Ihmisen aivot – toista kiloa salaperäisyyttä
Kuka väittäisi, että talo voisi rakentaa itsensä tai televisio valmistaa itsensä tai tietokone suunnitella ja ohjelmoida itsensä? Tällaisiin tekoihin tarvitaan aivoja. Kuitenkin jotkut väittävät, että aivot ovat tulleet sattumalta. Ovatko ihmisen aivot yksinkertaisemmat kuin talot, televisiot ja tietokoneet?
DAAVID katseli tähtitaivasta ja näki siitä heijastuvan sanoman: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Niiden mahtavuus herätti hänessä kunnioittavaa pelkoa, ja hän ihmetteli, miksi Jumala muistaisi merkityksetöntä ihmistä: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Mutta kun Daavid harkitsi omaa elimistöään, hän jälleen hämmästeli: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” – Ps. 19:2; 8:4, 5; 139:14.
Miten päinvastainen asenne ihmisillä onkaan nykyään! Jumalan majesteettinen voima häkellytti Daavidin, kun hän näki noin 2 000 tähteä. Nykyään ihmiset voivat nähdä noin sata miljardia tähteä Linnunratajärjestelmässämme ja arvioivat kaikkeudessa olevan sata miljardia muuta galaksia (joissa kussakin on miljardeja tähtiä), ja silti he kieltävät Luojan olemassaolon. Daavid ihmetteli oman elimistönsä monimutkaista suunnittelua ja ylisti Jehovaa. Nykyään ihmiset tietävät paljon enemmän ihmisruumiin ihmeellisyyksistä, mutta katsovat sen kaiken sokean kehityksen ansioksi. He ovat jatkuvasti oppimassa, mutta eivät nähtävästi kykene pääsemään sen totuuden tuntemukseen, jota heidän havaintonsa julistavat, että tällaisten suunnittelun ihmeitten aikaansaamiseen tarvitaan viisas ja voimallinen Luoja.
Scientific American -lehti huomautti tästä suunnittelusta ja sanoi: ”Vaikuttaa melkein siltä kuin maailmankaikkeuden olisi täytynyt jossakin mielessä tietää, että me olimme tulossa.” Lehti katsoi tämän meitä varten tapahtuneen valmistautumisen johtuneen ”monista fysiikan ja tähtitieteen sattumista, jotka ovat yhdessä vaikuttaneet meidän hyödyksemme”. Mutta ei kaikkeus, vaan Jehova Jumala tiesi, että me olimme tulossa, eikä hän valmistanut sattumien kautta maapalloa ja sen välittömässä läheisyydessä olevia taivaita meitä varten. Kun me katselemme maapallon suurenmoisuutta ja taivaitten valtavaa laajuutta, niin me tunnemme epäilemättä itsemme samanlaisiksi kuin Daavid – pieniksi ja merkityksettömiksi. Mutta kun Jehova sanoo meille, että maapallo tehtiin ihmistä varten, että hän odottaa ihmisen pitävän siitä huolta ja että hän on antanut ihmiselle kyvyn täyttää tämä vastuunsa, niin meidän ei tarvitse ajatella, että me emme pienuutemme takia olisi hänen huomioonottonsa arvoisia. – 1. Moos. 1:14–18, 26–28; 2:15; Jes. 45:18.
TOISTA KILOA SALAPERÄISYYTTÄ
Suurin Jumalan lahjoista, jotka auttavat meitä pitämään huolta maapallosta, on hieman greippiä suurempi harmaa, pehmeä aines. Sen kallisarvoisuutta korostaa sen suojainen sijainti. Sitä ympäröi kolme kalvoa, ja se käytännöllisesti katsoen kelluu suojaavassa nesteessä, ja kaiken tämän ympärillä on kova luu – kallo. Juuri tämä aines erottaa meidät järjettömistä eläimistä ja tekee mahdolliseksi sen, että voimme olla Jumalan kuvia ja kaltaisia. Me ajattelemme, opimme, tunnemme, uneksimme ja muistamme sen avulla – mutta emme voi ymmärtää sitä. Se on pysynyt salaisuutena kaikesta siitä intensiivisestä tieteellisestä tutkimustyöstä huolimatta, jota on suoritettu sen toimintojen selville saamiseksi. Englantilainen fysiologi sir Charles Sherrington kirjoitti: ”Aivot ovat salaisuus; ne ovat olleet ja ovat edelleenkin. Miten aivot saavat aikaan ajatuksia? Se on keskeinen kysymys, eikä meillä ole siihen vielä vastausta.” Huomattava antropologi tri Henry Fairfield Osborn kirjoitti: ”Minun mielestäni ihmisen aivot ovat hämmästyttävin ja salaperäisin tutkimuskohde koko kaikkeudessa.”
Hermosto on kunnioitusta herättävän monimutkainen. Sen soluja nimitetään neuroneiksi, ja ne ulottuvat kaikkialle elimistöön. Toiset niistä eivät ole senttimetrinkään pituisia; toiset ovat yli metrinkin pituisia. Pisin niistä yhdistää aivot isoonvarpaaseen. Sähkökemialliset impulssit, jotka välittävät sanomia aivoihin ja aivoista, kulkevat 3–300 kilometriä tunnissa. Suuremmat hermot koostuvat tuhansista säikeistä; näköhermossa on noin miljoona säiettä, joista jokainen kuljettaa eri sanomaa. Autonominen hermosto ohjaa ihmisen sitä tietoisesti ajattelematta elinten toimintoja, verenkiertojärjestelmää, kalvoja ja monia lihaksia, esimerkiksi niitä, jotka liittyvät hengittämiseen, nielemiseen ja suoliston peristalttisiin liikkeisiin.
Aivoissa itsessään on kymmenen miljardia neuronia ja sata miljardia gliasolua, jotka muodostavat tukirakenteita ja joilla todennäköisesti on ravitsemustehtäviä. Aivojen neuronit ovat aktiivisia päivällä ja yöllä, jopa ihmisen nukkuessakin, ja ne käyttävät runsaasti energiaa. Kukin solu saa energiansa rypälesokerin hapettumisesta. Aivot ovat liikkumattomat, ne eivät supistu eivätkä laajene, ja ne muodostavat vain kaksi prosenttia ruumiin painosta. Pysyäkseen toiminnassa niiden täytyy kuitenkin saada 20 prosenttia sydämen pumppuamasta verestä; ne tarvitsevat 25 prosenttia veren happivarastosta. Jos aivot jäävät viideksitoista sekunniksi ilman verta, ihminen menettää tajuntansa; jos ne jäävät ilman verta neljäksi minuutiksi, voi seurauksena olla korjaamaton aivovaurio. Aivosähkötoiminta voidaan mitata ja rekisteröidä paperille aaltoviivoina, joita nimitetään aivosähkökäyräksi eli elektroenkefalogrammiksi, EEG:ksi.
Aivojen korkeammat ajatustoiminnat keskittyvät isoihin aivoihin, joissa on eri lohkoja ja jotka jakautuvat oikeaan ja vasempaan puoliskoon. Vasen aivopuolisko, joka on yleensä hallitsevampi, säätelee ihmisruumiin oikeaa puolta ja on loogisten, kielellisten taitojen keskus ja niiden miljoonien tiedonjyvästen käsittelykeskus, joita virtaa aivoihin joka sekunti. Oikea aivopuolisko hallitsee ruumiin vasenta puolta, ja se on omistautunut mielen luoviin ja intuitiivisiin toimintoihin. Mutta jos isojen aivojen toinen puolisko vioittuu ihmisen ollessa nuori, toinen puolisko ottaa hoitaakseen suurimman osan sen tehtävistä. Yleensä ollaan sitä mieltä, että aivoja ei käytetä täydessä määrin hyväksi; niissä piilee mahdollisuus tehdä neroja tavallisista keskitason ihmisistä.
VIESTEJÄ, AJATUKSIA, TUNTEITA
”Kuulevan korvan ja näkevän silmän – molemmat on Herra luonut.” (Sananl. 20:12) Korva ottaa vastaan ääniaaltoja ja muuttaa ne sähkösysäyksiksi, jotka aikaansaavat impulsseja kuulohermossa. Kun ne saapuvat aivojen kuulokeskukseen, ne tulkitaan ääniksi, ja syntyy ajatuksia. Valo saapuu silmään, ja sauva- ja tappisolut muuttavat tämän valon sähkösysäyksiksi, jotka saavat impulssit etenemään pitkin näköhermoa aivoihin, missä niistä tulee ajatuksia herättäviä näkymiä. Samoin Jehova on järjestänyt nenään ja suuhun ja ihoon tuntohermojen aistinsoluja, jotka muuttavat hajut, maut, kosketuksen ja lämmön sähkösysäyksiksi. Nämä lähettävät impulsseja aivoihin, jotka vuorostaan analysoivat näin saamansa viestit ja tekevät ratkaisun tarkoituksenmukaisista reaktioista.
Neuroneissa eli hermosoluissa on toisessa päässä dendriittejä, jotka haarovat kuin puun oksat; toisessa päässä on rihmamainen aksoni. Dendriitit ottavat vastaan impulsseja ja lähettävät ne edelleen aksonia pitkin, joka siirtää ne seuraavan neuronin dendriitteihin. Mutta aksoni ja dendriitit eivät koskaan kosketa toisiinsa. Siinä on pieni rako, jonka leveys on 1/500 ihmisen hiuksen leveydestä, ja se impulssien täytyy ylittää kulkiessaan neuronista neuroniin, kunnes ne saavuttavat aivot. Näiden rakojen eli synapsien yli johtavana siltana on tavallisesti kemiallisia välittäjäaineita. Viestit eivät kulje aivoihin ja aivoista niin kuin sähkö johdossa. Ne ovat luonteeltaan sähkökemiallisia ja kulkevat impulsseina, joiden taajuus vaihtelee ärsykkeen voimakkuuden mukaan, eikä ulkopuolisen voimanlähteen tarvitse työntää niitä eteenpäin niin kuin tapahtuu sähköjohdossa. Kukin neuroni on kuin pieni paristo, se on oma voimanlähteensä, ja impulssin voimakkuus pysyy vakiona koko matkan ajan, kun se kulkee aivoihin tai aivoista. Matkan varrella ei tapahdu mitään heikkenemistä.
Aivojen tietojenkäsittelykyky käy yli ymmärryksen. Kuvittelehan, mitä täytyy tapahtua suuren sinfoniaorkesterin johtajan aivoissa! On olemassa orkesterinjohtajia, jotka ovat muistaneet ulkoa 50–100 instrumentin partituurit. Orkesterin soittaessa johtajan aivoihin tulvii satoja eritaajuisia säveleitä sekunnissa, ja hän vertailee niitä muistikuviinsa. Jos yksikin monista instrumenteista soittaa väärän sävelen, hän huomaa sen! Tai ajattelehan, kun konserttipianisti soittaa vaikeaa sävellystä kaikki sormet lennossa! Mikä hämmästyttävä liiketaju hänen aivoissaan täytyykään olla sormien välimatkojen määräämiseksi niin tarkasti, että ne lyövät oikeita koskettimia hänen muistissaan olevien nuottien mukaisesti!
Aivojen 10 miljardin neuronin välisten liittymäkohtien määrä nousee tähtitieteellisiin, käsittämättömän suuriin lukuihin. Uusin tutkimus osoittaa, ettei liittymäkohtia ole ainoastaan aksonien ja dendriittien välillä, vaan myös aksonien välillä, ja dendriittien itsensä välillä on mikropiirejä. Seuraavista lainauksista saamme lisätietoa.
”Aivokuoren monista miljardeista hermosoluista käytetään suurinta osaa hyväksi assosiaatiomuistissa. Miljardit assosiaatiosäikeet liittävät nämä solut yhteen ketjuiksi. Näitä soluja ja säikeitä voidaan käyttää uudelleen loputtomasti. Joka kerta kun niitä käytetään, impulssit ylittävät niiden synapsit helpommin. Joissakin soluissa olevat muistot voidaan täten assosioida eli yhdistää toisissa soluissa oleviin, uusia vaikutelmia voidaan vertailla aikaisempien vaikutelmien muistikuviin. Näin voidaan päästä loogisiin johtopäätöksiin, ja nämä voivat johtaa edelleen luovaan ajatteluun.” – Encyclopedia Americana, 4. osa, s. 423, vuoden 1977 painos.
”Aivot painavat vain vähän toista kiloa, mutta tietokone, joka kykenisi käsittelemään saman minkä yhdet aivot, peittäisi koko maapallon. Aivot lajittelevat sata miljoonaa silmistä, korvista, nenästä ja muiden aistinten pääte-elimistä tulevaa tietoyksikköä joka sekunti, mutta käyttävät paljon vähemmän sähköä kuin tavallinen sähkölamppu. . . . Koska jokaisessa neuronissa on noin 200 000 synapsia sen lukuisissa kärjissä ja koska neuroneja on miljardeja, synapsit tekevät aivot melkein rajattoman joustaviksi.” – Mainliner Magazine, maaliskuu 1978, s. 43, 44.
Jos ajatus on tarpeeksi voimakas, se aikaansaa tunteen. Jos tunne on tarpeeksi voimakas, se aikaansaa toiminnan. Kun ajattelet Jehovan luomistöitä, tunnet kiitollisuutta ja palvelet häntä. Kun ajattelet rakastamasi ihmisen olevan vaarassa, tunnet pelkoa ja ryhdyt toimintaan pelastaaksesi hänet. Pahat ajatukset vaikuttavat samalla tavalla. Kun joku katselee naista himokkain ajatuksin, halu kasvaa; aviorikos voidaan suorittaa. Sekä Jeesus että opetuslapsi Jaakob vahvistavat tämän: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaak. 1:14, 15; Matt. 5:27, 28) Aivoihin johtavat tuntohermot aikaansaavat tunteita. Aivoissa on esimerkiksi mielihyvän keskuksia, jotka aikaansaavat mielihyvää, kun niitä ärsytetään elektrodeilla. Toiset tunnekeskukset taas aikaansaavat vihastumista, pelkoa tai rauhallisuutta, kun niitä ärsytetään elektrodeilla. Kissat voidaan saada tällä tavoin ärsytettyinä kyyristelemään pelosta, kun ne näkevät hiiren. Tiettyyn kohtaan sijoitetut elektrodit saavat rotat raivostumaan; toiseen kohtaan kiinnitetyt saavat ne tuntemaan mielihyvää. Rotille on pantu polkimet niin, että niiden polkeminen on ärsyttänyt niiden mielihyvän tuntemisen keskuksia. Ne ovat polkeneet niitä jopa 5 000 kertaa tunnissa ja unohtaneet syömisen ja parittelun ja nukkumisen, kunnes ne ovat kaatuneet pelkästä uupumuksesta!
MONIA SALAISUUKSIA JÄLJELLÄ
Aivoista on saatu paljon tietoa, mutta paljon on jäänyt edelleen salaisuudeksi. Elektrodien avulla aivokuoren alueista on tehty kartta, joka osoittaa, mitkä toiminnat missäkin tapahtuvat. Vääriä uskomuksia on kumottu, esimerkiksi frenologia – oppi, jonka mukaan ”luonteenominaisuudet” voitiin päätellä tunnustelemalla päässä olevia kuhmuja. Kallon muoto ei määräydy aivojen muodon mukaan, eikä ole mahdollista sanoa, että ”luonteenominaisuudet” määräytyisivät aivojen tiettyjen alueiden mukaan.
Ei kuitenkaan tiedetä, miten hermojen päät tuntoelimissä muuttavat saamansa ärsykkeet sähkösysäyksiksi. Ei tiedetä, kuinka muisti toimii. Ei tiedetä, kuinka ajatus syntyy sähkökemiallisista impulsseista tai miten tehdään ratkaisuja tai miten liikehermoihin lähetetyt reaktiot saavat alkunsa. Ei edes impulssien välittymistä pitkin neuroneja ymmärretä täysin. Yli ymmärryksemme käy se, miten tällaiset sähköimpulssit saavat aikaan unia, runojen kirjoittamista, musiikin säveltämistä tai yleensäkin saavat aikaan tietoisuuden olemassaolon!
Oletko ajatellut, kuinka paljon aivotyötä tarvitaan toimintoihin, joita pidämme ilman muuta asiaan kuuluvina – kävelemiseen, puhumiseen, syömiseen, uimiseen, polkupyörällä ajamiseen tai pesäpallon kiinni ottamiseen? Aloittelija juoksentelee korkealla lentävän pallon alapuolella, ja tavallisesti se putoaa maahan jonkin matkan päähän hänestä. Ammattilainen sen sijaan lähtee liikkeelle kuullessaan mailan lyönnin. Mailan lyönnin ääni kertoo hänelle, kuinka kova isku oli, hänen silmänsä panevat merkille radan ja nopeuden ja hänen aivonsa arvioivat, mihin pallo putoaa. Hän juoksee siihen suuntaan, mutta samalla kun hän juoksee, hänen tietokoneaivonsa tekevät koko ajan laskelmia sen tarkan paikan määrittämiseksi, missä hänen täytyy olla saadakseen pallon kiinni. Tuuleeko? Kuinka voimakas tuuli on? Painaako se palloa oikealle vai vasemmalle? Hidastaako se pallon alastuloa tai kuljettaako se sitä kauemmas? Täytyykö hänen muuttaa suuntaa, juosta nopeammin tai hitaammin? Onko kenttä epätasainen, onko siinä kuoppa, jota täytyy varoa, onko toinen pelaaja tulossa ottamaan sitä kiinni, ja pitäisikö hänen antaa hänen ottaa se vai antaa hänelle merkki poistua?
Kaikki tämä hänen täytyy ottaa huomioon, eikä hän kuitenkaan saa hetkeksikään irrottaa katsettaan pallosta! Jos hän irrottaisi, niin hän ”kytkisi tietokoneensa pois päältä”, eikä hän saisi palloa kiinni. Hänellä ei ole aikaa tehdä tietoisesti näitä monia laskelmia ja ratkaisuja. Pelaajan muistiin tallentuneiden kokemusten valmentama mieli ja lihakset toimivat automaattisesti, koska harjoitus on ohjelmoinut hänen aivonsa sen kaiken tekemiseen. Se, miten hän oppi ottamaan pallon kiinni, on itsessään salaisuus!
Voidaanko aivojen älykkyys katsoa pelkän sattuman tulokseksi, niin kuin monet tiedemiehet nykyään katsovat? He ovat hyvin epäjohdonmukaisia ajatellessaan sattumaa. He puhuvat radiosignaalien lähettämisestä tähtiin yhteyden ottamiseksi jollakin oletetulla planeetalla olevaan kaukaiseen kulttuuriin. Miten nuo kaukaiset vastaanottajat ymmärtäisivät signaalien tulevan älyllisestä lähteestä eivätkä olevan vain sattuma? Ne voisivat välittää yksinkertaisia aritmeettisia yhtälöitä, kuten kaksi kertaa kolme on kuusi. Näin voidaan tehdä helposti. Tai signaalit voisivat olla paljon monimutkaisempia, mutta sellaisia, että ne välittäisivät tietoa, ehkä muodostaisivat kuvan ihmisestä. Jos jokin suurista radioteleskoopeistamme, jotka tunkeutuvat kauas avaruuteen, saisi sellaisen kuvallisen viestin, tiedemiehet eivät varmaan epäilisi hetkeäkään, että se olisi peräisin älyllisestä lähteestä. Kuitenkin tämä on hyvin yksinkertaista verrattuna aivoihin ja paljon yksinkertaisempaa kuin kohdussa oleva yksi ainoa solu, joka ei aikaansaa ainoastaan aivoja vaan koko ihmisluomuksen! Onko johdonmukaista sanoa, että aivot voivat tulla vain sattumalta ja että kohdussa oleva solu voi tulla vain sattumalta, mutta että ryhmitetyt radiosignaalit todistavat kiistattomasti, että niiden takana on jokin älyllinen lähde? Tällaiseen kysymykseen ei tarvita vastausta.
Puhuessaan Jumalan, kaikkeuden ja ihmisen olemuksesta Albert Einstein katsoi yhtäkkiä taivaalle ja sanoi: ”Me emme tiedä mitään siitä kaikesta. Tietomme on vain koululasten tietoa.” Häneltä kysyttiin: ”Luuletteko, että saamme koskaan selville salaisuutta?” Hän vastasi: ”Ehkä saamme tietää vähän enemmän kuin nyt tiedämme. Mutta asiain todellista olemusta me emme saa koskaan tietää, emme koskaan.”
Tähtitaivaan ja ihmisen salaisuudet herättivät kunnioitusta sekä Einsteinissa että Daavidissa. Ja myös meissä kallomme sisällä olevat ihmisaivot, joissa on toista kiloa salaisuuksia, herättävät jatkuvasti kunnioitusta.