Uutta tietoako Jumalan nimestä?
EDELLISILLÄ sivuilla olemme tarkastelleet joitakin hämmästyttäviä uusia todisteita Jumalan nimen käytöstä aikana, jolloin Jeesus ja apostolit olivat maan päällä.
Huomaatko, mihin johtopäätökseen nämä todisteet viittaavat? Miten ne vaikuttavat siihen, mitä sinun pitäisi löytää Raamatustasi, ja siihen, kuinka sinä itse suhtaudut Jumalan nimeen? Harkitsehan erään huomattavan asiantuntijan johtopäätöksiä, joka tutki käsikirjoitustodisteita:
Toista vuotta sitten dosentti George Howard Georgian yliopistosta Yhdysvalloista käsitteli asiaan liittyviä kysymyksiä julkaisussa Journal of Biblical Literature. (96. vsk., n:o 1, 1977, s. 63–83) Hänen kirjoituksensa alkaa:
”Viimeaikaiset Egyptissä ja Juudean autiomaassa tehdyt löydöt sallivat meidän nähdä suoraan, miten Jumalan nimeä käytettiin esikristillisinä aikoina.”
Sitten hän käsitteli esikristilliseltä aikakaudelta peräisin olevia äskettäin julkaistuja kreikkalaisia tekstejä, joista olet nähnyt jäljennöksiä edellisillä sivuilla. Aikaisemmin hyväksytystä käsityksestä, että Septuagintassa korvattiin Jumalan nimi aina kreikkalaisella arvonimellä Kyrios, me luemme:
”Näiden löytöjen perusteella voimme nyt sanoa melkein ehdottoman varmasti, että Jumalan nimeä יהוה ei ilmaistu [Kyrioksella] esikristillisessä kreikkalaisessa Raamatussa, kuten niin usein on ajateltu.”
Miten on sitten Kuolleenmeren kirjakääröjen suuren joukon laita? Dosentti Howard kirjoittaa:
”Ehkä merkittävin havainto, jonka voimme tehdä tästä Jumalan nimen vaihtelevasta käytöstä, on se, että tetragrammia pidettiin hyvin pyhänä. . . . Itse Raamatun tekstiä jäljennettäessä tetragrammia varjeltiin huolellisesti. Tämä tetragrammin varjeleminen ulotettiin jopa Raamatun tekstin kreikkalaiseen käännökseen.”
MUTTA ENTÄ JEESUS JA HÄNEN OPETUSLAPSENSA?
Vaikka kaikki edellä oleva saattaa kiinnostaa erikoisesti oppineita, niin mitä vaikutusta sillä on sinun Raamattuusi? Miten sinun pitäisi suhtautua Jumalan persoonanimen käyttöön?
Dosentti Howard tekee joitakin tärkeitä johtopäätöksiä. Ensiksi hän mainitsee:
”Me tiedämme aivan varmasti, että kreikkaa puhuvat juutalaiset kirjoittivat jatkuvasti יהוה Kreikkalaisiin kirjoituksiinsa. Sitä paitsi on erittäin epätodennäköistä, että varhaiset varovaiset kreikkaa puhuvat juutalaiskristityt olisivat poikenneet tästä tavasta. . . . Olisi ollut erittäin poikkeuksellista, jos he olisivat jättäneet pois tetragrammin itse Raamatun tekstistä.”
Mitä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat tekivät, kun he lainasivat heprealaisen Raamatun kirjoista, joko alkuperäisestä hepreasta tai kreikankielisestä käännöksestä? Käyttivätkö he tetragrammia, kun se esiintyi lähdeteoksessa, josta he lainasivat? Nykyisin käytettävissä olevien todisteiden nojalla dosentti Howard selittää:
”Koska tetragrammi oli edelleen kirjoitettuna kreikankielisen Raamatun jäljennöksissä, jotka muodostivat varhaiskirkon kirjoitukset, on järkevää uskoa, että U[uden] T[estamentin] kirjoittajat lainatessaan Raamatusta säilyttivät tetragrammin raamatullisessa tekstissä. Voimme kuvitella, että esikristillisen juutalaisen tavan mukaisesti UT:n teksti sisällytti tetragrammin VT:n lainauksiinsa.”
Miksi sitten kaikista nykyisin jäljellä olevista ”Uuden Testamentin” jäljennöksistä puuttuu tetragrammi? Mahdettiinko Jumalan nimi poistaa apostolien kuoleman jälkeen? Niin todisteet osoittavat. Dosentti Howard jatkaa:
”Tetragrammi näissä lainauksissa olisi tietysti säilynyt niin kauan kuin sitä käytettiin edelleen LXX:n kristillisissä jäljennöksissä. Mutta kun se poistettiin kreikankielisestä VT:sta, se poistettiin myös UT:ssa olevista VT:n lainauksista.”
”Niinpä jolloinkin toisen vuosisadan alun tienoilla surrogaattien [Jumalan nimen korvikkeiden] käytön on täytynyt tunkea pois tetragrammi molemmista testamenteista. Ennen pitkää pakanakirkko unohti kokonaan Jumalan nimen paitsi sikäli kuin se heijastui sovituista surrogaateista tai sikäli kuin oppineet silloin tällöin muistivat sen.” (Kursivointi lisätty)
TÄMÄ ON UUTTA! VAI ONKO SE?
Monet oppineet, jotka ovat lukeneet julkaisua Journal of Biblical Literature, ovat ehkä hämmästyneet tehtyä johtopäätöstä, nimittäin sitä, että Jumalan nimi Jehova (Jahve) esiintyi ”Uudessa testamentissa”, kun se alun perin kirjoitettiin. Se on voinut vaikuttaa uudelta, sillä pitkään oli vallalla päinvastainen käsitys, jonka mukaan kristityt kirjoittajat välttivät Jumalan nimen käyttöä. Mutta onko se uutta?
Vuonna 1796 Dominikus von Brentano käytti Jumalan nimeä joissakin paikoin saksankielisessä ”Uuden testamentin” käännöksessään. Harkitse esimerkiksi Markuksen 12:29:ää, josta näet tässä alla jäljennöksen. Jeesukselta oli kysytty: ”Mikä on tärkein käsky?” Brentanon käännös kuuluu: ”Tärkein käsky, vastasi Jeesus, on tämä: Kuule Israel! Jehova, meidän Jumalamme, on ainoa Jumala.”
29. Das allervornehmste Gebot, antwortete Jesus, ist dieß: Höre Israel! Jehovah, unser Gott, ist der einige Gott*).
Oliko Brentanolla pätevä syy osoittaa Jeesuksen lausuneen Jumalan nimen? Oli, sillä Jeesus lainasi 5. Mooseksen kirjan 6:4:ää, joka sisältää tetragrammin. Jeesus ei totisesti ollut sidottu perinteisiin, niin kuin useimmat juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat, sillä Jeesus ”opetti . . . niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa”. (Matt. 7:29) Kristus sanoi julkisesti, että hän halusi kirkastaa Isänsä nimen, sekä hänen varsinaisen nimensä että kaikki tähän nimeen liittyvät tarkoitukset ja aikaansaannokset. (Joh. 12:28) Ja lähellä maallisen elämänsä loppua hän sanoi, että hän oli tehnyt Isänsä nimen tunnetuksi. Niinpä raamatunkääntäjä Brentanolla oli johdonmukainen perusta esittää Jeesuksen käyttäneen Jumalan nimeä, kun hän lainasi sen sisältäneen raamatunkohdan. – Joh. 17:6, 26.
Samoin yksistään Matteuksen evankeliumikertomus sisältää yli sata lainausta Heprealaisista kirjoituksista. Vuonna 1950 Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.) sanoi Matteuksesta: ”Kun näihin lainauksiin sisältyi Jumalan nimi, hän oli velvoitettu uskollisesti sisällyttämään tetragrammin.”
Tämä käännös teki vuonna 1950 saman perustavan johtopäätöksen kuin esitettiin myöhemmin vuonna 1977 julkaisussa Journal of Biblical Literature. Ottaen huomioon todisteet siitä, että ”Uuden testamentin” kirjoittajat tapasivat tetragrammin, lainasivatpa he kohtia heprealaisesta tekstistä tai kreikkalaisesta Septuagintasta, edellä mainitun Uuden maailman käännöksen esipuhe totesi:
”Nykyisellä kääntäjällä on oikeus käyttää Jumalan nimeä vastaamaan [kreikkalaisia sanoja ”Herra” ja ”Jumala”] kohdissa, joissa Matteus jne. lainaavat jakeita, kappaleita ja ilmauksia Heprealaisista kirjoituksista tai LXX:stä, joissa Jumalan nimi esiintyy.”
Näin ollen dosentti Howardin vuonna 1977 esittämä kanta ei ole täysin uusi, mutta se tuo esiin hyviä uusia todisteita, joita ei ollut käytettävissä silloin, kun Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.) vuonna 1950 käytti ”Jehovaa” 237 kertaa ”Uudessa testamentissa”.
Jumalan nimellä on siis totisesti sijansa raamatunkäännöksissä. Se kuuluu niihin, jotta kaikki tosi palvojat voisivat käyttää ja arvostaa sitä, kaikki jotka haluavat Jeesuksen tavoin kirkastaa Isänsä nimeä ja jotka rukoilevat: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” – Matt. 6:9, Kirkkoraamattu.
[Kuva s. 9]
Nahal Hever katsottaessa itään päin yli Kuolleenmeren