Toiveikkaana sairauden kohdatessa

KUNINGAS DAAVID oli vakavasti sairaana, ja hänen vihamiehensä toivoivat hänen kuolevan. Vaikka vierailijat tähyilivätkin innokkaasti huononemisen merkkiä kuninkaan terveydentilassa, niin he ulkokultaisesti toivottivat hänelle hyvää. Myöhemmin he iloitsivat kertoessaan negatiivisia havaintojaan toisille. ”Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut”, he sanoivat. ”Siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse.” Hänen hyvä ystävänsä ja luotettava neuvonantajansa Ahitofelkin kääntyi petturiksi. – Ps. 41:7–11.

Mikä auttoi Daavidia kestämään tällaisen kauhean ahdistuksen ajan? Hän ei menettänyt toivoa eikä antanut myöten lamaannuttavalle pelolle. Hänen luottamuksensa Jumalaan pysyi lujana, sillä hän selitti: ”Herra tukee häntä [palvelijaansa] tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.” (Ps. 41:4) Lopulta Daavid toipui sairaudestaan.

Mutta miten Korkein tukee kärsiviä palvelijoitaan? Henkensä avulla Jehova Jumala saattaa sairaan mieleen ajatuksia, jotka ovat lohdullisia ja vahvistavat toivoa. Sillä, mitä Jumala tekee tässä suhteessa, on tärkeä osuus toipumisessa. Siksi Daavid saattoi sanoa, että Jehova muuttaa ahdistuksessa olevan vuoteen sairasvuoteesta toipumisvuoteeksi.

On merkille pantavaa, että nykyajan lääkärit ovat tulleet ymmärtämään toivon merkityksen sairaudesta toipumisessa. Esimerkiksi tri Karl Menninger kirjoittaa kirjassaan The Vital Balance: ”Nykyinen luonnontieteen tuntemuksemme ei riitä kaikkien parantumisen hyväksi vaikuttavien voimien käsittämiseen tai tunnistamiseen tai asianmukaisen kunnian antamiseen niille sen enempää kuin me missään tapauksessa tunnemme kaikkia niitäkään voimia, joita vastaan me työskentelemme. Ja sen me tiedämme, että joskus toivo pettää ja seuraa kuolema, kun taas joskus toivo kestää ja tapahtuu mahdotonta.”

Toivottomuuden ja pelon vahingollisesta vaikutuksesta Americana-tietosanakirja toteaa: ”Ellei pelon vaikutusta mieleen oikaista, siihen liittyy usein mitä vakavimpia seurauksia, varsinkin jos sairaus on olemassa tai tauti uhkaa. Moniin ihmisiin on pelon vaikutus paljon vakavampi teholtaan kuin minkään pahimmanlaatuisen pelätyn sairauden. Kulkutaudeissa on niiden herättämä kauhu usein yhtä kohtalokas kuin tartunta – se lamauttaa elimistön ja riistää ruumiilta sen hermovoiman luonnollisen joustavuuden ja mieleltä toivon antaman eloisuuden ja tekee siten uhreikseen ne, joilla iältään ja voimiltaan näytti olevan paras mahdollisuus pelastua. Pelko on myrkkyä mielelle ja voimakkain kaikista terveyden ja lääkkeitten vastustajista.”

Ihminen, jolla on horjumaton usko Jumalaan ja hänen Sanansa lupauksiin, on turvassa sellaisen tuhoisan pelon valtaan joutumiselta. Hän saa lohdutusta siitä tosiasiasta, että kaikki kärsimys lopulta päättyy. Vaikka sen päättyminen osoittautuisi kuolemaksikin, hän ei joudu pelon musertamaksi, koska häntä pitää yllä Jumalan antama lupaus kuolleitten ylösnousemuksesta. Ahdinkonsa aikana hän pyytää Jehova Jumalalta apua kestämiseen. Ja Jumalan henki eli toimiva voima varaa tarvittavat voimat. Lisäksi sairas odottaa luottavaisesti seuraavan Raamatun lupauksen toteutumista: ”[Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilm. 21:4.

Toivo, jonka tämä suurenmoinen lupaus aikaansaa, voi auttaa ihmistä säilyttämään iloisen suhtautumistavan sairauden tai onnettomuuden aiheuttaman suuren ahdingon kohdatessa. Ajattele esimerkiksi 43-vuotiasta Robertia, jolla oli loppuvaiheessaan oleva selkärangan syöpä. Lääkärit sanoivat hänelle, että hänellä oli vain viikko elinaikaa. Mutta noin neljä kuukautta myöhemmin hän vakavasta sairaudestaan huolimatta järjesti niin, että voi olla läsnä Jehovan todistajien konventissa. Vuoteellaan maaten hän kykeni kuuntelemaan monet konventin ohjelmajaksoista. Lääketieteen asiantuntijat eivät yksinkertaisesti voineet uskoa, että hän voi pysyä niin hyvässä mielenvireessä. ’Toivo Jehovan lupaamasta uudesta järjestelmästä pitää minut elossa’, Robert sanoi. Hän rukoili myös hellittämättä ja pyysi Korkeimmalta voimaa kestämiseen.

Sama lupaus muutti Yukon, nuoren japanilaisen naisen, elämän. Kun hän oli 31-vuotias, häneen iski kogenbyo, tauti, joka kovettaa ihon ja aiheuttaa ruumiin jäykistymisen kuin muumioksi ja johtaa hitaasti kuolemaan, kun se leviää. Aluksi hänen oikea kätensä jäykistyi ja sormet käpertyivät kokoon. Koska tautiin ei tunneta parannuskeinoa, Yuko tuli erittäin masentuneeksi, varsinkin ajatellessaan kolmen lapsensa tulevaisuutta. Sairaalassa ollessaan hän sai anemian ja hänen suunsa ja leukansa lihakset jäykistyivät niin, ettei hän voinut enää puhua selvästi. Yukon täytyi ryhtyä syömään vain nesteitä.

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen, kun hän alkoi tutkia Raamattua? Hän sai paljon lohdutusta kuullessaan Jehovan uudesta järjestyksestä, jossa ihmiset eivät sairastuisi ja kuolisi. Yuko kertoo: ”Ensi kerran olin löytänyt varman toivon. Halusin lopulta kovasti ilmaista vakaumukseni toisille samassa tilassa oleville, jotta hekin voisivat oppia jättämään kaiken Jehovan haltuun. Anemiani takia lääkäri ei halunnut minun menevän ulos auringonpaisteeseen. Mutta minulla oli pakottava tarve kertoa toisille oppimaani. Mikä oli seuraus? Minua ei ole enää kiusannut anemia. Kun lähdin ulos kertomaan toisille Raamatusta, sain hyvän ruokahalun, joten olen vähän lihonut. Myös suuni lihakset ovat alkaneet toimia paremmin. Kun lääkäri tarkastelee terveydentilani ihmeteltävää paranemista, hän vain pudistaa päätään hämmästyneenä ymmärtämättä, mikä voi saada aikaan sellaisen muutoksen.”

Samanlaisen muutoksen koki nuori mies, jota vaivasi multippeli skleroosi. Hän oli puolittain halvaantunut ja vietti aikansa pyörätuolissa istuen erään parantolan yksityishuoneessa. Yhdellä kädellä hän käytteli pyörätuoliaan liikkuen sillä eteen- ja taaksepäin, oikealle ja vasemmalle. Hän oli menettänyt kaiken toivon ja odotti kuolemaa. Mutta tutkittuaan jonkin aikaa Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa tämä mies alkoi kiinnostua enemmän elämästä. Hän yritti kävellä pitämällä kiinni huonekaluistaan. Ajan mittaan hän tuli melko taitavaksi kävelytelineen käytössä. Sen sijaan että hän olisi elänyt edelleen parantolassa, hän muutti omaan asuntoon, alkoi valmistaa omat ateriansa ja jopa siivota asuntoaan. Kuoleman odottamisen sijasta tämä nuori mies alkoi odottaa Raamatun lupauksen täyttymistä maailmasta, jossa ei ole sairautta.

Aina tähän päivään saakka siis Raamatun sanoma on antanut lohdutusta ja rohkaisua iäkkäille, heikoille ja niille, jotka kärsivät jonkin onnettomuuden tai sairauden takia. Oppimalla turvaamaan Jehova Jumalaan voiman saamiseksi ja omaksumalla hänen tarjoamansa toivon nämä ihmiset ovat kyenneet kestämään suurta ahdinkoa. Mikä erinomainen todistus tämä onkaan siitä, että Raamattu on pettämättömän lohdutuksen lähde!