Lukijain kysymyksiä

● Onko sopimatonta nauhoittaa julkisia rukouksia?

Jotkut kristityt eivät henkilökohtaisesti halua tehdä siten. Mutta Raamattu ei sano mitään sitä vastaan, että rukouksen sanat merkitään muistiin kirjoitettuina tai muutoin. – 2. Aikak. 33:18.

Joku voi nauhoittaa kristillisen kokouksen ohjelman, jotta hän voisi kuunnella sen uudelleen myöhemmin tai antaa toisten kuunnella, jotka eivät voineet olla siinä läsnä. Tällaisia nauhoituksia tehdessään jotkut kristityt aloittavat nauhoittamisen alkurukouksen jälkeen ja lopettavat sen ennen loppurukousta.

He voivat ajatella, että rukous ei pohjimmiltaan ole toisten opettamiskeino. Rukousta pidetään sen sijaan Jumalalle esitettynä henkilökohtaisena ajatuksenilmaisuna, vaikka toiset läsnä olevat voivatkin kuunnella ja yhtyä siihen sanomalla ”aamen”. Lisäksi kokousta nauhoittava tietää, että jos rukous olisi nauhoitettuna, hän ei myöhemmin kuuntelisi sitä ja sanoisi ”aamen”, ikään kuin nauhoitus olisi rukousmylly, joka ’lähettäisi rukouksen ylös’ joka kerta, kun se esitettäisiin.

On kuitenkin kiinnostavaa, että monia rukouksia on kirjoitettu Raamattuun. (1. Moos. 24:10–14; Matt. 26:36–39; Joh. 11:41, 42; 17:1–26; Apt. 4:23–30) Kun me luemme näitä rukouksia, me emme ajattele niiden vaativan meitä sanomaan ”aamen”. – Room. 8:26, 27.

Nämä rukoukset ovat tietenkin osa Raamattua; ne ovat Raamatussa, koska Jumala halusi sisällyttää ne siihen. (2. Tim. 3:16) Ja jotkut voivat suhtautua nauhoitettuun rukoukseen eri tavalla kuin Raamatussa olevaan rukoukseen. Ellei nauhoittamista ole kielletty, kukin kristitty voi siis itse päättää, sisällyttääkö hän rukoukset kristillisestä kokouksesta tekemäänsä nauhoitukseen. Siinä ei ole mitään raamatullisesti väärää.

● Vaikuttaa siltä, että Jaakobin 4:5 sisältää lainauksen Raamatusta, mutta mitä jaetta Jaakob lainasi ja mikä oli hänen tarkoituksensa?

Jaakobin 4:5 kuuluu: ”Vai näyttääkö teistä siltä, että Raamattu suotta sanoo: ’Kateuteen taipuvaisena kaipailee se henki, joka on asettunut meihin asumaan’?”

Todellisuudessa ei ole mitään yhtä Raamatun jaetta, jota opetuslapsi Jaakobin voidaan ehdottomasti sanoa lainaavan. Ehkä hän vain esitti ikään kuin yhteenvedon perusajatuksesta, joka löytyy useista jakeista.

Koska mikään nimenomainen jae Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei vastaa Jaakobin sanoja, eräät raamatunselittäjät ovat ehdottaneet, että hän otti lainauksen joistakin apokryfisistä tai kadonneista kirjoituksista. Mutta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat käyttivät johdonmukaisesti ilmausta ’Raamattu sanoo’ esittelemään lainauksia kohdista tai viittauksia kohtiin, jotka ovat osa henkeytettyä kaanonia, joko alkuperäisiä hepreankielisiä kirjoja tai niiden kreikankielisiä käännöksiä. (Joh. 19:37; Room. 4:3; 9:17; Gal. 4:30; 1. Tim. 5:18) He eivät lainanneet kaanoniin kuulumattomista apokryfisistä kirjoista.

Monet raamatunkohdat todistavat, että epätäydellisiä ihmisiä painaa taipumus syntiin. Esimerkiksi me luemme: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri . . . ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” ja ”jumalattoman sielu himoitsee pahaa”. (1. Moos. 6:5; 8:21; Ps. 51:5–7; Sananl. 21:10; Jer. 17:9; Gal. 5:17) Jehova selvästi myös varoittaa kateellisesta, ahneesta kilpailuhengestä joka aiheuttaa niin paljon vaikeutta. (2. Moos. 20:17; Ps. 37:1; 73:3; Saarn. 4:4) Opetuslapsi Jaakob on siis hyvin voinut liittää nämä perusajatukset yhteen esittäessään asiaansa ja esitellä ne ilmauksella: ”Raamattu . . . sanoo.” – Vrt. Room. 3:9–18.

Jaakob oli juuri varoittanut kristittyjä veljiään riidasta, erimielisyydestä ja taisteluista. (Jaak. 4:1, 2) Seuraavaksi hän osoitti, että maailman ystävänä oleminen merkitsee Jumalan vihollisena olemista. (Jaak. 4:4) Nämä ajatukset liitetään sopivasti yhteen jakeessa viisi: ”Vai näyttääkö teistä siltä, että Raamattu suotta sanoo: ’Kateuteen taipuvaisena kaipailee se henki, joka on asettunut meihin asumaan’?” Tosiaankin ihminen, joka antaa myöten pahuuden ja kateuden taipumukselle ja siitä aiheutuville hedelmille, asettuu Jumalaa vastaan. Jumalan sanaan sisältyvä perusajatus todistaa sen. Sitten Jaakob täydentää asian lainauksella Sananlaskuista ja kirjoittaa: ”Ansaitsematon hyvyys, jonka hän antaa, on kuitenkin suurempi. Siksi Raamattu sanoo [Sananlaskujen 3:34:ssä]: ’Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden.’” – Jaak. 4:6.