Tottelevaisuuden tekeminen miellyttäväksi
AJATTELEVAISUUS ja huomaavaisuus ovat todella öljyjä, jotka auttavat ihmissuhteiden koneiston voitelemisessa. Se pitää erityisesti paikkansa silloin, kun näitä ominaisuuksia ilmaisevat sellaiset, joiden tehtävänä on saada toiset tottelemaan. Monet ihmiset ärtyvät sellaisesta ajatuksesta, että heidän täytyy totella; ja se pitää paikkansa sekä lapsista että aikuisista. Mutta kun valtaa omaavat ovat ajattelevaisia ja huomaavaisia, tottelemisesta voidaankin tehdä nautinto, kun se muutoin saattaisi olla harmillinen velvollisuus.
Vanhemmilla esimerkiksi on Jumalan antama valta lastensa suhteen. Mutta kuinka he käyttävät sitä? Jotkut vanhemmat saattavat vaatia lapsiaan tottelemaan, mutta eivät ajattele lainkaan sitä, tottelevatko he halukkaasti vai vastahakoisesti. Epäilemättä tämä aikuisten huomaamattomuus on yksi syy siihen, miksi näinä ”viimeisinä päivinä” niin monet lapset ovat ”vanhemmilleen tottelemattomia”. (2. Tim. 3:1, 2) Kuinka vanhemmat voivat saada lapsensa pitämään tottelevaisuutta miellyttävänä? Suurinta apua on empatian osoittamisesta, sillä empatia aikaansaa ajattelevaisuutta ja huomaavaisuutta. Empatian osoittaminen merkitsee sitä, että vanhemmat asettuvat lastensa asemaan. Käskyt pitäisi esittää lapsille sellaisin sanoin, että lapsi voi helposti ymmärtää ne, ja lapsen näkökulmasta. Tärkeätä on myös, että käsky tai pyyntö esitetään ystävällisellä, rakkaudellisella äänensävyllä, mutta silti lujasti tarvittaessa. Käskyä ei tulisi missään tapauksessa koskaan esittää hillitsemättömän vihan vallassa.
Sikäli kuin aika ja olosuhteet sallivat, on hyvin hyödyllistä selittää, miksi jotakin pitäisi tehdä. Syitähän on toki aina olemassa. Olisi tietysti ihanteellista, jos isä ja poika tai äiti ja tytär voisivat työskennellä yhdessä. Jos se ei ole mahdollista, pyyntöön voitaisiin lisätä seuraavankaltainen huomautus: ’Sillä välin kun sinä teet tämän, minä teen tuon.’ Jotta totteleminen olisi miellyttävää, vanhempien täytyy olla myös johdonmukaisia. Heidän täytyy noudattaa käytännössä sitä, mitä he saarnaavat. Jos he haluavat lastensa kunnioittavan heitä, heidän täytyy osoittaa kunnioitusta valtaa kohtaan. Kaikkien näiden tekijöiden voitaisiin sanoa soveltuvan vielä voimakkaammin silloin, kun aikuiset ovat kysymyksessä. Totteleminen merkitsee alistumista vallan alaisuuteen, jota joku aivan oikein käyttää jonkun toisen suhteen, mikä pyrkii ehkä olemaan vastoin joidenkuiden itsetuntoa tai ylpeyttä. Niinpä Raamattu sanoo kristitylle, ettei hän tekisi ’mitään itsekeskeisyydestä, vaan katsoisi vaatimattomin mielin, että toiset ovat häntä parempia’. – Fil. 2:3; vrt. Gal. 5:26.
Vaimoja käsketään olemaan ”miehelleen kaikessa alamaiset”. Mutta jos myös mies noudattaa Raamatun neuvoa ja ”rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan”, jos hän osoittaa empatiaa ja huomaavaisuutta, niin hänen vaimonsa varmaan toteaa hänen tottelemisensa miellyttäväksi. (Ef. 5:22–28) Esimerkiksi mies, joka on laajasydäminen, ymmärtäväinen ja jolla on hyvä arvostelukyky, liittää pyyntöihinsä vetoomuksen vaimonsa järkeen, hänen uskollisuuteensa ja rakkauteensa. Lisäksi hän muistaa kiittää häntä siitä taitavasta tuesta, jota hän saa puolisoltaan, ja hänen ahkeruuttaan pienissäkin asioissa. – Sananl. 31:10, 27–31.
Samoin on ajattelevaista ja huomaavaista esittää syyt ennen pyynnön esittämistä. Aviomies esimerkiksi saattaa sanoa: ’Menomme viime kuussa ylittivät niin paljon tulomme, että jos näin jatkuu, emme kykene tänä vuonna lähtemään lomalle. Yrittäisimmekö siksi tässä kuussa elää niin, ettemme ylittäisi tulojamme?’ Aviomiehen ei tule myöskään unohtaa kohtuullisuutta pyyntöjä esittäessään, ja hänen tulee pitää mielessään apostoli Pietarin sanat: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän [vaimonne] kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle.” – 1. Piet. 3:7.
Samoja periaatteita voidaan soveltaa työntekijän ja hänen esimiehensä välisessä suhteessa. Raamattu kieltää niitä, joilla on toisiin valtaa maallisissa asioissa, uhkailemasta heitä, niin kuin esimiehet ovat usein taipuvaisia menettelemään, mikä tuskin tekee tottelemisesta miellyttävää. Jumalan sana käskee myös sellaisia kohtelemaan toisia ”vanhurskaasti ja tasapuolisesti”. Mikään ei riistä enemmän työnteon nautintoa kuin se, että täytyy työskennellä epäoikeudenmukaisuuden ja sorron alaisena. – Ef. 6:9; Kol. 4:1.
Tässäkin asiassa on järkeen ja toisen halukkuuteen vetoaminen hyödyllistä. Niinpä kristillisessä seurakunnassa vanhin saattaisi liittää pyyntöjensä tai määräystensä edelle arvostuksen sanan aikaisemmin halukkaasti suoritetuista tehtävistä tai vapaaehtoisesta palveluksesta. Valvoja voisi saada toiset yhteistoimintaan kysymällä huomaavaisesti, haluaisivatko he auttaa jossakin tehtävässä, tai jakamalla heidän kanssaan jonkin käsillä olevan tehtävän suorittamisen taakan.
Erikoisen hyödyllistä tottelevaisuuden tekemiseksi miellyttäväksi on arvostuksen ilmaiseminen tehdystä työstä. Se on niin yksinkertaista, että se voidaan jättää huomioon ottamatta vanhanaikaisena, mutta se tepsii yhä nykyään, kuten julkaisussa Today’s Health elokuussa 1972 ollut uutinen osoitti. Erään myyjän tehtäviin kuului tavaratalon keskikäytävän puhdistaminen. Kun hänen esimiehensä ensi kerran huomasi, kuinka hyvin myyjä oli puhdistanut lattian, hän huudahti: ”Hei! Oletpas sinä tehnyt puhdasta jälkeä.” Myyjä sanoi tästä: ”Siinä kaikki, mutta joka päivä tai joka kerta, kun puhdistin lattian, hän sanoi siitä jotakin ystävällistä. . . . Tämänkaltaiset yksinkertaiset sanat voivat saada ihmisen tuntemaan, että hän on saanut aikaan jotakin. Joku välittää siitä, mitä teet, ja tekemäsi on tärkeätä. Niinpä joka kerta, kun teet sen, teet sen paremmin.”
Vanhemmat menettävät helposti kosketuksen lapsiinsa, aviomiehet kohtelevat ajattelemattomasti vaimoaan ja työnantajat tai esimiehet liike- tai teollisuusmaailmassa ovat helposti niin uppoutuneita tehtäviinsä, että he jättävät huomioon ottamatta inhimillisyyden ollessaan tekemisissä alaistensa kanssa. Mutta empatia, joka saa pyyntöjen tai käskyjen esittäjät olemaan ajattelevaisia ja huomaavaisia, voi suuressa määrin saada tottelevaisuuden heistä tuntumaan miellyttävältä eikä vastahakoisesti suoritetulta velvollisuudelta.