kertoo ihmeistä, joita Jehova Jumala suoritti heidän puolestaan, mm. sen, että ”teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä kenkäsi kuluneet jalassasi”. (5. Moos. 29:5) Sitten Mooses tekee liiton Jehova Jumalan ja sinne kokoontuneen kansansa kanssa ja varoittaa tottelemattomuuden kauheista seurauksista. Hän kertoo heille kuitenkin, että jos he katuvat, niin Jehova palauttaa heille suosionsa, ja tämän profetian perusteella hän asettaa heidät valinnan eteen: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi.” – 5. Moos. 30:19, 20.

MOOSEKSEN LOPPUSANAT

Nyt 120-vuotias Mooses rohkaisee kansaansa menemään Jordanin yli ottamaan haltuunsa Luvatun maan. ”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi.” Hän rohkaisee Joosuaa samanlaisin sanoin ja käskee sitten pitämään joka seitsemäs vuosi kokouksen, jossa luetaan Jumalan lakia miesten, naisten ja lasten kuullen. Sitten seuraa profetia, joka ennustaa Israelin kapinallisuuden sen perusteella, että he kapinoivat erämaassa: ”Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan; saati sitten minun kuoltuani!” Pitäisikö tämän ennustuksen valossa kenenkään juutalaisen hämmästellä, miksi hänen kansansa ei yleensä ottanut vastaan suurempaa Moosesta, Jeesusta Kristusta, Messiastaan? – 5. Moos. 31:1–30.

Seuraavaksi Mooses suurenmoisen laulun välityksellä tunnustaa Jehovan suuruuden: ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” Hän puhuu pitkään kansansa uppiniskaisesta menettelystä ja muistuttaa sitä siitä, että kosto kuuluu Jehovalle, ja kehottaa sitten: ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa.” (UM) Lopuksi Mooses julistaa siunauksen kaikille sukukunnille Simeonia lukuun ottamatta. – 5. Moos. 32:1–33:29.

Kirja päättyy Mooseksen kuolemaa koskevaan selostukseen, jonka todennäköisesti on kirjoittanut Joosua tai ylimmäinen pappi Eleasar. Mooseksen silmät ”eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut”. Hänen kansansa suri häntä kovasti kolmekymmentä päivää, sillä ”Israelissa ei ole vielä koskaan noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka Jehova tunsi kasvoista kasvoihin” (UM). – 5. Moos. 34:1–12.

Jehovan antautunut kansa on nykyään samanlaisessa asemassa kuin israelilaiset Mooabin tasangolla. Meidän on sen tähden hyvä panna sydämellemme ne totuudet ja kehotukset, jotka Mooses esitti israelilaisille. Ensiksikin me haluamme aina ymmärtää, ettei ihminen elä yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta. Me tiedämme varsin hyvin, että Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova ja että meidän täytyy rakastaa häntä kaikesta sydämestämme, sielustamme ja elinvoimastamme, sillä hän on Jumala, joka vaatii yksinomaista antaumusta. Lisäksi hän on Jumala, joka on kuluttava tuli ja jolle yksin kuuluu kosto. Me haluamme myös lohduttautua sillä tosiseikalla, että kaikki hänen toimintansa on täydellistä ja vanhurskasta. Hänen säädöstensä pitäminen merkitsee tosiaankin elämää, kun taas tottelemattomuus merkitsee kuolemaa.

Me iloitsemme jokaisesta työstämme Jehovan meitä kohtaan osoittaman hyvyyden tähden ja kutsumme ihmisiä kaikista kansoista iloitsemaan kanssamme. On osuvasti sanottu: ”Asettukoon 1900-luvun ihminen Jumalan suvereenisuuden alaisuuteen elämänsä joka alalla, niin hän alkaa ymmärtää 5. Mooseksen kirjan merkitystä.”

[Alaviitteet]