Lukijain kysymyksiä

● Kun otetaan huomioon Dresdenin, Stalingradin, Hirošiman ja Nagasakin hirvittävä tuho toisen maailmansodan aikana, niin kuinka Jeesus voi sanoa sitä, mikä kohtasi Jerusalemia vuonna 70, ’suureksi ahdistukseksi, jollaista ei ole sattunut koskaan aikaisemmin eikä enää satu’?

Tällä ennustuksella oli tuleva sovellutus sen jälkeen, mitä tapahtui Jerusalemille ja juutalaisille vuonna 70, mutta se piti myös paikkansa tuon kaupungin ja kansan historiasta.

Nämä sanat esiintyvät profeetallisessa vastauksessa, kun apostolit tiedustelivat hänen tulevaa läsnäoloaan ja asiainjärjestelmän päättymistä. (Matt. 24:3, 21; Mark. 13:19) Jehovan todistajat ovat usein maininneet, että suurella osalla siitä, mitä Jeesus siinä ennusti, oli kaksi täyttymystä: Ensimmäinen, rajallinen täyttymys oli niissä kehitysvaiheissa, jotka johtivat siihen, ja sisälsivät sen, että roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja juutalaisen järjestelmän vuonna 70. Toinen, suurempi sovellutus on ollut vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jeesus aloitti näkymättömän taivaallisen läsnäolonsa messiaanisen Valtakunnan kuninkaana, ja siihen sisältyy vielä tulevaisuudessa tapahtuva maailmanlaajuisen pahan asiainjärjestelmän loppu. – Ks. Vartiotornista 1. huhtikuuta 1970 sivuja 149–162 ja kirjasta Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle sivuja 293–331.

Tässä ennustuksessa Jeesus korosti, kuinka tärkeätä on pysyä valppaana ja olla valmis. Hän sanoi: ”Rukoilkaa jatkuvasti, ettei pakonne sattuisi talviaikaan eikä sapattipäivänä, sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” – Matt. 24:20, 21.

Jerusalemissa ja Juudeassa asuville kristityille, joihin juutalaisen asiainjärjestelmän loppu suoranaisesti vaikutti, varoitus valppaana pysymisestä oli tärkeä. Rooman sotajoukot piirittivät kaupungin vuonna 66, mutta sitten ne odottamatta perääntyivät. Se oli erikoismerkki, jonka Jeesus oli maininnut Luukkaan 21:20–22:ssa. Ja historia kertoo, että tottelevaiset kristityt ottivat sen huomioon ja pakenivat Jerusalemin kaupungista ja Juudeasta. On siksi järkevää soveltaa myös kirjaimelliseen Jerusalemin kaupunkiin ja Juudeaan se, mitä Jeesus seuraavaksi sanoi ”suuresta ahdistuksesta”.

Se tuho, jonka roomalaiset aiheuttivat vuonna 70, oli laajempi ja hirvittävämpi kuin se, jonka babylonialaiset aiheuttivat tuhotessaan Jerusalemin kaupungin vuonna 607 eaa. Vuoden 70 ahdistus aiheutti myös pysyvän tuhoisan lopun juutalaisten rakentamalle kaupungille ja temppelille ja siihen keskittyvälle palvontajärjestelmälle. Jeesus oli siksi oikeassa kuvaillessaan profeetallisesti vuoden 70 tapahtumia ”suureksi ahdistukseksi, jollaista ei ole sattunut [sille kaupungille, kansalle ja asiainjärjestelmälle] maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”.

Mutta siihen liittyy enemmän. Mekin olemme kuvassa mukana. Miksi? Koska Matteuksen 24:21:ssä olevilla Jeesuksen sanoilla oli ilmeisesti suurempi merkitys. Kristuksen näkymätön läsnäolo maapalloa hallitsevana messiaanisena Kuninkaana ei alkanut vuonna 70. Hän itse osoitti, ettei sellaista ollut odotettavissakaan. Kerran kun opetuslapset ”kuvittelivat, että Jumalan valtakunta oli ilmaantuva siinä samassa”, Jeesus esitti niin sanotun miinavertauksen. Se koski ’erästä miestä, joka matkusti kaukaiseen maahan varmistaakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja palatakseen’, ja se osoitti, että hänen hallitsemisensa messiaanisena kuninkaana oli vielä kaukana edessäpäin. – Luuk. 19:11–27.

Ennennäkemättömiä sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä jne. koskevien Jeesuksen ennustusten täyttyminen maailmanlaajuisesti yhden sukupolven aikana vahvistaa, että niiden rajallinen täyttyminen Jerusalemissa ennen vuotta 70 oli vain esikuva siitä mitä me koemme.a Niinpä nykyinen ajanjakso on koko pahan asiainjärjestelmän loppukausi, jonka huippukohtana tulee olemaan ”ahdistus”, jollaista ei ole sattunut ”luomakunnan alusta”. (Mark. 13:19) Se tulee olemaan paljon suurempi kuin mitä tapahtui Jerusalemille, Juudealle ja juutalaiselle asiainjärjestelmälle vuonna 70. Se tulee todellisuudessa olemaan jopa suurempi kuin Nooan ajan vedenpaisumus, jolloin koko ”sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä”. (2. Piet. 3:6) Se ei rajoitu joihinkin yksittäisiin kaupunkeihin, kuten viime sotien tuhot. Se koskee kaikkia maapallolla asuvia ihmisiä, joita nykyään on noin neljä miljardia. – 2. Piet. 3:7–13.

Matteuksen 24:21:ssä olevien Jeesuksen sanojen paikkansapitävyyden vuoden 70 tapahtumien suhteen pitäisi saada meidät vakuuttuneiksi näiden sanojen suuremmasta soveltumisesta meidän aikanamme.

● Lainasiko Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:ssä apokryfikirjaa?

Ei, ei ole mitään syytä ajatella niin.

Tässä raamatunkohdassa sanotaan: ”Vaan niin kuin on kirjoitettu: ’Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämessä ole kuviteltu sitä, minkä Jumala oli valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’”

Vaikuttaa siltä, että Paavali lainasi Jesajan 64:4:ää. Mutta hänen sanansa eivät vastaa tarkoin heprealaisessa tekstissä tai kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä olevia Jesajan 64:4:n sanoja. Siksi jotkut raamatunselittäjät ovat esittäneet, että Paavali lainasi (ei-kanonisia) apokryfikirjoja nimeltä ”Elian ilmestys” ja ”Jesajan taivaaseen astuminen ja näky”, sillä niissä molemmissa on sama lausunto kuin 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:ssä. Lukuisat seikat ovat kuitenkin tätä ajatusta vastaan.

Kukaan Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten (Uuden testamentin) kirjoittajista ei koskaan lainannut sellaisista teoksista sanomalla: ”On kirjoitettu . . .” Ei myöskään voida saada selville, milloin nämä kaksi apokryfikirjaa kirjoitettiin. Vaikka ne olisikin kirjoitettu melko varhain, ne olisi voitu myöhemmin muuttaa sisältämään Paavalin sanat, niin kuin muita apokryfikirjoja myöhemmin toimitettiin uudelleen ja muutettiin.

● Mistä voi varmasti tietää, että Ilmestyksen 12:14:ssä mainitut ”aika ja ajat ja puoli aikaa” ovat yhteensä kolme ja puoli aikaa?

Kyseinen jae kuuluu: ”Mutta vaimolle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä, jotta hän lentäisi omaan paikkaansa erämaahan; siellä häntä ravitaan aika ja ajat ja puoli aikaa poissa käärmeen kasvojen luota.” – Ilm. 12:14.

On hyödyllistä varmistautua tässä mainitun ajan pituudesta. Miksi? Koska tämä tieto auttaa saamaan selville niiden ”seitsemän ajan” pituuden, jotka mainitaan maahan kaadettua suurta puuta koskevassa Danielin ennustuksessa, sekä Jeesuksen mainitsemien ”kansain määräaikojen” pituuden. – Dan. 4:13, 20–22; Luuk. 21:24.

Alkuperäisessä kreikan kielessä Ilmestyksen 12:14 sanoo ”määräaika ja määräajat ja puoli määräaikaa”. Mitä välissä olevalla ilmauksena ”ajat” oikein tarkoitetaan? Jos se tarkoittaa kahta, niin yhteissumma on kolme ja puoli. Mutta jos se esimerkiksi ymmärrettäisiin neljäksi tai kymmeneksi, niin summa olisi viisi ja puoli tai yksitoista ja puoli. Mistä voidaan tietää, mitä Johannes tarkoitti?

Ilmestyskirjan kirjoittamista edeltäneinä vuosisatoina kreikan kielessä käytettiin duaalia (kaksikkoa), kieliopillista muotoa, joka ilmaisi että jotakin on kaksi. Duaalia ei kuitenkaan käytetä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli Uudessa testamentissa; niissä käytetään vain yksikkö- ja monikkomuotoja. Monikkomuotoon voitiin lisätä tarkka lukumäärä ilmaisemaan, kuinka monesta oli kysymys, esimerkiksi ”seitsemän päätä”. – Ilm. 12:3.

Kreikan kielen tutkijat myöntävät, että kun Raamattu käyttää monikkomuotoa ilman määrittävää lukusanaa, niin sen täytyy ymmärtää tarkoittavan pienintä monikollista lukumäärää, ts. kahta. Saksalainen teologi John Albert Bengel mainitsi tästä jakeesta: ”Monikko, kairous, ajat, tarkoittaa kahta aikaa. Monikko on käsitettävä ahtaimmassa merkityksessä.” – Ks. myös KR.

Näin ollen Ilmestyksen 12:14 tarkoittaa kolmea ja puolta aikaa. Vertaamalla tätä 6. jakeessa mainittuihin 1 260 päivään (sekä Ilmestyksen 11:2, 3:een) Raamatun tutkija voi nähdä, että Danielin 4. luvussa mainitut ”seitsemän aikaa” ovat 2 520 päivää.

[Alaviitteet]