Mitä Jumalan nimelle tapahtui?
EDELLISELLÄ sivulla mainittu nainen oli tottunut Raamattuihin, joissa oli sana ”Herra” ja ”Jumala” monissa niistä paikoista, joissa hän nyt huomasi nimen ”Jehova”.
Mutta kun evankelista ystävällisesti keskusteli hänen kanssaan siitä, että Herra on arvonimi, ei erisnimi, niin hän myönsi asian olevan siten. Sitten evankelista viittasi Jesajan 42:8:aan, jossa monissa Raamatuissa sanotaan: ”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle.” Nainen sanoi, että Herra ilmeisesti tarkoitti Luojaa, mutta myönsi, että se ei ole nimi. Koska tämä jae puhuu Jumalan ”nimestä”, niin mikä se sitten on?
Ymmärtääksemme vastauksen meidän tarvitsee tutkia lyhyesti joitakin seikkoja Raamatusta, joka kirjoitettiin alun perin hepreaksi ja kreikaksi. Vaikka sinua eivät yleensä kiinnostaisikaan tällaiset yksityiskohdat, niin tarkastele lyhyesti seuraavaa, sillä se liittyy myöhempään Jumalan nimen ja sinun nimesi tarkasteluun.
Alkuperäisessä heprean kielessä esiintyvät Jesajan 42:8:ssa arvonimeä ”Herra” merkitsevän sanan tilalla nämä neljä heprealaista kirjainta, jotka muodostavat Jumalan nimen יהוה (nykyisen heprean kirjoitustavan mukaan). Niitä kutsutaan usein tetragrammiksi (kreik. tetragrammatoniksi, joka merkitsee ’neljää kirjainta’), ja ne edustavat suomen kielen kirjaimia JHVH. Tetragrammi lausutaan yleisimmin ”Jehovaksi” tai ”Jahveksi”. (Asiaa käsitellään myöhemmin lisää.)
Jumalan muinainen heprealainen kansa kunnioitti suuresti Hänen nimeään ja käytti sitä. Sitä korostettiin Raamatussa, missä se esiintyy yli 6 900 kertaa. Huomaatko, mitä se merkitsee? Jumalan nimi oli alituisesti tosi palvojien edessä, kun he lukivat Jumalan ”sanaa” tai kuulivat luettavan sitä. (Joos. 1:8; 8:34, 35) Esimerkiksi Mooses käski kansaa kokoontumaan säännöllisesti kuulemaan 5. Mooseksen kirjassa olevan lain lukemista, mikä merkitsi Jumalan nimen kuulemista yli 500 kertaa. (5. Moos. 31:10–12) Vaikuttaa myös siltä, että jokainen perhe lauloi Psalmit 113–118 jokaisena pääsiäisenä. Yksistään 118. psalmin 29 jakeessa Jumalan persoonanimi laulettiin 22 kertaa. – Vrt. Matt. 26:30.
MIKSI HÄNEN NIMEÄÄN LAKATTIIN KÄYTTÄMÄSTÄ?
Heprealaisilla palvojilla oli runsaasti syytä käyttää Jumalan nimeä. Raamattu kehotti heitä ’julistamaan hänen nimeänsä’ ja ’rakastamaan hänen nimeänsä’. (Jes. 12:4; Ps. 69:37) Siitä huolimatta juutalaiset jokseenkin myöhäisessä vaiheessa alkoivat taikauskoisesti karttaa tämän pyhän nimen lausumista. Kun he Raamattua lukiessaan näkivät sen, he sanoivat Adonai (Herra) tai Elohim (Jumala). Mutta miksi?
Jotkut sanovat tämän johtuneen siitä, että pelättiin Jumalan pyhän nimen väärinkäyttämistä. Tosin kymmenessä käskyssä sanottiin, että hänen nimeään ei saanut ottaa arvottomaan käyttöön. (2. Moos. 20:7, UM) Tämä sulki selvästi pois nimen epäkunnioittavan tai vilpillisen käytön. Ja 3. Mooseksen kirjan 24:16:ssa käskettiin surmata Jumalan nimen pilkkaaja, olipa hän syntyperäinen heprealainen tai muukalaisasukas. Mutta tämä merkitsi sen väärinkäytön karttamista, ei sen käytön karttamista. Todisteet ilmaisevat siis, että suuren osan raamatullista aikakautta tavalliset heprealaiset käyttivät Jumalan nimeä sekä uskonnollisissa toiminnoissaan että kunnioittavassa mielessä jokapäiväisessä elämässään.
Esimerkiksi vuonna 1961 kaivettiin esiin vanha hautaluola noin 30 kilometriä lounaaseen Jerusalemista. Luola vaikuttaa olevan kuningas Hiskian (745–716 eaa.) ajalta. Sen seinissä oli heprealaisia piirtokirjoituksia, joissa käytettiin tetragrammia; yksi esimerkiksi kuuluu: ”Jehova on koko maan Jumala.” Ja vuonna 1966 ilmoitettiin Aradista Etelä-Israelista löydetyn keramiikkasirpaleita, joissa oli kirjoitusta. Yksi niistä, jonka näet yllä, oli Eljasibin alamaiseltaan saama hepreankielinen yksityiskirje. Kirje alkoi: ”Herralleni Eljasibille, Jahve suokoon sinulle rauhan. Ja nyt . . .” – Israel Exploration Journal, 13. vsk., n:o 2, s. 74–92; 16. vsk., n:o 1, s. 1–7.
Koska monet muinaiset heprealaiset käyttivät Jumalan nimeä jopa yhteyksissä, jotka eivät olleet yksinomaisesti uskonnollisia, herää helposti kysymys, milloin sen taikauskoinen karttaminen kehittyi. Todellisuudessa kukaan ei nykyään voi vastata siihen varmasti. Jotkut ovat juutalaisten rabbiinien kirjoitusten perusteella olleet sitä mieltä, ettei nimeä käytetty ensimmäisellä vuosisadalla, kun Jeesus oli maan päällä. Mutta jos sen taikauskoinen karttaminen oli leviämässä silloin, niin se ei merkitse sitä, että Jumalan nimeä ei olisi koskaan käytetty. Tri M. Reisel kirjoitti tästä: ”Ylimmäisen papin on täytynyt lausua tetragrammi toisen temppelin tuhoon saakka vuonna 70.”
Ehkä haluaisit nyt tietää, käyttivätkö Jeesus ja hänen apostolinsa Jumalan nimeä kirjoituksissa, puheessa tai lukiessaan Raamatun kirjoituksia. Miten oli esimerkiksi silloin, kun Jeesus nousi Nasaretin synagogassa lukemaan Jesajan 61:1:n? Tetragrammi esiintyy heprealaisessa tekstissä, joka alkaa: ”Herran Jahven henki on annettu minulle, . . .” (Jerusalem Bible) Luuletko, että Jeesus olisi tahallaan karttanut Jumalan nimeä, vaikka jotkut taikauskoiset juutalaiset olisivatkin kieltäytyneet lausumasta sitä? Muista, että hän sanoi: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.” – Joh. 17:6.
Kertomus siitä, mitä Jeesus sanoi, kun hän luki Jesajan 61:1:n, on Luukkaan 4:18, 19:ssä. Jos katsot näitä jakeita jostakin muusta suomalaisesta raamatunkäännöksestä kuin vuonna 1975 suomeksi julkaistusta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksestä, niin et näe niissä Jumalan persoonanimeä. Huomaat sen sijaan, että Jeesuksen kerrotaan sanoneen: ”Herran Henki on minun päälläni, . . .” – Kirkkoraamattu.
Luuletko, että Jeesus sanoi niin? Miksi useimmat Raamatut sanovat tässä kohdassa ”Herra” eivätkä käytä Jumalan persoonanimeä? Vastaus sisältyy melko tuoreeseen tutkimukseen, jolla on kaikki salapoliisikertomuksen mielenkiintoiset piirteet. Pyydämme sinua seuraamaan mukana ja panemaan merkille joitakin hämmästyttäviä johtolankoja, joita on löydetty.
[Kuva s. 5]
Tetragrammi muinaisessa keramiikkakirjeessä