Olkoon valintamme työskentely Jehova Jumalan kanssa
”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, . . . Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa [Jehovaa, UM].” – Joos. 24:15.
1, 2. Minkä valinnan Elia sai kansansa Israelin tekemään ja millä tavalla?
KOKO päivän Baalin profeetat ja papit olivat hypelleet alttarin ympärillä, jolla oli uhri. Rukoillessaan jumalaansa Baalia tekemään itsensä tunnetuksi kuluttamalla uhrin tulella he menivät jopa niin pitkälle, että viileksivät itseään veitsillä. Mutta turhaan!
2 Sitten oli profeetta Elian, Jehova Jumalan edustajan, vuoro. Rakennettuaan alttarin ja pantuaan sille puut ja teurastetun eläimen hän oli kastellut sen vedellä, minkä jälkeen hän rukoili Jumalaansa Jehovaa. Mikä oli tulos? Taivaasta tuli alas tuli, joka ei kuluttanut ainoastaan puita ja uhria, vaan alttarikivetkin. Silloin israelilaiset havainnoitsijat huusivat: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!” (UM) Vuosikausia he olivat ’ontuneet molemmille puolille’, mutta nyt he halusivat tunnustaa tosi Jumalan Jehovan Jumalakseen. – 1. Kun. 18:21–40.
3. Miksi voidaan sanoa, että ihmisellä on ”moraalinen toimintavapaus”, ja miksi se on ainutlaatuinen?
3 Se, että ihminen kykenee tekemään valinnan oikean ja väärän välillä, tosi Jumalan Jehovan palvelemisen sekä itsensä ja väärien jumalien palvelemisen välillä, osoittaa, että hänellä on moraalinen toimintavapaus, että hänet on luotu Jehova Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. (1. Moos. 1:27) Eläimillä ei ole sellaista kykyä. Sinä voit opettaa koiran, niin että se ei ota jotakin, mutta sinä et voi perustella sille, miksi on väärin varastaa. Ikävä kyllä, ihmiset ovat noin 6 000 vuotta käyttäneet väärin moraalista vapauttaan, ja sen tähden maailma on joutunut nykyisiin vaikeuksiinsa. – Vrt. 5. Moos. 32:5.
4. a) Kuka ensimmäiseksi käytti väärin tätä vapautta, ja miksi hän teki siten? b) Ketkä muun muassa noudattivat hänen esimerkkiään?
4 Ensimmäinen, joka käytti tätä valinnan kykyä ja vapautta väärin, oli se, josta tuli Saatana Panettelija. Hän valitsi itsekkään halun noudattamisen; tämä aiheutti kapinan synnin, joka johtaa lopulta hänen tuhoonsa, tyhjäksitekemiseensä. (Joh. 8:44; Jaak. 1:14, 15) Aadam ja Eeva, ennen vedenpaisumusta eläneet ihmiset Nooan päivinä, enkelit jotka eivät säilyttäneet alkuperäistä asemaansa, Nimrod ja hänen joukkonsa vedenpaisumuksen jälkeen, Sodoman ja Gomorran asukkaat ja lukemattomat muut kautta vuosisatojen meidän päiviimme asti ovat valinneet Saatana Panettelijan esimerkin noudattamisen tekemällä itsekkäitä, vääriä ja huonoja valintoja.
NE JOTKA TEKIVÄT OIKEAN VALINNAN
5. Ketkä esimerkiksi tekivät oikean valinnan?
5 Toisaalta esimerkiksi Aabel valitsi Jehova Jumalan palvelemisen ja teki siten henkensä kustannuksella. Hänen jälkeensä tulivat Hanok, Nooa ja patriarkat Aabraham, Iisak ja Jaakob. Apostoli Paavalin sanoista, jotka Heprealaiskirjeen 11:13–16 esittää, voimme nähdä, että nämä patriarkat tekivät oikean valinnan. Sitten oli Mooses. Hänet kasvatettiin faaraon palatsissa, hänelle opetettiin kaikki Egyptin viisaus ja tieto, hän oli kuuluisa, vaikutusvaltainen ja rikas mies, ja nelikymmenvuotiaana hänen oli tarpeen tehdä valinta. Millaisen valinnan hän teki? Hän valitsi ”ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin tilapäistä nautintoa synnistä, koska hän piti Kristuksen saamaa soimausta suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita”. (Hepr. 11:25, 26; Apt. 7:20–29) Olisitko sinä menetellyt samoin?
6. a) Minkä valinnan Mooses esitti kansalle? b) Entä Joosua?
6 Kun Mooses oli lopettamassa pitkän uransa Jehovan profeettana ja Hänen kansansa johtajana, hän esitti valintaa koskevan asian suoraan Hänen kansansa eteen: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni.” (5. Moos. 30:19, 20) Mooseksen seuraaja Joosua asetti samanlaisen valinnan Israelin kansan eteen pitkän uransa lopussa. Hän itse teki oikean valinnan samoin kuin profeetta Elia satoja vuosia myöhemmin. – Joos. 24:15; 1. Kun. 19:10.
7, a) Minkä valinnan Jeesus teki, kun Panettelija kiusasi häntä? b) Minkä valinnan hänen opetuslapsensa tekivät?
7 Ihmisenä ollessaan Jeesuksen Kristuksen täytyi tehdä valinta, kun Saatana Panettelija tarjosi hänelle maailman kaikkia valtakuntia vastineeksi yhdestä palvontateosta. Jeesus teki oikean valinnan. (Matt. 4:10) Samoin Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset tekivät oikean valinnan; he tunnustivat hänet Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, ja hyväksyivät hänet Johtajakseen ja Kuninkaakseen. (Joh. 1:49) Samoin teki Saulus Tarsolainen. Kun hän oli matkalla Damaskokseen vainoamaan kristittyjä, Jeesus Kristus näyttäytyi hänelle ihmeen välityksellä. Saulus kysyi: ”Mitä minun on tehtävä, Herra?” Saatuaan vastauksen hän halusi hyväksyä annetut ohjeet ja noudattaa niitä ja tulla kastetuksi kristityksi. – Apt. 22:10.
8. a) Millaisen valinnan Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” saarnaaminen vaatii ihmisiä tekemään? b) Miksi se on kiireellisen tärkeätä?
8 Nykyään on ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen vuoksi valinta kaikkien niiden edessä, jotka kuulevat. Mikä valinta se on? Lähteäkö vanhurskauden tielle ja ryhtyä palvelemaan Jehova Jumalaa, kaikkeuden Luojaa sekä sen Ylläpitäjää ja Suvereenia, vai jatkaako itsekästä menettelyä Saatana Panettelijan, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, herruuden alaisuudessa. Tällainen tilaisuus valinnan tekemiseen ei jatku määräämättömästi sillä me elämme ’tämän asiainjärjestelmän päättymisessä’, ’viimeisten päivien kriittisiä vaikeita aikoja’, kuten Raamatun ennustusten täyttymys selvästi osoittaa. Se koskee siis meitäkin. Valinta on tehtävä, emmekä me voi välttää sitä. – Matt. 24:14; 2. Kor. 4:4; Matt. 13:39; 2. Tim. 3:1.
MIKSI VALITA TYÖSKENTELY JEHOVA JUMALAN KANSSA?
9, 10. Minkä askeleiden ottamisen pitäisi olla seurauksena, kun joku ottaa vaarin ”hyvän uutisen” saarnaamisesta?
9 Ottamalla vaarin Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” saarnaamisesta ihminen saa täsmällistä tietoa Jumalan sanasta ja apua sen soveltamiseen elämässään. Tämä taas voi johtaa minkä tahansa sellaisen väärän menettelyn vilpittömään katumiseen, mihin ihminen on saattanut ryhtyä, ja sen jälkeen täyskäännöksen tekemiseen eli sellaisen menettelyn omaksumiseen, joka miellyttää Jehova Jumalaa. Apostoli Pietari sanoikin aikansa juutalaisille: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.” – Apt. 3:19.
10 Näiden kahden askeleen ottamisen pitäisi johdonmukaisesti johtaa siihen, että ihminen valitsee Jumalan tahdon tekemisen, Hänen kanssaan työskentelemisen ja Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraamisen. Sellaisen valinnan täytyy olla selvästi erottuva muodollinen askel, jollaisen Jeesus itse otti 30-vuotiaana, jolloin hänen profeetallisesti kuvataan sanoneen: ”Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.” (Hepr. 10:7; Ps. 40:8, 9) Jeesuksen esimerkin seuraaminen tässä suhteessa vaatii ihmistä antautumaan Jumalan tahdon tekemiseen ja vertauskuvaamaan antautumisensa vesikasteella. Tämän askeleen ottaminen on todella viisas, oikea ja rakkaudellinen menettely.
11–13. Miksi antautumis- ja kasteaskelten ottaminen on a) todella viisasta? b) todella oikein ja oikeudenmukaista? c) todella rakkaudellista ja ilmaus kiitollisuudesta?
11 Todella viisas menettelykö? Niin, Jehova Jumala tietää, mikä on parasta meille. Hänen Sanansa osoittaa hyvin monissa kohdin itsekkään, epävanhurskaan menettelyn typeryyden. Juuri siksi me luemme, että ”jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. (1. Tim. 4:8) Jehova sanoi sen muinaisen profeettansa kautta näin: ”Minä olen Herra [Jehova, UM], sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on.” (Jes. 48:17) Apunamme sen saamiseksi, mikä hyödyllistä on, meillä on ”pyhät kirjoitukset”, henkeytetty Raamattu. (2. Tim. 3:15–17) Ne muistuttavat meitä siitä, että ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. (Gal. 6:7) Tosiaan, ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa”. (Sananl. 10:22, UM) Totisesti siis valinta työskennellä Jehova Jumalan kanssa on viisas menettely.
12 Valinta antautua Jehovan tahdon tekemiseen on myös oikeudenmukainen, oikea menettely. Itse asiassa me olemme Jumalalle velkaa hänen tahtonsa tekemisen. Miksi? Koska Jehova Jumala, joka on luonut kaiken, omistaa tämän maan ja kaiken siinä olevan elottoman samoin kuin kaikki luomuksetkin. Hän ei tehnyt meitä ainoastaan nauttimaan omasta mielihyvästämme, vaan myös palvelemaan hänen tarkoitustaan, tekemään hänen tahtonsa. Hän ei ainoastaan luonut kaikkea, vaan hän pitää myös kaiken yllä varaamalla auringonpaistetta ja sadetta. Sen tähden me luemme: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” – Ilm. 4:11.
13 Lisäksi antautumisemme Jehovan tahdon tekemiseen ja kasteelle meneminen sen vertauskuvaksi on rakkaudellista, kiitollisuutta ilmaisevaa. Kun ajattelemme kaikkea sitä rakkautta, jota Jehova Jumala on ilmaissut ihmiskunnalle tehdessään mahdolliseksi elämän ja ilon (Apt. 14:17), kun ajattelemme hänen kärsivällisyyttään ihmiskunnan suhteen kuluneiden 6 000 vuoden aikana (2. Piet. 3:8, 9) ja kun ajattelemme sitä, että hän on rakastanut meitä niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa meidän Pelastajaksemme ja Lunastajaksemme (Joh. 3:16), niin mitä meidän on pakko päätellä? Vähin, mitä me voimme tehdä säilyttääksemme itsekunnioituksen, on antautua tekemään rakkaudellisen taivaallisen Isämme tahto ja sitten vertauskuvata tämä antautuminen vesikasteella.
ANTAUTUMINEN JA KASTE VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ
14, 15. a) Mitä kysymyksiä joku voisi herättää antautumisen ja kasteen tarpeellisuudesta? b) Mikä raamatullinen esimerkki osoittaa, että on tarpeellista antautua Jumalan tahdon tekemiseen?
14 Mutta emmekö me voisi miellyttää Jehova Jumalaa ja saada ikuisen elämän palkkaa vain viettämällä puhdasta elämää, uskomalla Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, olemalla Jumalan kansan yhteydessä ja kertomalla toisille ”hyvää uutista” antautumatta muodollisesti tekemään Jumalan tahtoa ja ottamatta kastetta? Jotkut ilmeisesti ajattelevat siten, sillä vaikka he täyttävät nämä muut edellytykset, he eivät antaudu eivätkä mene kasteelle. Mutta tässä he tekevät erehdyksen.
15 Jotta Jehova Jumala palkitsisi meidät, meidän täytyy osoittaa uskoa häneen ja rakastaa häntä siinä määrin, että antaudumme tekemään Jumalan tahdon ja seuraamme Jeesuksen Kristuksen askeleita. Esimerkiksi: Siinainvuorella Jehova Jumala esitti Israelin kansalle lakinsa ja sen, minkä palkan he saisivat hänen lakiensa tottelemisesta. Israelilaiset suostuivat muodollisesti tekemään Jumalan tahdon, jotta he olisivat saaneet Jumalalta ohjausta, suojelusta ja siunaukset. Samoin hänen palvelijoittensa nykyään täytyy tehdä sellainen sitoumus. (2. Moos. 19:3–8) Heidän täytyy ottaa vaarin Jeesuksen käskystä, jonka mukaan niiden, jotka noudattavat hänen käskyjään, täytyy aluksi tulla kastetuiksi. – Matt. 28:19, 20.
16, 17. a) Valaise, miten epäjohdonmukaisesti ne menettelevät, jotka haluavat palvella Jumalaa menemättä kasteelle. b) Miten Roomalaiskirjeen 10:9, 10 voidaan soveltaa tässä suhteessa? c) Miten joidenkuiden kastetta viivyttävien vilpittömyyden puutetta voitaisiin valaista?
16 Voisimme valaista asiaa tällä tavalla: Mies kävelee tietä pitkin maaseudulla ja näkee suuren ihmisjoukon auttavan elonkorjuussa. Hänestä tuntuu, että hänen on pakko liittyä mukaan, ja niin hän auttaa heitä päiväkausia, kunnes sato on täysin korjattu. Mutta kun tulee aika maksaa työntekijöille heidän palkkansa, niin onko hänellä oikeutta odottaa, että hänellekin maksetaan palkka? Ei, koska häntä ei otettu työhön palkkaa vastaan. Hän ei tehnyt mitään sopimusta maksusta elonkorjuusta vastuussa olevan esimiehen kanssa. Hän ei ollut tullut normaalin järjestelyn alaisuuteen palkan maksamiseksi työntekijälle. Tilanne on samanlainen niiden kohdalla, joista tulee Jumalan palvelijoita. Sen tähden Roomalaiskirjeen 10:9, 10 ei sovellu mihin tahansa julkiseen julistukseen, vaan erityisesti esimerkiksi sellaiseen muodolliseen julkiseen julistukseen, joka esitetään silloin, kun Jumalan tahdon tekemiseen antautunut kastetaan. ”Sillä jos sinä julkisesti julistat ’tämän omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” Sellainen julkinen julistus ilmaisee kaikille, että henkilö on tehnyt valinnan työskennellä Jehova Jumalan kanssa. Me emme voi odottaa Jumalan palkitsevan meitä ikuisella elämällä, jos me emme pestaudu hänelle työhön, niin sanoaksemme.
17 Tai käyttääksemme toista kuvausta: Nuori mies käy jatkuvasti nuoren naisen luona. Mies väittää rakastavansa häntä suuresti. Hän vie naista ulos päivälliselle ja teatteriin ja ostaa hänelle lahjoja. Toiset ajattelevat hänen seurustelevan naisen kanssa, mutta mies välttää tahallaan puhumasta avioliitosta. Voidaanko hänen sanoa rakastavan nuorta naista? Naisella on varsin todennäköisesti mielessä avioituminen. Mutta mies ei halua menettää vapauttaan, hän ei halua tulla ”sidotuksi” naiseen. Niinpä kaikki hänen esittämänsä väitteet siitä, että hän rakastaa naista, ovat tyhjiä, vilpillisiä. Samoin on jokaisen sellaisen laita, joka tunnustaa rakastavansa Jehova Jumalaa ja arvostavansa kaikkea sitä, mitä Jehova Jumala on tehnyt hänen hyväkseen. Jos hän ei kohtuullisen ajan kuluessa antaudu tekemään Jumalan tahtoa, kulkemaan Jeesuksen askeleissa, hänen vakuutteluillaan ei ole katetta, ne ilmaisevat häneltä puuttuvan rakkautta, luottamusta ja uskoa Jehova Jumalaan, ja hänen vakuuttelunsa voivat todellisuudessa olla vilpillisiä.
18. Mitä Pietarin 1. kirjeen 3:21 osoittaa kasteelle menemisen tarpeellisuudesta?
18 Edelleen kaste on välttämätön hyvän omantunnon saamiseksi Jumalan edessä. Apostoli Pietari esittää tämän selvästi Pietarin 1. kirjeen 3:21:ssä: ”Se, mikä vastaa tätä [ts. Nooan päivien vedenpaisumusta], pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole [pelkästään] lihan saastan poistamista [niin tärkeätä kuin se onkin], vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.”
19. a) Kuinka sopiva on kasteen vertauskuva? b) Mitä käytännöllisiä piirteitä siihen sisältyy?
19 Kaste on mitä sopivin vertauskuva siitä, että olemme tehneet valinnan työskennellä Jehova Jumalan kanssa antautumalla tekemään hänen tahtonsa Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraajina. Painuessamme veden alle ja olemalla sen peitossa me olemme ikään kuin haudattuina. Me kuolemme entiselle toimintatavalle; se merkitsee kuolemista itsekkäälle vaelluksellemme, sille, että valitsemme sen tekemisen, mikä MEITÄ miellyttää. Kun meidät nostetaan vedestä, se kuvaa sattuvasti sitä, että meidät tehdään eläviksi Jumalan tahdon tekemiselle, jotta vaeltaisimme ”elämän uutuudessa”. Vesikasteessa voitaisiin sanoa olevan myös hyvin käytännöllinen piirre, sillä ihminen voisi hyvin helposti unohtaa, että hän on suullisesti suostunut tekemään Jumalan tahdon, tai jopa unohtaa joskus allekirjoittaneensa sellaisen lupauksen sisältävän paperin. Kuinka paljon sellaista me unohdammekaan, mitä olemme sanoneet tai jopa kirjoittaneet! Mutta voiko joku unohtaa, että hän kerran kuunneltuaan kastepuheen ja yhdyttyään rukoukseen vaihtoi vaatteensa uimapukuun ja tuli kastetuksi monien todistajien läsnä ollessa? Tuskin! Kun ihminen on ottanut sellaisen askeleen, hänellä on velvoitus toimia sen mukaisesti olemalla Jehova Jumalan työtoveri. Sitä, mitä kaikkea tähän sisältyy, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.