Lukijain kysymyksiä
● Mitä olivat ne ”erilaiset kasteet”, jotka Paavali mainitsee Heprealaiskirjeen 9:10:ssä? Kastoivatko heprealaiset käännynnäisiä vedessä?
Eivät, apostoli Paavali tarkoitti Mooseksen lain vaatimia palvontamenoihin liittyviä pesemisiä.
Käsitellessään muinaisen tabernaakkelin yhteydessä suoritettua palvontaa Paavali kirjoitti: ”Juuri tämä teltta on kuvaus sitä määräaikaa varten, joka on nyt tullut, ja sen mukaisesti uhrataan sekä lahjoja että uhreja. Nämä eivät kuitenkaan kykene tekemään pyhää palvelusta suorittavaa omaltatunnoltaan täydelliseksi, vaan ne koskevat ainoastaan ruokia ja juomia ja erilaisia kasteita. Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan.” – Hepr. 9:9, 10.
”Erilaiset kasteet” olivat siis palvontaan liittyviä piirteitä Lain alaisuudessa. Laissa sanottiin esimerkiksi eräistä epäpuhtaista eläimistä puhuttaessa: ”Kaikki, minkä päälle joku niistä kuolleena putoaa, on saastaista, . . . mikä tahansa kalu, jota johonkin tarpeeseen käytetään. Se pantakoon veteen ja olkoon saastainen iltaan asti; sitten se on puhdas.” (3. Moos. 11:32) Samoin ihmisen täytyi ehkä pestä vaatteensa ja kylpeä osana palvontamenoihin liittyvästä puhdistautumisestaan. (3. Moos. 14:8, 9; 15:5) Pappeja vaadittiin peseytymään, ja polttouhreihin kuuluva huuhdeltiin vedessä. (2. Moos. 29:4; 30:17–21; 3. Moos. 1:13; 2. Aikak. 4:6) Messiaan saapumiseen mennessä juutalaiset olivat lisänneet monia puhdistautumismenoja, joita Laki ei vaatinut. Jeesus sanoi: ”Torilta palattuaan he eivät syö, jolleivät he puhdistaudu vihmomalla, ja on monia muitakin perinteitä, jotka he ovat ottaneet pitääkseen: maljojen ja kannujen ja kupariastioiden kastamisia.” – Mark. 7:4.
Niiden vuosisatojen aikana, jolloin Israel oli Jumalan valittu kansa, Jehovan palvontaan ryhtyvien ei-israelilaisten ei tarvinnut alistua vesikasteeseen, mutta heidät täytyi ympärileikata. (1. Kun. 8:41–43; Apt. 8:27) Johannes Kastaja oli ensimmäinen, joka valtuutettiin kastamaan toisia, kastamaan juutalaisia vertauskuvaksi siitä, että he katuivat Lakia vastaan tekemiään syntejä. (Luuk. 3:3) Niille, jotka hyväksyivät kristillisyyden, vesikasteesta tuli kuitenkin vaatimus. Siten he osoittivat katuneensa, tehneensä täyskäännöksen ja antautuneensa Jumalalle. – Matt. 28:19, 20; Apt. 22:16.
● Oliko ”viimeisillä päivillä”, joita Paavali kuvailee 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–7:ssä, ensimmäinen täyttymys ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa asiainjärjestelmässä?
”Viimeiset päivät”, jotka Paavali mainitsee 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–7:ssä, viittaavat aikaan, joka tulee sen jälkeen kun luopumus on jo kestänyt pitkään ”laittomuuden ihmisen” alaisuudessa, josta puhutaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3–12:ssa. Kaikki 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–7:ssä mainitut asiat ovat luopumuksen ’hedelmiä’, jotka ovat hyvin ilmeisiä meidän aikanamme. Tämä ei viittaa ensimmäiselle vuosisadalle, koska ”laittomuuden ihminen” ei ollut silloin ilmeinen. Nämä ”viimeiset päivät” ovat sen tähden eri asia kuin ”viimeinen hetki”, joka mainitaan Johanneksen 1. kirjeen 2:18:ssa ja joka viittaa sen ajan loppukauteen, jolloin apostolit olivat pidättämässä laittomuutta. Tämä ’pidättäminen’ päättyi, kun Johannes, apostoleista viimeinen, kuoli. – 2. Tess. 2:7.