Raamatun sukuluettelojen arvo

EHKÄ olet alkanut lukea Raamattua lävitse 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan ja todennut sen lukemisen hyvin kiinnostavaksi. Mutta kun tulit Aikakirjoihin ja näit jakeesta toiseen ja luvusta toiseen sukuluetteloita, joissa olevia nimiä et osannut lausua ja jotka eivät sanoneet sinulle yhtään mitään, niin ehkä ajattelit: ’Miksi täällä on tällaista? Miksi tällaisia ikävystyttäviä yksityiskohtia?’

On totta, että luettavaksi sellaiset sukuluettelot ovat yksitoikkoisia, mutta ne ovat kuitenkin hyvin arvokkaita. Miksi? Ensiksikin ne vahvistavat Raamatun luotettavuuden. Ne todistavat, että Jumala haluaa häntä palvovien palvovan hengessä ja TOTUUDESSA, ei jotakin mielikuvituksellista jumalaa. (Joh. 4:23, 24) Eikö olekin totta, että kun kuulet tai luet kertomuksen jostakin tapahtumasta, niin haluat tietää henkilöiden ja paikkojen nimiä? Kysyt heti: kuka? missä? Kun tiedät nämä yksityiskohdat, niin sanotussa tai kirjoitetussa on totuuden kaiku ja se tuntuu paljon todellisemmalta. Kun käytettävissäsi on tällaisia tietoja, voit etsiä lisää yksityiskohtia sanotun todistukseksi Raamatun muista osista tai maallisista historiateoksista. Jos Raamattu olisi mielikuvituksellinen tai pettäjien kirjoittama, niin se varmasti karttaisi tällaisia yksityiskohtia. Mutta tällaiset Raamatussa olevat yksityiskohdat ovat sopusoinnussa muiden kertomusten kanssa ja auttavat tekemään Raamatun yhdeksi kokonaisuudeksi. Se on rehellinen esitys todellisista historiallisista tosiasioista.

Sitä paitsi meidän on muistettava, että Heprealaiset kirjoitukset olivat kirja, joka sisälsi heprealaisten perustuslain ja viralliset muistiinmerkinnät. Ne muodostivat kansan tärkeimmät asiakirjat. Monet sukuluetteloista koottiin muista kirjallisista laillisista asiakirjoista, koska kaupungit pitivät rekisteriä paikkakunnalla syntyneistä. Ne ovat osa todellista historiaa. – Luuk. 2:1–5.

AUTTAVAT TUNNISTAMAAN MESSIAAN

Sukuluettelot ovat arvokkaita toisellakin hyvin tärkeällä tavalla. Ne auttavat meitä tunnistamaan Messiaan. Kun Jeesus Kristus ilmaantui, hän ei julistanut: ’Minä olen Messias (eli Kristus).’ (Joh. 5:31–37) Monet muut ovat tehneet siten aikojen kuluessa, mutta heillä ei ole ollut mitään todisteita. Pelkkä väite ei riitä antamaan toisille aihetta uskoa väitteen esittäjään. Jeesuksen messiaanisuuden moniin todisteisiin kuuluivat juutalaisten omien kaupunkiensa rekisterivirastoissa pitämät sukuluettelot, jotka todistivat, että hän oli oikeaa sukuhaaraa – Juudan sukukuntaan kuuluvasta kuningas Daavidista polveutuva. (Luuk. 2:1–6) Jeesus sanoi, että hän oli TOTUUS. Hänhän täytti kaiken, mitä Heprealaisissa kirjoituksissa sanottiin hänestä, myös sen, mikä koski hänen sukuperäänsä. – Joh. 14:6.

Sukuluettelon pitämisen tarpeellisuus nähtiin ensimmäisestä ennustuksesta, jossa Jumala ilmoitti etukäteen ”siemenen” eli jälkeläisen, joka vapauttaisi ihmiskunnan. (1. Moos. 3:15) Noin 2 000 vuotta myöhemmin Jumala suosi Aabrahamia tämän lujan uskon vuoksi lupauksella, että siemen tulisi hänen sukuhaarastaan. (1. Moos. 22:17, 18) Aikanaan lupausta koskeva sukuhaara rajoitettiin Juudaan, yhteen Jaakobin kahdestatoista pojasta, joka oli Aabrahamin pojanpojanpoika, ja sitten edelleen kuningas Daavidin sukuhaaraan. (1. Moos. 49:10; 2. Sam. 7:8, 12–16) Kun Jeesus syntyi ihmiseksi, hän täytti nämä vaatimukset, sillä hänen tunnustettiin olevan Juudan sukukunnasta ja Daavidin poika. – Matt. 9:27; 2. Tim. 2:8; Hepr. 7:14.

LUETTELO PAPILLISEEN SUKUHAARAAN KUULUVISTA TÄRKEÄ

Sen lisäksi, että luetteloa pidettiin Daavidin kautta kulkevasta kuninkaallisesta sukuhaarasta, juutalaisten täytyi pitää luetteloita myös Leevin sukukuntaan kuuluvan Aaronin jälkeläisistä. Tämä johtui siitä, että kaikkien pappien täytyi kuulua tähän sukukuntaan. (2. Moos. 28:1–3; 4. Moos. 3:5–10) Suuri osa Aikakirjojen sukuluetteloista palvelee juuri tätä tarkoitusta. Daavid teki ennen kuolemaansa järjestelyjä temppelipalveluksen hyväksi ja määräsi leeviläiset erikoistehtäviin. (1. Aikak., luvut 24–27) Kun Israel palasi pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta, nämä luettelot olivat hyvin tärkeitä papiston ja temppelipalvelusten ennalleen palauttamista varten. Aikakirjat esittävät nämä Daavidin tekemät järjestelyt ja osoittavat yhdessä Esran ja Nehemian kirjojen kanssa, miten palvonta järjestettiin jälleen saman mallin mukaan Israelin takaisinpaluun jälkeen. Sukuluetteloita noudatettiin tarkoin. Tämä ilmenee siitä seikasta, että kun eräät miehet ajattelivat olevansa papillista sukuhaaraa mutta eivät kyenneet todistamaan sukuperäänsä, niin heidän ei sallittu palvella, ennen kuin he kykenivät todistamaan, mitä sukua olivat. – Neh. 7:64, 65.

Nämä sukuluettelot siis tukevat Raamatun totuudellisuutta. Esra, Aikakirjojen kirjoittaja, mainitsee noin kaksikymmentä virallista lähdettä, joita hän käytti teostaan kootessaan. Ne olivat julkisia asiakirjoja eivätkä pelkästään sellaisten kirjoittajien mielikuvitukseen perustuvia teoksia, joilla oli kansallismielisiä tai itsekkäitä vaikuttimia. Mutta miten nämä sukuluettelot voivat hyödyttää meitä nykyään?

OSOITTAVAT KUINKA KAIKKI KANSAT OVAT LÄHTÖISIN YHDESTÄ IHMISESTÄ

Raamatun sukuluettelot auttavat meitä muillakin tavoilla. Ne vahvistavat apostoli Paavalin lausunnon, jonka mukaan ”hän [Jumala] teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan, niin että he asuvat koko maan pinnalla”. (Apt. 17:26) Kertomus osoittaa hyvin selvästi, että Aadam ja Eeva olivat koko ihmissuvun vanhemmat. (1. Moos. 1:28; 3:20) Heidän jälkeläisensä heidän poikansa Seetin kautta luetellaan vedenpaisumukseen asti. (1. Moos., luvut 5, 7) Sitten Nooan perhe (kaikkiaan kahdeksan henkeä) säilyi elossa ja lisääntyi seitsemäksikymmeneksi perheeksi, joista koko maapallo on saanut asukkaansa. – 1. Moos, 10. luku.

LUNNAAT YHDEN MIEHEN KAUTTA

Tämä tieto puolestaan paljastaa, että koska yksi mies oli koko ihmissuvun isä, niin on mahdollista, että yksi mies voi antaa elämänsä lunastushinnaksi ihmiskunnan pelastamiseksi. (Matt. 20:28; Joh. 11:49–52) ”Viimeisenä Aadamina” Jeesus voi ostaa ihmissuvun käyttämällä uhrinsa ansiota ja tulemalla siten kaikkien niiden ”Iankaikkiseksi isäksi”, jotka käyttävät hyväkseen lunnaita. Jos ihmissuvulla olisi ollut monta kantaisää, yksi ihminen ei olisi voinut palvella lunastushintana. – 1. Kor. 15:45; Jes. 9:5; 53:10.

AIKAJAKSOT

Muu Raamatun sukuluetteloista saatava hyöty on todennäköisesti vähämerkityksisempää, mutta kuitenkin arvokasta. Joissakin osissa Raamattua niiden avulla voidaan määritellä aikajaksojen pituus. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 5. luvussa ja 7:6, 11:ssä osoitetaan Aadamin luomisesta vedenpaisumukseen kuluneen 1 656 vuotta. Sitten 11. luvusta saadaan tietää vedenpaisumuksesta Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon kuluneen 427 vuoden pituinen ajanjakso. – 1. Moos. 12:4.

Ilman näitä luetteloita olisi mahdotonta laskea, kuinka kauan ihmiskunta on ollut maan päällä. Aikakauden pituutta ei paljasteta eläinkuntaa luotaessa eikä edeltävinä luomiskausina. Vaikka Raamatun oppineet eivät voikaan olla aivan varmoja siitä, kuinka paljon aikaa kului ennen kuin ihminen ilmaantui näyttämölle, he voivat saada hyvin tarkoin selville, että aikakausi, jona Jumala on ollut tekemisissä ihmiskunnan kanssa tähän mennessä, on noin 6 000 vuotta.a

NÄENNÄISIÄ RISTIRIITAISUUKSIA

Lisäksi sukuluettelot auttavat meitä ymmärtämään asioita, joita muutoin on vaikeata käsittää. Esimerkiksi Samuel näyttää olevan efraimilainen 1. Samuelin kirjan 1:1:n mukaan, missä Samuelin isää Elkanaa sanotaan efratilaiseksi eli efraimilaiseksi. Jos näin oli, niin jossakin oli jotakin vialla, sillä Samuel palveli tabernaakkelissa ja auttoi ylimmäistä pappia Eeliä sekä käytti kasukkaa, vaatetta joka ilmaisi hänen työnsä olevan siellä palvelemista. – 1. Sam. 2:11, 18.

Sukuluettelo, jonka 1. Aikakirjan 6:19–28 esittää, auttaa meitä tämän ongelman ratkaisemisessa. Siinä luetellaan Leevin jälkeläiset, kuten jakeessa 19 osoitetaan. Jakeissa 27 ja 28 mainitaan Elkana ja Samuel. Samuel oli siis todellisuudessa leeviläinen ja kelvollinen tabernaakkelipalvelukseen. Hänen isäänsä sanottiin efratilaiseksi eli efraimilaiseksi, koska hän asui Raamataim-Soofimissa eli Raamassa Efraimin sukukunnan alueella. Samoin nykyään on tapana sanoa jotakuta helsinkiläiseksi siksi, että hän on asunut siellä jonkin aikaa, vaikka hän onkin ehkä syntynyt jossakin muualla.

PROFEETALLINEN TÄYTTYMYS

Yksi esimerkki siitä, että sukuluettelo osoittaa ennustuksen täyttymisen, löytyy siitä tapauksesta, jolloin Jehova teki Piinehaan, ylimmäisen papin Eleasarin pojan, ja hänen jälkeläistensä kanssa ”ikuisen pappeuden liiton”. (4. Moos. 25:13) Kuinka tämä lupaus täyttyi?

Ylimmäisen papin virka ilmeisesti jatkui Piinehaan suvussa ylimmäiseen pappiin Eeliin, Piinehaan sedän Iitamarin jälkeläiseen, saakka. Muutos johtui todennäköisesti jostakin väliaikaisesta epäkelpoisuudesta Piinehaan suvussa. Mutta kuningas Salomo poisti Ebjatarin, Iitamarin jälkeläisen, koska hän oli liittynyt kuningas Daavidin pojan Adoniaan yritykseen Juudan valtaistuimen anastamiseksi, sillä välin kun kuningas Daavid oli sairaana. (1. Kun. 1:1–14; 2:26, 27) Hän teki Saadokista, Piinehaan jälkeläisestä, ylimmäisen papin hänen sijaansa. (1. Kun. 2:35) Sikäli kuin historialliset muistiinmerkinnät ilmaisevat, tämä sukuhaara pysyi ilmeisesti ylimmäisen papin virassa monta vuotta jälkeenpäin.

YKSILÖIDEN TUNNISTAMINEN

Sukuluettelot auttavat meitä usein saamaan selville mainittujen henkilöiden välisen sukulaisuussuhteen. (1. Moos. 35:21–26) Kun lukiessamme emme tiedä, kenestä oikein on kysymys, me olemme lisäksi mielissämme, kun pystymme erottamaan samannimiset henkilöt toisistaan siksi, että Raamatun sukuluettelo usein mainitsee nimeltä isän, äidin, veljen tai pojan tai mainitsee, mistä kaupungista tai miltä paikkakunnalta kyseinen yksilö on tullut. – Luuk. 6:14; Apt. 12:12; Matt. 10:2–4; Mark. 15:43; Apt. 5:37; 1. Sam. 17:4, 58; 1. Moos. 11:29; 28:9.

JUUTALAISET TARVITSIVAT LAKIASIOISSA

Sukuluettelot olivat arvokkaita myös siksi, että juutalaiset tarvitsivat niitä sukukuntien välisten suhteiden selvittämiseen Luvatun maan jakamista varten ja perhesuhteiden selvittämiseen yksityisiä perintömaita varten. Sukuluettelot ilmaisevat sen lähimmän sukulaisen, jolle lankeaa laillinen velvollisuus mennä lankousavioliittoon veljensä lesken kanssa hänen nimensä pysyttämiseksi. Tämän lähimmän sukulaisen piti myös toimia sukulaisensa lunastamiseksi orjuudesta ja miehentappajan verenkostajana. – 5. Moos. 25:5, 6; 3. Moos. 25:47–49; 4. Moos. 35:19.

Vaikka siis sukuluettelot voivatkin tuntua mutkikkailta, voimme olla kiitollisia siitä, että ne on säilytetty tarkoituksellisesti sekä muinoin eläneitä varten että niitä varten, jotka haluavat nykyään ymmärtää paremmin Jumalan sanaa.

[Alaviitteet]