Lukijain kysymyksiä

● Ovatko kristityt velvollisia tekemään ilmoituksen ’sivutuloista’ tai palvelurahoista ja maksamaan niistä veroa?

Perusvastaus nykyään on sama kuin silloin, kun Jeesus vastasi veroa koskevaan kysymykseen: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matt. 22:17–21) Jos maan laki vaatii, että työntekijän täytyy maksaa veroa ansioistaan, niin kristityt maksavat.

Yleensä verotoimisto saa työnantajalta ilmoituksen siitä, mitä joku ansaitsee, ja vaaditut verot pidätetään yksilön palkasta. Sellaisessa tapauksessa asian selvittäminen verotoimiston kanssa on tavallisesti mutkatonta. Jos kristitty vuositulojaan laskiessaan ja ilmoittaessaan huomaa, että hänen täytyy maksaa enemmän kuin häneltä on pidätetty, niin hänen pitäisi tehdä siten. Tai jos häneltä ehkä joidenkin laillisten vähennysten vuoksi on pidätetty liikaa, hän voi anoa hyvitystä.

Mutta joissakin tapauksissa henkilöä vaaditaan itse laskemaan ja ilmoittamaan tulonsa, ja silloin hänen täytyy maksaa kaikki verot, esimerkiksi kun hän on itsenäinen ammatinharjoittaja tai hänellä on oma liike. Tai työnantaja on ehkä pidättänyt verot hänen vakituisesta työstään saamistaan ansioista, mutta ei jostakin tilapäistyöstä tai sivutyöstä, josta hän on velvollinen maksamaan veroa. Kaikki ihmiset eivät maksa sellaisia veroja siitä päätellen, mitä New York Times -lehden otsikko sanoi 15. tammikuuta 1978: ”Ilmoittamatta jätetty työ voi maksaa Yhdysvalloille miljardeja veroina ja rajoittaa tulevaisuuden suunnitelmia.”

Se, mitkä erät katsotaan tuloiksi, joista laki vaatii maksamaan veroa, vaihtelee suuresti eri maissa. Joissakin maissa tuloverojen maksamista ei edellytetä pienistä ansiosummista, jotka eivät ylitä asetettua rajaa.a Mutta jos ne ovat ’sivuansioita’ ja asianomaisella on vakituinen työpaikka, laki tavallisesti vaatii kaikkien tulojen ilmoittamista ja verojen maksamista koko summasta. Joissakin maissa valtio katsoo myös palvelurahat, esimerkiksi tarjoilijan ravintolassa saamat, verotettavaksi tuloksi.

Mitä tämä merkitsee yksityiselle kristitylle työntekijälle? Se asettaa hänelle henkilökohtaisen vastuun tutustua maan verolakeihin ja olla sitten rehellinen ja maksaa häneltä vaadittu vero. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, . . . Tee jatkuvasti hyvää, niin saat siltä [esivalloilta] kiitosta, . . . Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa. Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihan vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. . . Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero.” – Room. 13:1, 3–5, 7.

Kristityt työntekijät voivat ymmärtää tähän sisältyvän viisauden. Esimerkiksi he täten välttyvät joutumasta syytteeseen. Lisäksi siihen liittyy heidän puhdas omatuntonsa, joka varmasti on arvokas asia. Edellä mainittu sanomalehtikirjoitus kertoi erään hallitusviranomaisen sanoneen ilmoittamatta jätetyn veron määrästä: ”Vain Jumala tietää, kuinka paljon sitä on.” Kyseinen virkailija on ehkä käyttänyt vain yleistä sanontaa, mutta tosi kristityt ovat varmoja siitä, että Jumala, joka näkee kaiken, tietää, milloin työntekijä tahallaan pettää esimerkiksi tekemällä työtä, ”jota ei merkitä kirjoihin”, välttääkseen veron maksamisen. Puhtaan omantunnon säilyttämiseksi kristityt työntekijät pyrkivät olemaan rehellisiä kaikissa suhteissa, mukaan luettuna verojen maksaminen. – Hepr. 13:18.

Myös se, mitä Paavali sanoi kiitoksen saamisesta, on osoittautunut todeksi. Viranomaiset ovat usein kiittäneet Jeesuksen seuraajia heidän rehellisyydestään, heidän luotettavuudestaan verojen maksamisen suhteen. Tämä voidaan todeta eräässä Afrikan maassa, joka vainosi Jehovan todistajia siksi, että he eivät liittyneet hallitsevaan poliittiseen puolueeseen. Kun hallitus käytti yleisenä verukkeena syytöstä, että todistajat eivät maksaisi verojaan, ajattelevat ihmiset kautta maailman tiesivät asian paremmin, sillä he tunsivat todistajien maineen. Tri K. Jubber kirjoitti jonkin aikaa sitten tästä vainosta: ”Kristillisille vakaumuksilleen kuuliaisina Jehovan todistajat maksavat veronsa, noudattavat lakia, ovat tunnollisia työntekijöitä, . . . Vartiotorni-seura ei kannusta jäseniään välttämään verojen maksamista: päinvastoin Seura näyttää kannustavan mukautumiseen tässä suhteessa.” – Social Compass, XXIV/1 1977, s. 128, 130.

Kristittyjen pitäisi siis pyrkiä noudattamaan sitä neuvoa, jonka Jeesus antoi veroasiassa. Tämä ei merkitse sitä, että toisten pitäisi urkkia jonkun toisen asioita epäillen, että hän ei ehkä ole rehellinen tässä asiassa; me uskomme, että kristityt mukautuvat tunnollisesti keisarin vaatimuksiin. Rehellisinä ja hyvää omaatuntoa haluten he maksavat keisarille veron, jonka hän vaatii.

[Alaviitteet]