Mitä tosi uskonto voi tehdä nuorten hyväksi
JOS kaikkien perheitten kaikki jäsenet kiinnittäisivät tarkkaa huomiota Raamattuun ja yrittäisivät epätäydellisinäkin noudattaa Raamatun hyviä ohjeita, niin kaikissa perheissä vallitsisi sisäinen ykseys ja onnellisuus. Lisäksi riita ja sodankäynti perheitten, heimojen ja kansojen välillä lakkaisi. Mutta sellainen ei nykyään yleisesti pidä paikkaansa. Joskus vain yksi perheenjäsen omaksuu tämän hyvän menettelyn. Mitä tapahtuu jos tällainen tilanne vallitsee – jos esimerkiksi vain poika tai tytär yrittää uutterasti noudattaa Raamatun periaatteita? Aikaansaako tämä onnellisen ilmapiirin perheessä? Ei aina. Mutta se vaikuttaa voimakkaasti suuremman ykseyden hyväksi. Ja Jumala varmasti auttaa poikaa tai tytärtä selviytymään tyydyttävämmin ongelmasta, saamaan suuremman mielenrauhan ja vaikuttamaan terveellä tavalla perheeseen.
Ajatellessaan tätä toteamusta kristityn yhdistävästä vaikutuksesta joku voi muistaa Jeesuksen sanoneen Luukkaan 12. luvussa jakeissa 52 ja 53, että hänen tulonsa aiheuttaisi jakautumisen, niin että ”viisi yhdessä talossa [on] eri puolta, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan. He ovat jakautuneet: isä poikaa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.” Jeesus ei näin sanoessaan kannustanut perhettä hajaantumaan. Jeesus ei asettunut omia lihallisia veljiään vastaan, vaikka toisaalta hänen veljensä eivät kannustaneet häntä, vaan olivat taipuvaisia puhumaan halveksivasti hänen väitteistään. Jeesus menetteli kuitenkin siten, että hänen veljensä lopulta uskoivat ”hyvän uutisen”, jota hän opetti, ja heistä tuli kristittyjä. – Joh. 7:3–5; Apt. 1:13, 14.
Paitsi Jeesuksen omasta elämänkokemuksesta, myös hänen sanoistaan kävi ilmi, että hänen seuraajansa joutuisivat monissa tapauksissa omien perheenjäsentensä taholta kokemaan torjuvaa suhtautumista, pilkkaa ja jopa vainoa. Mutta uskovan ei pitänyt rumalla tai epäkunnioittavalla käytöksellään aiheuttaa vihamielisyyttä. Se olisi todellisuudessa epäkristillistä ja voisi olla ansa, johon kristitty, varsinkin nuori, voisi helposti langeta. Hän on saattanut olla epäkunnioittava ennen Raamatun totuuden tuntemistaan. Mutta Raamatun totuus voi saada aikaan erinomaisia muutoksia kristityssä, sillä hän voi olla esimerkkinä sen erinomaisesta arvosta ja suositella siten itseään jokaisen omalletunnolle Jumalan edessä. – 2. Kor. 4:2.
Niitä ajatellen, jotka voivat todellisuudessa vastustaa ankarasti siksi, etteivät ymmärrä tai arvosta kristityn muuttunutta menettelyä, Jeesus antoi käskyn: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi.” (Matt. 5:44, 45) Kristitty toivoo aina, että sellaisista voisi lopulta tulla uskovia.
Totuuden vastustusta kohdatessaan kristitty seisoo Herransa Jeesuksen Kristuksen tavoin lujana totuuden puolella. Mutta lujuuden ei tarvitse olla töykeyttä. Hän on aina huomaavainen. Hän ei ajattele olevansa toisten yläpuolella eikä puhu röyhkeästi tai nenäkkäästi (jotka piirteet ovat varsinkin luonteenomaisia monille nykyajan nuorille). Kohdatessaan pilkkaa tai herjausta kristityn on myös hyvä muistaa Pietarin sanat, jotta hän ’olisi aina valmis puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii häneltä perustetta hänessä olevaan toivoon, mutta tekisi sen lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta’. (1. Piet. 3:15) Tällaista lempeämielisyyttä ja syvää kunnioitusta tulisi erityisesti osoittaa perheenjäseniä kohtaan. Tällä tavalla vastaaminen vaatii vilpitöntä, harrasta, ahkeraa tutkimista ja ponnistelua. Kaikkien, nuortenkin kristittyjen, pitäisi kyetä esittämään terveet, selvät, perusteelliset syyt uskolleen. Missä muutoin on heidän uskonsa?
KUNNIOITUS VANHEMPIEN VALTAA KOHTAAN
Kristityksi tullut nuori saa tietää, kuten Jeesus sanoo, että ”totuus vapauttaa teidät”. (Joh. 8:32) Hän toteaa todella vapautuneensa monista sellaisista seikoista, jotka hallitsevat, oikeastaan orjuuttavat, nykyajan nuoria ja joita esimerkiksi ovat vertaistensa pelko, yleinen taipumus ’seurata joukon mukana’, sankarien palvonta, mustasukkaisuus, kilpailun halu, väärät halut, pettymykset ja huonon seuran tuhoisat vaikutukset. Mutta nuorten tarvitsee ymmärtää, että he eivät ole ehdottoman vapaita. Heidän täytyy tunnustaa oikein asetettu valta, esimerkiksi hyvin merkittävä vanhempien valta. Jumala itse antaa vanhemmille vastuun valmentaa lapsia oikealla tavalla ja päättää, mikä on parasta kullekin lapselle. – 5. Moos. 6:1, 6, 7; 31:12, 13.
Vanhempien valtaan liittyy kurin ”vitsa”. Sananlaskujen 23:13, 14 sanoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta [kuria, UM], sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” Lapsista voi joskus tuntua siltä, ettei kuria anneta oikein, mutta heidän täytyy muistaa, että vanhemmat ovat Jumalalle tilivelvollisia valtansa käytöstä ja että vaikka kuria annettaisiin väärinkin, niin Jumala voi kuitenkin saada sen vaikuttamaan tottelevaisen lapsen hyväksi. – Room. 8:28.
Vanhempien valtaan alistuminen on paljon helpompaa nuorelle, jos hän ottaa huomioon apostoli Paavalin sanat: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Hepr. 12:11) Tätä arvostava nuori voi olla kiitollinen siitä kurista, jota hän saa vanhemmiltaan ja muilta vanhemmilta jäseniltä seurakunnassa sekä koulussa. Hän edistyy nopeasti ja iloitsee hyvästä omastatunnosta ja puhumisen vapaudesta, sillä kun nuori alistuu vallan alaisuuteen, vaikka se ei aina olekaan erittäin miellyttävä kokemus, niin hän palvelee Herraa Jehovaa ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Apostoli kiinnitti erikoishuomiota nuoriin heidän lohduttamisekseen, kun hän kirjoitti: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kol. 3:20) Ainoa poikkeus olisi tapaus, jossa nuorta vaadittaisiin tekemään jotakin sellaista, mikä ei miellyttäisi Herraa.
YLHÄÄLTÄ TULEVAN VIISAUDEN OSOITTAMINEN
Kun palvelet Luojaa, sinä et ehkä saa apua perheesi jäseniltä tai sen yhteydessä olevilta. Pysyäksesi tasapainoisena sellaisissa olosuhteissa voit rukoilla ja saada viisautta Jumalalta. Opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli, kirjoitti vaikeuksista kärsiville: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia.” ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle.” – Jaak. 1:2, 5.
Jaakob myös kuvailee ”ylhäältä tulevaa viisautta”, että se on ”ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen”. (Jaak. 3:17) Harkitse kaikkia näitä ominaisuuksia huolellisesti ja katso rehellisesti, osoitatko niitä ja missä kohdin voit aikaansaada parannusta. Nämä ominaisuudet auttavat sinua ymmärtämään tilanteen ja toisten tunteet samoin kuin omasikin.
Sinun tulisi muistaa, että perheesi jäsenet melkein aina haluavat parastasi, vaikkakin heillä saattaa olla vain rajallisesti tietoa siitä, mitä tosi kristillisyys on. Ehkä olet alkanut tutkia Raamattua Jehovaa todistajien kanssa. Sukulaisesi ja ystäväsi eivät kenties todellisuudessa tiedä, millaisia ihmisiä Jehovaa todistajat ovat. He saattavat siksi ajatella, että ’tämä uskonto vie paljon aikaasi’. Koska useimmissa uskonnoissa esiintyy nykyään ulkokultaisuutta, vanhemmat ihmiset voivat ymmärrettävästi olla pelokkaita ja varovaisia. Kun he näkevät nuoruuden intosi suuntautuvan uskontoon, he ovat huolestuneita siitä, että toimintasi ei ehkä perustu terveeseen järkeen, vaan ainoastaan tunteellisuuteen. Jos he ilmaisevat vastustusta, ehkä kykenet todistamaan kohteliailla vastauksilla rauhallisuuden ja järkevyyden hengessä, että olet tehnyt järkevän ja perustellun päätöksen.
Kysy siksi itseltäsi: Olenko todella rauhallinen ja järkevä? Ilmaisenko tätä asennetta perheeni jäseniä kohtaan, vaikka he jossain määrin vastustavatkin vakaumuksiani? Mitä voin tehdä edistääkseni perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten palvellakseni Luojaa kokosieluisesti? Ilmaiseeko toimintojeni ajoittaminen tässä suhteessa tasapainoa ja järkevyyttä, niin että voin huolehtia perhevelvollisuuksista ja osallistua ”hyvän uutisen” julistamiseen tehokkaalla tavalla?
Ylhäältä tulevaa Raamatun viisautta soveltamalla kristityn pitäisi jatkuvasti edistyä käyttäytymisessä ja yhteydenpidossa perheenjäseniin. Ehkä perheesi jäsenet ja ystäväsi eivät vastusta sinua, mutta jos he vastustavat, niin apostoli Pietarin sanat osoittavat, mitä sinun pitäisi tehdä. Hän lohdutti kristittyjä seuraavin sanoin: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään. Sillä parempi on kärsiä sen takia että teette hyvää, jos Jumalan tahto sitä toivoo, kuin sen takia että teette pahaa.” – 1. Piet. 3:16, 17.
Kristityn käytös tekee usein voimakkaamman vaikutuksen toisiin kuin puhuttu sana.
Kun hieman yli 20-vuotias tyttö Hongkongissa alkoi käydä säännöllisesti Jehovan todistajien raamatuntutkistelukokouksissa, hänen perheensä jäsenet, varsinkin hänen vanhemmat veljensä, paheksuivat sitä. Yksi veli pani kuitenkin merkille, että vaikka tytär oli aikaisemmin kovaäänisesti riidellyt äitinsä kanssa, niin Raamatun tutkimisen jatkuessa hän alkoi muuttua ja osoittaa edistyvästi rauhallisempaa ja lempeämpää henkeä. Silti hänellä oli epäilyksiä eikä hän tiennyt varmasti, johtuiko tämä parannus hänen uuden uskontonsa vaikutuksesta. Hän ajatteli, että hänen sisartaan oli petkutettu ja että hänen muuttunut asenteensa oli vain pinnallinen.
Tutkiakseen asiaa veli meni kerran hänen kanssaan paikalliseen Jehovan todistajien valtakunnansaliin kokoukseen. Hämmästyksekseen hän ei löytänytkään sieltä seurustelukerhoa eikä nähnyt kolehtihaavia kierrätettävän ympäriinsä, vaan sen sijaan joukon lämminhenkisiä, ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita Raamatun tutkimisesta ja sen soveltamisesta elämäänsä. Pian hänkin oli tutkimassa Raamattua. Kastettuina todistajina tämä veli ja sisar nyt käyvät yhdessä kokouksissa ja ovat alkaneet tuoda muita perheenjäseniä mukaan. Kiinnostus Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan oli herännyt ja perheen vastustus muuttui yksimielisyydeksi ja onnellisuudeksi siksi, että tytär sovelsi Raamatun neuvoa kehittää lempeää mielenlaatua ja halukkuuden henkeä auttaa toisia.
Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että vastustajat eivät huomaa hyvää käytöstä, mutta tämän ei pitäisi lannistaa kristittyä.
Nuori tyttö, joka oli aikaisemmin herkästi joutunut ikävyyksiin ja ilmaissut riippumattomuutta, ponnisteli kovasti kristillisen persoonallisuuden kehittämiseksi. Aluksi hänen vanhempansa eivät maininneet siitä mitään ja näytti siltä, ettei sillä ollut heihin mitään ilmeistä vaikutusta. Sitten eräänä päivänä tyttö kuuli äitinsä sanovan naapurille: ”Vastustin tytärtäni, kun hän liittyi tähän uskontoon [Jehovan todistajiin], mutta olen huomannut hänen käytöksessään sellaista parannusta, etten vastusta häntä enää, sillä tämän täytyy olla hyvä uskonto.”
Kuinka onnellinen tämä tyttö olikaan, kun hän oli hellittämättömästi osoittanut hyvää käytöstä!
VANHIN ESI-ISÄ, ”VANHAIKÄINEN”
Mikä saa Jehovan todistajien keskuudessa olevat nuoret pitämään niin lujasti Raamatusta kiinni silloinkin, kun muut perheenjäsenet eivät hyväksy sitä? Opetetaanko heitä halveksimaan sukulaisia? Varmaankaan ei! He noudattavat sen sijaan menettelyä, joka on yhtä vanha kuin ihmissuku, he nimittäin kunnioittavat ja tottelevat vanhinta esi-isää. Aina viime aikoihin saakka yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa on perheen vanhimmalta miesjäseneltä etsitty ohjeita, viisautta ja opastusta. Hänen sanansa oli laki ja oli arvokkaampi kuin kenenkään muun – pojan, pojanpojan tai pojanpojanpojan sana. Itämailla monet ihmiset jopa palvovat kuolleita esi-isiään ja etsivät heiltä opastusta. Mutta tosi kristityt kuuntelevat todellisuudessa vanhinta esi-isää, joka ei ole kuollut, vaan on ”elävä Jumala”, nimittäin ihmiskunnan Luoja, Jehova Jumala. – Jer. 10:10–12.
Danielin kirja (7:9) Raamatussa sanoo Jumalaa ”Vanhaikäiseksi”. Hän on iankaikkisesta iankaikkiseen ja on kaikkien ihmisten elämän lähde. (Ps. 36:8, 10; Apt. 17:24, 25, 28) Niinpä kaikkien pitäisi olla tottelevaisia hänelle, samoin kuin oikein valmennettujen nuorten pitäisi olla valmiit kuuntelemaan vanhempiaan ja isovanhempiaan. Jos me noudatamme ”Vanhaikäisen” viisautta ja ohjeita, niin meitä voidaan sanoa hänen lapsikseen. (1. Piet. 1:14; 1. Joh. 3:1; 2. Kor. 6:18) On siksi ymmärrettävää, että Luojan nuoret palvelijat ajattelevat, että heidän täytyy tunnollisesti totella tätä korkeinta Isää lopullisena auktoriteettina, silloin kun käskyt ovat ristiriitaisia, mutta silti kunnioittaa vanhempiaan ja osoittaa rakkautta heitä kohtaan.
Koska Jehova on perheitten ja perhe-elämän alkuunpanija, niin siitä seuraa, että häntä palvelevista nuorista tulee parempia perheenjäseniä. Pojat ja tyttäret eivät häpäise maallisia vanhempiaan mukautumalla tämän maailman muotivillityksiin, moraalittomuuteen ja huonoon käytökseen. He auttavat halukkaasti kotona ja tuottavat muutoinkin kunniaa vanhemmilleen käyttäytymällä aina siveellisesti ja rehdisti. (Tiit. 2:6–8) Kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin, jotka ovat paljon miellyttävämpiä ja tyydyttävämpiä kuin riita ja vallan vastustaminen, tosi kristityt nuoret tuottavat ylistystä Luojalle. Heidän taivaallinen Isänsä saa myös siitä kunniaa, ja hän siunaa heitä heidän rakkautensa ja uskonsa takia.
Kaikissa osissa maailmaa tuhannet nuoret, millaisissa oloissa he lienevätkin, omaksuvat elämäntavan, joka miellyttää Jumalaa. Ehkäpä maailman nuoriin kohdistama suurin vetovoima ja suurin painostus esiintyy niin sanotuissa nykyaikaisissa valtioissa, joissa vallitsee materialistinen henki. Voiko tosi kristillisyys antaa nuorille sitä, mitä he tarvitsevat tyytyväisyyttä ja onnea varten, ja estää heitä joutumasta maailmallisen materialismin viemäksi? Hyvä esimerkki tästä löytyy Saksan liittotasavallasta sodanjälkeiseltä kaudelta.