Yhteistoiminta perheykseyden hyväksi

1. a) Millaisia ilmaisuja ja asenteita kristityt huonekunnat haluavat välttää? b) Mikä hyvä neuvo on Kolossalaiskirjeen 4:6:ssa?

”SANOINHAN minä sinulle!” ”Sinä et koskaan kuuntele minua!” ”Enkö minä sanonut sinulle, että niin kävisi?” Tällaiset ilmaisut esiintyvät aivan liian usein perhekeskusteluissa aviopuolisoiden ja heidän lastensa kesken. Ne lausutaan kyllästyneellä äänellä, kun jokin ei mennyt niin kuin piti ja se oli ollut puolison mielipide. Viisas mies kirjoitti: ”Parempi asua yksin autiomaassa kuin nalkuttavan ja pahansisuisen vaimon kanssa.” (Sananl. 21:19, New English Bible) Samoin voidaan sanoa asumisesta nalkuttavan ja pahansisuisen aviomiehen kanssa. Eräs sanakirja määrittelee ’nalkuttamisen’ näin: ”Kiusata moittimalla; ärsyttää hellittämättömällä nuhdesaarnalla.” Tällaisella ärsyttämisellä ei totisesti ole sijaa kristillisessä huonekunnassa. Avioliittojärjestelyn kummankin osapuolen täytyy varoa sitä. Hyvä neuvo meille kaikille on apostolin sanoissa Kolossan seurakunnalle: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kol. 4:6) Tällaisen vastauksen antaminen aviopuolisolle koituu varmasti kummankin osapuolen siunaukseksi.

2. Mikä ajankohtainen maininta huomaavaisuudesta esitettiin tämän lehden lukijoille aikaisemmin?

² Tässä lehdessä ilmestyi jonkin aikaa sitten kirjoitus, joka käsitteli huomaavaisuutta. Siinä sanottiin muun muassa: ”Ne, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, haluavat valvoa, ettei heidän huomaavaisuutensa olisi vähäisempää kuin se huomaavaisuus . . . jota toisinaan osoittavat sellaiset, jotka eivät väitä olevansa Jumalan palvelijoita. . . . Me havaitsemme . . . erikoisen ihmisystävällisyyden tekoja, jotka saattavat vastakohtaisuudellaan paljastaa, etteivät ne, jotka sanovat olevansa antautuneita Jumalan palvelijoita, ehkä olekaan niin huomaavaisia.” Miten surullista olisikaan, jos me Jehovan antautuneitten palvojien perhepiirissämme emme osoittaisi huomaavaisuutta keskinäisessä kanssakäymisessämme.

3. Miten sanonta ”samalla tavoin” soveltuu siihen, millä tavalla aviomiesten tulisi kohdella vaimoaan?

³ Apostoli Pietari antaa aviomiehille seuraavan erinomaisen neuvon siitä, miten heidän tulee osoittaa vaimolleen asiaankuuluvaa huomaavaisuutta: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin [vaimonne kanssa] tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, koska tekin olette heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä, jotta rukouksenne eivät estyisi.” (1. Piet. 3:7) Se, mitä Pietari tarkoitti sanoilla ”samalla tavoin”, on esitetty hänen edellisissä sanoissaan, jotka alkavat hänen kirjeensä toisesta luvusta, missä hän antaa ohjeita asianmukaisesta alamaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Puhuessaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta Pietari kirjoitti, että hän oli jättänyt seuraajilleen mallin noudatettavaksi. Jeesuksesta hän sanoi: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Piet. 2:23) Se oli totisesti huomaavaista menettelyä, todella arvokas esimerkki aviomiesten noudatettavaksi samalla tavalla.

4. Miten vaimojen tulisi ”samalla tavoin” osoittaa huomaavaisuutta?

⁴ Pietarilla oli luonnollisesti joitakin viisaita neuvoja vaimojen noudatettaviksi myös ”samalla tavoin”. Hän puhui naisista, joilla on ”hiljainen ja lempeä henki”, ”joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. Se on todella Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen palvelijoiksi tunnustautuville vaimoille sopiva tapa osoittaa huomaavaisuutta. – 1. Piet. 3:1–4.

5. Osoita, miten Pietarin neuvo soveltuu kaikille huomaavaisuuden ilmaisemisessa.

⁵ Mutta siinä ei ole kaikki. Kun on kysymys tällaisen huomaavaisuuden hengen osoittamisesta perhepiirissä, niin ei yksistään vanhempia vaadita pidättymään olemasta nalkuttajia ja moittijoita. Pietari sanoi edelleen: ”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä.” Siitä suurenmoisesta palkasta, joka tulee tämän neuvon noudattamisesta, Pietari puhui vain muutamaa jaetta myöhemmin, kun hän sanoi: ”Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa.” – 1. Piet. 3:8, 12.

ASIANMUKAINEN HUOLENPITO LAPSISTA

6. a) Miten sekä isän että äidin tulee kantaa vastuu lapsista huolehtimisesta? b) Mikä neuvo meillä on Raamatussa lastenkasvatuksesta?

⁶ Sitten on myös lasten kasvattaminen perhepiirissä. Me luimme tätä aihetta käsittelevästä edellisestä kirjoituksesta isän raskaasta vastuusta lasten kasvattamisessa Herran kurissa ja mielenohjauksessa. (Ef. 6:4) Mutta onhan selvää, että äidilläkin on paljon vastuuta tämän tärkeän tehtävän hoitamisessa perhepiirissä. (Sananl. 6:20; Ef. 6:1, 2) Maailmassa, jossa rikollisuus rehottaa, jossa lapsien ja teini-ikäisten rikostilastot maalaavat synkän kuvan väkivallasta, voidaan helposti nähdä, että kristittyjen vanhempien lapsilleen antama kasvatus voi olla elämän ja kuoleman asia. Kun molemmat vanhemmat ovat uskovia, niin he voivat olla yhteistoiminnassa Jumalan sanan viisaitten opetusten soveltamisessa lastenkasvatuksessa. – Sananl. 13:24; 22:6.

7. Miten isän ja äidin tulisi käsitellä lasten kurittamista koskevat erimielisyydet ja miksi?

⁷ Molempien vanhempien yhteistoiminta lasten rakkaudellisessa kurittamisessa voi edistää suuresti perheen onnellista ilmapiiriä. Vanhemmat voivat keskustella lasten kurittamista koskevista erimielisyyksistä ollessaan kahden kesken, niin etteivät lapset kuule, ja järkevien johtopäätösten tekeminen yhdessä koituu lasten hyväksi. Näitä voidaan kannustaa kehittämään kunnioitusta kummankin vanhemman neuvoa ja kuria kohtaan ja olemaan yrittämättä saada vanhempia erimielisiksi asioista ja pulmista, jotka tulevat lasten elämässä esiin.

8. a) Mikä tosiasia on otettava huomioon lastenkasvatuksessa? b) Mitä vanhempien täytyy sen tähden pyrkiä tekemään?

⁸ Jotkut nuoret eivät tosin ilmaise sydämestään vastakaikua Jumalan sanan totuutta kohtaan. Kainin, Eesaun ja eräitten muiden tavoin jotkut lapset kieltäytyvät ilmaisemasta vastakaikua totuudelle. He eivät anna sen tulla elämän oppaakseen aikaansaamaan sopusointuista perhepiiriä. Tämä aiheuttaa todella suurta murhetta uskovalle isälle ja äidille. ’Missä olemme tehneet väärin?’ he saattavat sanoa. On tapauksia, joissa vanhemmat ovat totisesti tehneet kaiken mahdollisen kasvattaakseen lapsensa vanhurskauden teillä soveltaen Raamatun neuvoja ja kuria, ja silti näistä tulee kapinallisia ja he kieltäytyvät olemasta tottelevaisia jumalan lapsia. Tällaisissa tilanteissa ovat Sananlaskujen 17:21:n ja 25:n sanat merkittävät. Viisas mies kirjoitti: ”Houkan isä on iloa vailla. Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.” Kuinka tärkeätä näin ollen onkaan, että vanhemmat tekevät kaiken voitavansa antaakseen lapsilleen niin hyvän alun elämässä kuin lapset ansaitsevat! He voivat tehdä tämän noudattamalla Raamatun lasten kasvattamisesta antamaa neuvoa. (5. Moos. 6:4–9) Se kuuluu olennaisena osana yhteistoimintaan perheykseyden hyväksi.

9. a) Mitä muutakin tarvitaan kuin vain Raamatun tutkimista lasten kanssa? b) Millä aloilla vanhemmat voivat osoittaa kiinnostusta lapsiaan kohtaan?

⁹ On viisasta muistaa, että lastemme valmentamiseen ja kasvattamiseen Jehovan mielenohjauksessa sisältyy enemmän kuin vain Raamatun tutkiminen heidän kanssaan. Raamatun periaatteitten käytännöllinen soveltaminen on tärkeää. Jos sinulla on lapsia, niin sinun tulisi viisaana vanhempana antaa heille hyvä esimerkki ahkeruudessa. Olisiko äidin viisasta antaa lastensa laittaa itse aamiaisensa aamulla, valmistautua kouluun ja lähteä omin päin hänen vielä nukkuessaan? Jollei ole sairautta tai muuta pätevää syytä, niin kristittyjen vanhempien, jotka pyrkivät säilyttämään perheykseyden, tulisi ponnistella noustakseen lastensa kanssa aamuisin, saadakseen heidät valmiiksi kouluun, varatakseen heille ravitsevan aamiaisen ja katsoakseen, että he ovat sopivasti pukeutuneet. Heidän tulisi olla kiinnostuneita siitä, miten heidän lapsensa menestyvät kouluopinnoissaan ja että he käyttäytyvät aina hyvin kasvatettujen, hyvätapaisten Jehovan palvelijoitten tavoin. Heidän tulisi juurruttaa lapsiinsa kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan ja opettaa heitä pitämään arvossa toisten omaisuutta. Kaikki nämä seikat ja monet muut voivat auttaa kasvattamaan sellaisia lapsia, jotka eivät ole suruksi vanhemmilleen, vaan tuottavat ylistystä Luojalleen ja tyydytystä äidille ja isälle.

AVIOMIEHEN JA VAIMON VÄLINEN SUHDE

10, 11. Millainen käyttäytyminen on tulossa yleisemmäksi ihmisten keskuudessa meidän aikanamme, ja millaista todistelua jotkut käyttävät?

¹⁰ On myös olemassa aina vaanivia ongelmia miehen ja hänen vaimonsa välisissä intiimeissä aviosuhteissa. Maailmassa on kirjoitettu paljon tältä alalta muutamina viime vuosina sellaistakin, mikä on suoranaisessa ristiriidassa Jumalan sanan hyvien neuvojen kanssa. Nykyään on yleistä, että ihmiset elävät yhdessä ilman avioliiton suomaa etua. Tämä ei ole suinkaan mitään uutta, mutta meidän päivinämme kovin monet näyttävät ajattelevan, että on ”tyylikästä” elää siten ja jopa antaa sen tulla julkisesti tunnetuksi välittämättä muiden tunteista tai Jumalan sanan moraaliopetuksista.

¹¹ Sellaisissakin maissa, jotka oletetaan kristillisiksi, elää yhdessä ilman avioliiton suomaa etua niin sanottuja ”uskonnollisia” ihmisiä, jotka sanovat, että sellaisilla julkisilla lupauksilla tai paperinpalasilla, joissa sanotaan ihmisen olevan sidottu avioliitossa toiseen yksilöön, on vain vähän tai ei ollenkaan merkitystä. Ja monet elävät avoimesti useitten puolisoitten kanssa lennellen toisen luota toisen luo vastuuttoman hillittömästi. Tämä on luonnollisesti lisännyt sukupuolitautien, murtuneitten ihmisten ja rikollisten lasten määrää. Mutta monetkaan eivät näytä välittävän siitä niin kauan kuin voivat tyydyttää itsekkäitä halujaan.

12. Miten kristityn pariskunnan täytyy suhtautua tällaisiin elämäntyyleihin?

¹² Tällaiset elämäntavat ovat luonnollisesti kiellettyjä kristityiltä aviopareilta, koska Jumala ei hyväksy niitä, ja koska he ymmärtävät, että Jumalan miellyttäminen ja hänen tahtonsa tekeminen on tärkeintä heidän elämässään. Se tuottaa hänen siunauksensa. Kristityn pariskunnan täytyy siitä huolimatta varoa, etteivät luonnottomat Jumalan sanan periaatteitten vastaiset menettelyt turmele heidän aviosuhdettaan. Kummankin avioliittojärjestelyn osapuolen on otettava huomioon aviopuolison kristilliset tunteet sukupuolisuhteissa.

13. Miten aviomies voi osoittaa rakastavansa vaimoaan?

¹³ Luojamme tarkoitti, että mies ja nainen nauttisivat läheisestä, lämpimästä suhteesta avioliitossa. Nainen tehtiin siitä syystä miehen ’täydennykseksi’ (UM), joka siis täydentää miehen. Miehen ja naisen on määrä olla ”yhtä lihaa”. (1. Moos. 2:18, 21–24) Jotta tämä järjestely vaikuttaisi molempia osapuolia tyydyttävästi heidän keskinäisessä läheisessä suhteessaan, niin kummallakin on osansa. Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Ef. 5:28, 29) Jotta vaimo olisi aidosti onnellinen, niin hänen on tunnettava olevansa haluttu, rakastettu. Miehen ja vaimon läheisessä elämässä on tämä rakkaus tehtävä ilmeiseksi, jos nämä kaksi aikovat edistää perheykseyttä ja keskinäistä ymmärtämystä.

14. Mitä heidän tulee välttää suhteessaan miehenä ja vaimona ja miksi?

¹⁴ Miehen ja vaimon käyttäytymisen vastuuvelvollisuuksiensa täyttämisessä tulisi perustua Jumalan sanaan. (1. Kor. 7:3–5) Samalla kun miehen ja vaimon tulee iloita toisistaan ja läheisyydestään aviomies-ja-vaimosuhteessaan, niin heidän on vältettävä luonnottomia menetelmätapoja, kuten yhdyntää peräaukon tai suun kautta ja muita sellaisia. Sanomme ”luonnottomia”, koska Luoja ei selvästikään suunnitellut miestä ja naista tällaisia menettelyjä varten ja koska hänen Sanansa tähdentää tarvetta välttää maailmalle luonteenomaisia epäpuhtaita tapoja. – 3. Moos. 18:1–30; Room. 1:24–27; 1. Tess. 4:3–8.

15. Mitä on vältettävä, jos aikoo pukeutua uuteen persoonallisuuteen? (Vrt. Juudaan 7:ään.)

¹⁵ Meidän täytyy välttää kehittämästä niiden ajattelutapaa ja katsantokantaa, jotka puolustavat väärää käyttäytymistä tässä turmeltuneessa asiainjärjestelmässä, missä kristittyjen täytyy elää ja käyttäytyä kristillisen opetuksen rajoissa. Kaikkialla vaikuttaa siltä, että kaikenlainen seksi on ostettavaa ja myytävää kauppatavaraa. Useilla totuuden tuntemukseen tulevilla on ollut kokemusta vanhassa järjestelmässä, ja sen ajattelutapa on hallinnut heidän elämäänsä menneisyydessä. He ovat nyt tulleet pois siitä järjestelmästä Jumalan asiainjärjestelyyn. He ovat muuttaneet mielensä, pukeutuneet uuteen persoonallisuuteen ja haluavat elää Jumalan sanan vanhurskaitten mittapuitten ja periaatteitten mukaista elämää. – Ef. 4:19–24.

16. a) Mitä vastaan kristityn täytyy olla varuillaan ottaessaan huomioon moraalisen käyttäytymisensä? b) Miten Nooan päivien ja Sodoman ja Gomorran ajan tapahtumat koskevat tätä asiaa? c) Osoita, miten Roomalaiskirjeen 2:12–16:n soveltaminen on arvokasta tässä yhteydessä.

¹⁶ On elintärkeätä, että me kaikki, jotka olemme kutsutut pimeydestä Jumalan hämmästyttävään totuuden valoon, tarkkailemme sitä, miten ajattelemme ja miten toimimme. Me emme halua katsoa läpi sormiemme sitä, minkä Jumala tuomitsee. Meidän ei pitäisi haluta vaeltaa niin lähellä väärinteon reunaa kuin mahdollista ajatellen, että meillä on tiettyjä oikeuksia ja että me voimme tehdä itse ratkaisuja, jos haluamme. Meidän ei pitäisi myöskään puolustella itseämme sanoen, että Raamattuun ei ole kirjoitettu mitään nimenomaista, mikä käsittelisi täsmälleen ja vähäisintäkin yksityiskohtaa myöten jotakin epäilyksenalaista käyttäytymistä. Ei ole mitään todistetta siitä, että Nooan päivinä olisi ollut kirjoitettua lakia, joka olisi tuominnut sen, mitä enkelit tekivät eläessään yhdessä ihmisten tyttärien kanssa. Mutta se oli joka tapauksessa väärin, moraalitonta ja pahaa. Jumala näki maan turmeltuneen ja täyttyneen väkivallalla. Hän hävitti sen pahan maailman ja pelasti ainoastaan kahdeksan vanhurskasta sielua. (1. Moos. 6:11, 12; 1. Piet. 3:19, 20) Jumala hävitti myöhemmin Sodoman ja Gomorran kaupungit paheellisen homoseksualismin harjoittamisen tähden. Mutta Raamatussa ei ole mitään, mikä ilmaisisi sen aikaisilla ihmisillä olleen mustaa valkoisella, Jumalalta saatuja kirjoitettuja sääntöjä, jotka olisivat nimenomaan kieltäneet sellaiset menettelyt. (1. Moos. 13:13; 19:24, 25) Jumala oli pannut alusta lähtien ihmiseen omantunnon kyvyn. Ihminen tietää pohjimmaltaan, mikä on oikein ja mikä väärin, mitkä menettelyt ovat pahoja ja Jumalan tuomitsemia. (Room. 2:12–16) Ihminen tietää pohjimmaltaan, mitä Jumala tarkoitti pannessaan suvunjatkamiskyvyn mieheen ja naiseen ja tehdessään mahdolliseksi näiden kahden sukupuoliyhdynnän välityksellä tuottaa jälkeläisiä. Ihminen tietää sen tähden pohjimmaltaan, että yhdyntä peräaukon ja suun kautta on väärin, että eläimiin sekaantuminen on väärin samoin kuin aviorikos, haureus, homoseksuaalisuus ja muut sellaiset menettelyt. Siksi sekä aviomiehen että vaimon täytyy perheykseyden edistämiseksi toimia jumalallisen ajattelutavan rajoissa, joka perustuu Jumalan sanan periaatteisiin. Tämä voi johtaa pysyvään iloon ja onneen perhepiirissä.

17. Mainitse vielä yksi salakuoppa, jota tulee karttaa avioliitossa.

¹⁷ On myös otettava huomioon, että aviositeen intiimejä suhteita ei tule käyttää aseena aviopuolisoa vastaan minkään itsekkään hyödyn saamiseksi eikä vain omien etujensa hyväksi. Apostoli Paavali neuvoi: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen. Älkää evätkö sitä toisiltanne paitsi keskinäisestä sopimuksesta.” Kummankin puolison tulee ottaa huomioon toisen tarpeet avioliitossa, niin kuin Paavali kirjoitti: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” – 1. Kor. 7:3, 5; 10:24.

18. Mistä saamme hyödyllisiä neuvoja avioliitosta ja sen pitämisestä kunniallisena?

¹⁸ Jehovan näkyvä maanpäällinen järjestö on varannut paljon hyödyllistä tietoa avioliitossa olevien harkittavaksi, mikä voi koitua heille siunaukseksi. Nämä tiedot ja neuvot eivät tule keneltäkään muulta kuin itseltään Jehovalta hänen Sanansa kautta. Kun apostoli Paavali kirjoitti, että avioliiton tulee olla ”kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuoteen saastuttamaton”, niin hän tarkoitti juuri sitä, ja niillä, jotka ovat kiinnostuneita onnellisesta, iloisesta avioelämästä yhdessä, voi olla tällainen avioliitto, kun he pitävät kiinni tästä Paavalin heprealaiskristityille antamasta hyvästä neuvosta. – Hepr. 13:4.

19. Mitä muita avioliittoa, perheykseyttä ja Jumalan palvelijoiden keskuudessa vallitsevaa rauhaa koskevia ongelmia tarkastellaan?

¹⁹ Olemme tässä käsitelleet onnellista avioliittojärjestelyä, kun sekä aviomies että vaimo ovat antautuneita ja kastettuja kristittyjä, jotka työskentelevät samojen päämäärien hyväksi ja ovat kiinnostuneita samoista asioista. Mutta monet Jehovan palvelijat ovat avioliitossa epäuskoisen kanssa tai ehkä asumuserossa puolisostaan. Miten ne tällaisessa asemassa olevat, joilla on lapsia kasvatettavana ja jotka haluavat onnellista elämää, selviävät monista pulmistaan? Millaisia neuvoja Jumalan sana antaa tällaisille Jehovan palvelijoille? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kohtia.

[Kuva s. 11]

Molempien vanhempien tulee olla yhteistoiminnassa kurinpidossa

[Kuva s. 12]

Nousetko kyllin varhain aamulla auttaaksesi lapsiasi valmistautumaan kouluun?