Onko ylösnousemukseen uskomisella tosiasiallista perustaa?

Uskotko, että ihmisiä voidaan herättää kuolleista jälleen elämään? Jos uskot, niin miksi? Jos et usko, niin miksi et? Jos et usko ylösnousemukseen, niin ehkä sanot: ’En ole koskaan nähnyt kenenkään nousevan kuolleista.’ Mutta jos me itse emme ole nähneet jotakin tapahtumaa, niin merkitseekö se, että sitä ei ole sattunut? Uskoaksesi siihen sinulla tietenkin täytyy olla todisteet siitä, että sellaista on tapahtunut. (Hepr. 11:1) Onko sellaisten todisteitten saaminen mahdollista?

On kyllä. Ja todisteet ovat juuri sellaisia kuin odottaisit mistä tahansa historiallisesta tosiasiasta tai tapahtumasta – silminnäkijöiden ja muiden todisteita ja todisteita sen vaikutuksesta historiaan.

IHMISKUNNAN KESKEINEN TOIVO

Meillä on Raamatussa todisteita ylösnousemusten tapahtumisista sekä ennen Jeesuksen maan päälle tuloa että sen jälkeen. (1. Kun. 17:21, 22; 2. Kun. 4:32–35; Joh. 11:43; Mark. 5:41, 42) Mutta tärkein todiste – joka antaa ylösnousemustoivon ihmiskunnalle yleensä – on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Meidän toivomme elämästä kuoleman jälkeen yksilöinä riippuu siitä, että Kristus on herätetty kuolleista. Erityisesti tämän opetuksen johdosta apostolit ja muut varhaiskristityt saivat kokea paljon pilkkaa ja kärsimystä. – Apt. 4:1–3; 17:32; 23:6, 10; 24:18–21.

Apostoli Paavali sanoi oppineitten ja filosofien joukon edessä Ateenan kaupungissa:

”[Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on varannut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.” Edelleen Paavali sanoi kristityille uskoville: ”Ellei tosiaankaan kuolleiden ylösnousemusta ole, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa.” – Apt. 17:31; 1. Kor. 15:13, 14.

TODISTEET KRISTUKSEN KUOLEMASTA

Mainitkaamme ja tarkastelkaamme joitakin todisteita. Ensiksikin meillä on niiden kertomukset, jotka näkivät Kristuksen surmaamisen ja hautaamisen. Ei ole epäilystä siitä, että roomalaiset todella teloittivat hänet juutalaisten johtajien käskystä. Hänet oli yritetty aikaisemminkin tappaa. (Luuk. 4:28, 29; Joh. 5:18; 8:59; 11:53) Juutalaiset johtajat menivät hänen kuolemansa vaatimisessa niin pitkälle, että huusivat roomalaisen maaherran Pilatuksen edessä: ”Tulkoon hänen [Jeesuksen] verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:25) He myös pelottelivat Pilatusta poliittisella uhkalla. (Joh. 19:12) Varmaankaan juutalaiset vastustajat ja varsinkaan Kristuksen katkerimmat viholliset, ylipapit ja johtajat, eivät olisi olleet mukana juonittelemassa ”valekuolemaa” hänelle. He olisivat pitäneet huolen siitä, että hän oli kuollut. Joka tapauksessa asia oli poissa heidän käsistään, ja roomalaiset tuomitsivat ja surmasivat hänet. Roomalainen historioitsija Tacitus (n. v. 110) mainitsi kristityistä: ”Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana.”a Myös juutalainen Talmud mainitsee Jeesuksen ripustamisen (paaluun). Nämä ja muut ei-kristilliset historiankertomukset vahvistavat sen tosiasian, että eivät edes Jeesuksen vastustajat koskaan epäilleet Jeesuksen tai hänen kuolemansa historiallisuutta.

TODISTUS KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUKSESTA

Kristuksen ylösnousemuksen ollessa kysymyksessä peräti neljä miestä todisti julkisesti nähneensä Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen, ja yhdessä heidän kertomuksistaan sanotaan, että yli 500 kristittyä opetuslasta näki hänet. (Matt. 28:16, 17; Joh. 20:19; 21:1, 2; Apt. 1:15, 22; 1. Kor. 15:6–8) Joku voi kuitenkin sanoa: ’Mutta nehän ovat kaikki kristittyjen kirjoittamia Raamatun kertomuksia. Mistä me tiedämme, että ne ovat tosia?’

Vastaukseksi tähän kysymykseen voisimme kysyä: Kuinka muutoin on selitettävissä, että niin monet ihmiset innokkaasti julistivat tätä ylösnousemusta? Jopa kristittyjen viholliset väittivät, että he olivat ’saattaneet Jerusalemin ja Juudean, niin, koko maailman, pois tolaltaan’ todistamalla innokkaasti Kristuksen ylösnousemuksesta. (Apt. 5:28; 17:6) Vaino ja muut seikat aiheuttivat heidän hajaantumisensa ja sen, että he julistivat tätä opetusta siinä määrin, että koko roomalainen maailma, Roomasta Mesopotamiaan asti, pani merkille heidän intonsa.

Harkitsehan, mitä raamatunoppinut A. J. Maas sanoi näitten varhaiskristittyjen totuudellisuudesta:b

”Lyhyesti sanoen siis Kristuksen ylösnousemuksen todellisuuden todistaa yli 500 silminnäkijää, joiden elämän kokemus, vaatimattomuus ja rehtiys tekivät heidät kykenemättömiksi keksimään sellaista tarinaa, jotka elivät aikana jolloin jokainen pettämisyritys olisi voitu helposti paljastaa, joilla ei tässä elämässä ollut todistuksestaan mitään voitettavana vaan kaikki menetettävänä, joiden apostolisessa elämässään ilmaisema moraalinen rohkeus voi olla selitettävissä vain siten, että he olivat syvästi vakuuttuneita sanomansa objektiivisesta totuudellisuudesta. Kristuksen ylösnousemuksen totuudellisuudesta todistaa vielä synagogan paljonpuhuva vaitiolo, synagogan joka oli tehnyt kaikkensa estääkseen petoksen, joka olisi voinut helposti paljastaa petoksen, jos sellaista olisi tapahtunut, joka vastusti vain apostolien antaman todistuksen nukkuvia todistajia, joka ei rangaissut virallisen vartioston väitetystä huolimattomuudesta ja joka ei voinut vastata apostolien todistukseen muutoin kuin kieltämällä heitä uhkauksin ’puhumasta enää tähän nimeen yhdellekään ihmiselle’ (Apt. 4:17). Lopuksi se, että tuhannet miljoonat, sekä juutalaiset että pakanat, uskoivat apostolien todistuksen sellaisesta uskosta aiheutuvista kaikista epäedullisista puolista huolimatta, lyhyesti sanoen kirkon synty, vaatii selityksekseen Kristuksen ylösnousemuksen todellisuutta, sillä kirkon synty ilman ylösnousemusta olisi suurempi ihme kuin itse ylösnousemus.”

Samanlaisella perustelulla voimme kumota vääräksi ne Jeesuksen vihollisten väitteet, että ylösnousemus oli petkutusta, että hänen ruumiinsa varastettiin tai että kysymyksessä olisi ollut aistiharha tai salainen sopimus. On selvää, että ylösnousemuksen todistajat eivät varmaankaan olleet mahtavia tai vaikutusvaltaisia miehiä, jotka olisivat voineet voittaa tai lahjoa haudalla olleet vartijat. Salainen sopimus ei ole juuri todennäköinen niin monien kesken, varsinkin kun kysymyksessä oli asia, josta ei ollut henkilökohtaista hyötyä heille. Ylösnousemuksesta todistamisella ei voinut olla itsekästä vaikutinta, se saattoi heidät kärsimyksen ja kuoleman alaisiksi. He esittivät todistuksensa juuri siinä paikassa, missä katkerimmat viholliset olivat, missä varmasti petos olisi voitu paljastaa. Eivätkä he odottaneet, vaan todistivat silloin, kun juutalaisten raivo oli suurimmillaan. Jos kysymyksessä olisi ollut pelkkä näky tai kuvitelma, niin olisi ollut järkevää, että he olisivat voineet odottaa sellaista; mutta Jeesuksen ilmaantuminen hänen ylösnousemuksensa jälkeen oli heille suuri yllätys, kun he olivat epätoivoisia ja masentuneita – se oli odottamatonta. Se oli todellisuudessa juuri se seikka, joka antoi heille rohkeuden todistamiseen, jota ei väkivaltaisinkaan vaino voinut pysähdyttää.

Näin tärkeässä asiassa on hyödyllistä tarkastella erään toisen huomattavan oppineen, arkeologi George Rawlinsonin, voimakasta todistelua, kun hän kirjoitti:c

”Vastakääntyneet tiesivät, että he voivat milloin tahansa joutua kuolemaan uskontonsa takia. He saarnasivat ja opettivat miekka, risti, pedot ja polttorovio aina silmiensä edessä. . . . ja jokainen varhainen kirjailija, joka puolsi kristillisyyttä, tällä puoltamisellaan uhmasi valtiovaltaa ja antautui alttiiksi samalle kohtalolle. Kun usko on elämän ja kuoleman asia, niin ihmiset eivät kevyesti omaksu ensimmäistä uskontunnustusta, joka sattuu olemaan heidän mielensä mukainen; eivätkä he asetu avoimesti vainotun lahkon riveihin, elleivät he ole tarkoin punninneet uskonnon väitteitä ja vakuuttautuneet niiden totuudellisuudesta. On selvää, että ensimmäisillä käännynnäisillä oli paljon paremmat mahdollisuudet varmistautua kristillisyyttä koskevan kertomuksen historiallisesta tarkkuudesta kuin meillä; he voivat tutkia ja ristikuulustella todistajia – vertailla heidän eri kertomuksiaan – tiedustella, miten heidän vastustajansa suhtautuivat heidän lausuntoihinsa – tutkia senaikaisia pakanallisia asiakirjoja – seuloa todisteet perusteellisesti ja kokonaisuudessaan. Kaikki tämä yhdessä – ja on muistettava, että todisteet ovat lisääntyviä – muodostaa sellaisen todistusmäärän, jota harvoin on hankittavissa mistään kaukaisiin aikoihin kuuluvista tapahtumista; ja se vahvistaa kristillisen kertomuksen totuudellisuuden antamatta aihetta mihinkään järkevään epäilyyn. Missään suhteissa . . . ei tässä kertomuksessa ole myyttistä leimaa.”

ENNUSTUSTEN TODISTUS

Lisäksi on vielä muitakin todisteita. Jos Kristuksen ylösnousemus ennustettiin, ennen kuin se tapahtui, niin eikö se olisi vaikuttava todistus sen todellisuudesta? Kuinka sellaista todistusta olisi voitu keksiä, varsinkin kun Messiaan kuvailtiin kuolevan oman kansansa käsissä, joka Aabrahamin ajasta asti, lähes 2 000 vuotta, oli odottanut häntä? Raamatun heprealaisista kirjoituksista, joita juutalaiset pitivät satoja vuosia lakikirjanaan ja kansallisen historiansa asiakirja-aineistona, me löydämme lisätodistuksen. Kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua profeetta Jesaja kuvaili Jeesuksen kuoleman hänen oman kansansa, juutalaisten, käskystä:

”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, . . . halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. . . . Niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, . . . hänet temmattiin pois elävien maasta; . . . Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö [ja rikkaan luokan seuraan, UM] hän tuli kuoltuansa.” – Jes. 53:3–9.

Siitä, että Jumala herättäisi hänet jälleen eloon, profeetta sanoi edelleen: ”Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja [kuolleista herätettynä] elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. . . . minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” – Jes. 53:10, 11.

Myöhemmin profeetta Daniel ennusti hänen uhrikuolemansa:

”Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä [todellisuudessa vuonna 331] tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. . . . hän lakkauttaa [korvaamalla ne todelliseksi uhriksi antamallaan elämällä] teurasuhrin ja ruokauhrin [juutalaisten temppelissä].” – Dan. 9:26, 27.

Kuningas Daavid profeetallisesti ennusti herättämisen Šeolista, haudasta, ja apostoli Pietari soveltaa profetian Jeesukseen Kristukseen. Viisikymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen hän puhui 3 000 juutalaiselle, jotka ymmärsivät ennustuksen tarkoittavan Jeesusta ja hyväksyivät Pietarin selityksen. Pietari sanoi:

”Jumala herätti hänet [Jeesuksen] päästämällä hänet kuoleman tuskista, koska sen ei ollut mahdollista pitää häntä jatkuvasti otteessaan. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minulla oli Jehova alati silmieni edessä, koska hän on oikealla puolellani, jotta en koskaan järkkyisi. . . . Sitä paitsi lihanikin on lepäävä toivossa, koska sinä et jätä sieluani Haadekseen etkä salli uskollisesi nähdä turmeltumista.’ . . . Koska hän [Daavid] siis oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut hänelle asettavansa yhden hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, hän puhui ennalta nähden Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista. Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” – Apt. 2:24–32; vrt. Ps. 16:10.

Apostoli Paavali myös osoitti 40. psalmin soveltuvan Jeesuksen Kristuksen uhriin. Paavali kuvailee Jeesuksen sanovan kasteensa aikana: ”Sinä valmistit minulle ruumiin . . . Katso! Olen tullut . . . tekemään sinun tahtosi.” Paavali lisää: ”Sanotun ’tahdon’ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” – Hepr. 10:5, 7, 10; Ps. 40:7–9.

Totisesti näiden vuosisatoja etukäteen lausuttujen ennustusten ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen välillä oli hämmästyttävä vastaavuus. Olisi mahdotonta, että Jeesus olisi ohjaillut kaiken tämän tai että hänen apostolinsa olisivat keksineet kertomuksen.

JEESUKSEN OMAT SANAT

Lisäksi Jeesus pääsiäisenä kasteensa jälkeen alkoi puhua tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, vaikka hänen opetuslapsensa vasta nähtyään itse nämä tapahtumat voivat ymmärtää, mitä hän tarkoitti. Apostoli Johannes kertoo sen alkamisesta varhaisessa vaiheessa Jeesuksen ollessa heidän yhteydessään, kun Jeesus sanoi juutalaisille: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.” Johannes lisää: ”Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun hänet sitten oli herätetty kuolleista, hänen opetuslapsensa muistivat, että hän oli toistuvasti sanonut tämän, ja he uskoivat Raamatun ja ne sanat, jotka Jeesus oli sanonut.” – Joh. 2:19, 21, 22; vrt. Matt. 12:40; 16:21–23; Mark. 8:31; 10:33, 34.

Koska totuus ylösnousemuksesta koskee kuolleitten ainoata mahdollista toivoa ja koko ihmiskunnan edessä on kuoleman odote, niin tämän aiheen pitäisi kiinnostaa suuresti paitsi niitä, jotka uskovat kristillisyyteen, myös kaikkia ihmisiä kaikkialla.

Useimmat ihmiset rakastavat elämää ja haluaisivat sen kestävän loputtomasti, jos siihen liittyisivät terveys ja tyytyväisyys. He tarkkailevat joka päivä uutisia toivoen kuulevansa hyvän uutisen rauhasta, edistymisestä taistelussa tauteja vastaan ja paremmista taloudellisista olosuhteista. He kuulevat silminnäkijöiden todistuksia jokapäiväisistä tapahtumista ja uskovat ihmisten kirjoittamiin historiallisiin muistiinmerkintöihin ja jopa käyttävät historiaa perustana tulevaisuuden suunnittelemiseen. Kuinka paljon tärkeämpää ja järkevämpää onkaan siksi tutkia vilpittömin mielin runsaita todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta, jolle perustuu toivo ja lupaus ihmiskuntaa odottavasta onnellisesta elämästä!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 29]

”Kristuksen ylösnousemuksen todistaa yli 500 silminnäkijää, . . . jotka elivät aikana jolloin jokainen pettämisyritys olisi voitu helposti paljastaa”