Vähemmänkin pitäisi riittää
”VIISAS ymmärtää vähemmästäkin”, sanotaan. Viisas kuuntelee neuvoa tai oikaisua avoimin mielin, ennakkoluulottomasti. Hän harkitsee kuulemaansa ja oikaisee ajattelunsa. Hän toimii periaatteiden ja tosiasioiden eli totuuden perusteella. Taktikoiva ihminen, joka käyttää painostusta tai uhkauksia, ei pysty vaikuttamaan viisaaseen.
Raamattu ilmaisee tämän ajatuksen hieman eri sanoin. Se sanoo: ”Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.” – Sananl. 17:10.
Jos ymmärtäväinen tekee erehdyksen ja hänen huomionsa kiinnitetään siihen, hän näkee heti, mitä vahinkoa hänen erehdyksensä voi aiheuttaa tai todellakin aiheuttaa, ja varsinkin sen, mitä haittaa siitä voi koitua hänen suhteelleen Jumalaan. Hän ei näytä närkästyneeltä eikä suuttuneelta eikä sivuuta nuhtelijaa yrittäen saada vaikuttamaan siltä, että hän itse oli oikeassa. Nuhde vaikuttaa heti ymmärtäväisen ihmisen omaantuntoon. Enempää ei tarvita, sillä hänen omatuntonsa saa hänet ponnistelemaan asian oikaisemiseksi, mikäli mahdollista. Hän etsii myös vääryyttä kärsineeltä ja Jumalalta anteeksiantoa.
Daavid, joka voideltiin muinaisen Israelin kuninkaaksi, osoitti monta kertaa olevansa ymmärtäväinen mies. Kun hänen katkera vihollisensa, hallitseva kuningas Saul, ajoi häntä takaa, hänellä oli kaksi kertaa kuningas vallassaan. Mutta Daavid ei tappanut Saulia, vaan jätti asian Jumalan käsiin. (1. Sam. 24:3–8; 26:5–11) Eräässä toisessakin tilanteessa Daavid osoitti ymmärtäväisyyttä. Naabal, hyvin töykeä ja pahatapainen mies, oli tehnyt vakavaa vääryyttä Daavidille. Kun Daavid oli matkalla itse kostamaan Naabalille, Naabalin vaimo Abigail tuli häntä vastaan. Abigail kiinnitti Daavidin huomion siihen tosiasiaan, että tämä oli suuressa vaarassa aiheuttaa verivelan itselleen ottamalla asian omiin käsiinsä ja tappamalla kaikki Naabalin huonekunnan miehet. ’Odota, että Jumala toimeenpanee oikeuden’, hän pyysi hartaasti. Daavid ilmaisi vastakaikua ja ilmaisi arvostuksensa Jumalaa ja Abigailia kohtaan sen johdosta, että hän säästyi oman väärän ajattelunsa tuhoisalta seuraukselta. (1. Sam. 25:20–35) Daavid osoitti ymmärtäväisyyttä myös silloin, kun hän kohteli huomaavaisesti Mefibosetia, ystävänsä Joonatanin poikaa, vaikka Mefiboset oli hänen vihollisensa Saulin pojanpoika. – 2. Sam. 9:1–7.
Myöhemmin tuli aika, jolloin Daavidia täytyi nuhdella. Hän oli tehnyt vakavan synnin Jumalaa ja lähimmäistään vastaan tehdessään aviorikoksen Batseban kanssa. Kun Jumala lähetti Daavidin luo profeetta Naatanin, joka kuvauksen välityksellä esitti Daavidille hänen syyllisyytensä, Daavid vastasi heti: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” (2. Sam. 12:13) Psalmit 51 ja 32 osoittavat, kuinka syvästi Naatanin nuhde vaikutti Daavidiin. Daavid ei tarvinnut lyöntejä tullakseen järkiinsä ja tunnustaakseen väärintekonsa; hän tarvitsi vain nuhteen.
TYHMÄ IHMINEN
Sen sijaan tyhmä (ei pelkästään tietämätön) ei ymmärrä suhdettaan lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hänellä voi kyllä olla tietoa Jumalan sanasta, mutta hänellä ei ole arvostusta eikä tasapainoista harkintaa. Häneen eivät vaikuta neuvon eivätkä edes nuhteen sanat. Omaantuntoon vetoaminen ei saa häntä tunnustamaan eikä oikaisemaan väärintekoaan. Hänessä ei tapahdu muutosta, vaikka hän saisi sata lyöntiä. Koska hän ei kunnioita Jumalaa eikä muita ihmisiä, hän ajattelee vain itseään. Hänen sydämensä kovettuu ja hänen omatuntonsa paatuu, kun hän vastustaa nuhteita ja lyöntejä. ”Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton”, sanoo Sananlaskujen viisas kirjoittaja. – Sananl. 14:16.
Egyptin faarao kuului noihin tyhmiin. Hänen kärsimänsä vitsaukset saivat hänet vain ilmaisemaan sydämen kovuutta ja pysymään päätöksessään, kunnes seurauksena oli lopulta hänen oma tuhonsa. – 2. Moos. 11:9, 10; 14:5–9; Ps. 136:15.
VASTAKOHTA
Apostoli Pietari ja kavaltaja Juudas ovat selkeä esimerkki ymmärtäväisen ja tyhmän ihmisen vastakohtaisuudesta. Jeesus oli sanonut Pietarille, että tämä kieltäisi Herransa kolme kertaa. (Luuk. 22:31–34) Kun Jeesus myöhemmin oli kuulusteltavana ylimmäisen papin edessä, Pietari kielsi Herran, mutta heti sen jälkeen, kun hän näki Jeesuksen kääntyvän häneen päin merkitsevä ilme kasvoillaan, Pietari meni ulos ja itki katkerasti. (Luuk. 22:54–62) Vaikka Pietariin koski syvästi, hän hyötyi siitä, minkä pelkkä katse välitti hänelle. Hänen sydämestä lähtevä vastakaikunsa auttoi häntä myöhemmin olemaan vahva torni veljilleen.
Mutta Juudaksessa ei ilmennyt mitään vaikutusta, vaikka hän oli ollut Jeesuksen ja hänen apostoleittensa kanssa noin kaksi vuotta ja saanut Jeesukselta opetusta ja oikaisua ja nähnyt hänen ihmetekonsa. Jeesuksen suorittamat parannustyöt ja hänen valmennuksensa ja opetuksensa huomaavaisuus ei koskettanut hänen sydäntään. Sen sijaan hän jatkuvasti kovettui, koska hän ruokki ahneudenhaluaan varastamalla niitä varoja, jotka Jeesus ja apostolit olivat varanneet kulujensa maksamista varten ja köyhien auttamiseen. (Joh. 12:6; 13:29) Miten arvostamaton Juudas olikaan! Kun Jeesus kuolemaansa edeltävänä iltana sanoi hänelle: ”Mitä teet, tee nopeammin”, niin Juudas ei ilmaissut samanlaista vastakaikua kuin Pietari Jeesuksen pelkän katseen johdosta. (Joh. 13:27) Hän jatkoi päättäväisesti jumalattoman suunnitelmansa toteuttamista. Silloinkaan kun hän säikähti tekemäänsä syntiä, hän ei lähestynyt rukouksessa Jumalaa eikä mennyt apostoleitten luo, vaan takaisin niiden rikollisten luo, joille hän oli kavaltanut Jeesuksen. Hän yritti nöyristellen antaa takaisin saamansa kolmekymmentä hopearahaa, ikään kuin se olisi voinut jotenkin keventää hänen syyllisyytensä taakkaa. Kun hänen rikostoverinsa torjuivat ja hylkäsivät hänet, hän meni ja hirttäytyi.
Nämä esimerkit korostavat sitä, miten tärkeätä on pyrkiä aina olemaan ymmärtäväinen, ennakkoluuloton, halukas kuuntelemaan vetoomuksia, ojennusta ja nuhdettakin, kun toiset yrittävät auttaa. Jos nuhde ei tee syvää vaikutusta ja saa toimimaan, niin se ei ainoastaan vahingoita ihmisen suhdetta Jumalaan ja muihin ihmisiin, vaan se voi johtaa myös pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: sydämen kovuuteen ja tunnottomuuteen jopa kurituksellisten ”lyöntien” eli kärsimysten suhteen, joiden pitäisi saattaa hänet järkiinsä. Ellei hän ryhdy voimakkaisiin toimenpiteisiin tilanteensa oikaisemiseksi, niin se johtaa hänen täydelliseen tuhoonsa.