Lukijain kysymyksiä

● 1. Mooseksen kirjan 3:22 antaa aiheen ajatella, että Jehovan ohella muillakin taivaassa olevilla oli jokin erikoistieto hyvästä ja pahasta. Onko niin?

Vaikuttaa siltä, että ei ainoastaan Jehova vaan myös hänen ainosyntyinen Poikansa tiesi hyvän ja pahan 1. Mooseksen kirjan tarkoittamassa merkityksessä.

Kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä, Jehova langetti heille tuomion. Sitten Jumala sanoi: ”Katso, ihmisestä on hyvän ja pahan tietämisessä tullut kuin yksi meistä, ja jottei hän nyt ojentaisi kättään ja suorastaan ottaisi hedelmää myös elämän puusta ja söisi ja eläisi määräämättömään aikaan asti, –” – 1. Moos. 3:22, UM.

Ensimmäinen ihmispari ei ollut vailla tietoa hyvästä ja pahasta. Jumala oli sanonut näille ihmisille, että olisi väärin eli pahaa syödä yhden selvästi ilmoitetun puun hedelmää; sen sijaan Jumalan totteleminen oli hyvää. (1. Moos. 2:16, 17) Niinpä juuri se ”tieto”, jota ”hyvän- ja pahantiedon puulla” ilmaistiin, sisälsi sen päättämisen itse, mikä on hyvää ja pahaa. Professori T. J. Conant kirjoitti tästä: ”Jättämällä huomioon ottamatta Jumalan tahdon ja tekemällä ratkaisun ja toimimalla oman päänsä mukaan ihminen halusi tietää itse, mikä on hyvää ja pahaa.” Aadam ja Eeva siis hylkäsivät Jumalan päätöksen ja halusivat asettaa oman mittapuunsa sille, mikä oli hyvää ja mikä pahaa.

Mitä on sitten sanottava Jumalan lausunnosta: ”Ihmisestä on hyvän ja pahan tietämisessä tullut kuin yksi meistä”?

Jotkut ovat ajatelleet, että Jumala käytti tässä majesteettisuuden monikkoa, niin kuin ihmiskuningas voisi sanoa: ”Me emme suvaitse” tarkoittaessaan vain itseään. On kuitenkin olemassa toinenkin mahdollisuus, jota Raamattu näyttää voimakkaasti tukevan.

1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa Jehova sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” Raamattu viittaa siihen johtopäätökseen, että Jumala puhui tässä ainosyntyiselle Pojalleen, joka myöhemmin tuli maan päälle Jeesuksena. Tämä, Sana, oli Jumalan mestarityöntekijä, jonka välityksellä kaikki muu tehtiin. (Joh. 1:1, 3; Kol. 1:15, 16; Sananl. 8:22–31) Ilmaisun samankaltaisuus 1. Mooseksen kirjan 3:22:ssa viittaa siihen, että Jehova puhui jälleen sille, joka oli häntä lähinnä, ainosyntyiselle Pojalleen.

Jos niin on, niin se ilmaisisi, että Sanalla oli jo ”hyvän ja pahan” tieto. Koska Pojalla oli pitkä ja läheinen kokemus yhdessä Jehovan kanssa, niin hän oppi varmasti tuntemaan hyvin Isänsä ajattelun, periaatteet ja mittapuut. Koska Jehova oli varma siitä, että hänen Poikansa tunsi ne ja oli uskollinen niille, hän on voinut suoda hänelle myös jossain määrin toimintavapautta asioiden käsittelemisessä ottamatta suoranaista yhteyttä Isään jokaisessa tapauksessa. Niinpä Poika on voinut olla tässä määrin kykenevä ja valtuutettu ratkaisemaan, mikä oli hyvää ja pahaa. Hän ei kuitenkaan olisi asettanut mittapuuta, joka olisi ollut ristiriidassa Jehovan mittapuun kanssa.

Kun Aadam ja Eeva tulivat tietämään hyvän ja pahan, siihen sisältyi Jehovan käskyn rikkominen ja hänen mittapuittensa hylkääminen. Tämän vuoksi he ansaitsivat kuoleman, ja heidät tuomittiin kuolemaan.

”Uuden maailman käännöksessä” ja joissakin muissa käännöksessä 1. Mooseksen kirjan 3:22 päättyy ajatusviivaan. Tämä ilmaisee, että Jumala ei kirjoituttanut muistiin lausuntoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Sen sijaan hänen sanansa päättyvät ja seuraava jae kuvailee itse toiminnan; hän ajoi Aadamin ja Eevan pois puutarhasta. Siksi heidän riippumaton mittapuunsa sille, mikä oli hyvää ja pahaa, ei ollut verrattavissa Jehovan ja hänen Poikansa mittapuuhun. Sen sijaan se oli mittapuu, joka johti heidät onnettomuuteen. – Jer. 10:23.

● 1. Timoteuksen kirjeen 6:15, 16 mainitsee hänet, ”jolla yksin on kuolemattomuus”. Miksi tämä sovelletaan Jeesukseen eikä Jehovaan?

Nämä jakeet kuuluvat: ”[Tämän ilmeiseksi tulon] onnellinen ja ainoa Valtias on sen omina määräaikoina näyttävä, hän, kuninkaina hallitsevien Kuningas ja herroina hallitsevien Herra, jolla yksin on kuolemattomuus, joka asuu luoksepääsemättömässä valossa, jota kukaan ihmisistä ei ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänelle kunnia ja ikuinen väkevyys. Aamen.” – 1. Tim. 6:15, 16.

Monet ovat ajatelleet näiden sanojen kuvailevan Jehovaa. Se on ymmärrettävää, sillä useimmat noista seikoista voitaisiin sanoa Jumalasta, ”ikuisuuden Kuninkaasta”, ”turmeltumattomasta”, ”onnellisesta Jumalasta” ja ”herrain Herrasta”. (1. Tim. 1:11, 17; 5. Moos. 10:17) Kukaan ihminen ei myöskään ole nähnyt eikä voi nähdä häntä. (2. Moos. 33:20) Mutta kun Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 6:15, 16:n, hän ei voinut sanoa, että yksin Jehovalla oli kuolemattomuus, sillä Jeesukselle oli annettu kuolemattomuus hänen ylösnousemuksessaan. – 1. Kor. 15:50–54; Hepr. 7:16; Room. 6:9.

1. Timoteuksen kirjeen 6:15, 16:n kuvaus soveltuu kuitenkin Jeesukseen, joka on Jehovan ”kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”. (Hepr. 1:3; Kol. 1:15) Ylösnousemuksestaan ja taivaaseen nousemisestaan lähtien Jeesus on asunut ”luoksepääsemättömässä valossa”. Kukaan ihminen ei ole todellisuudessa nähnyt kirkastettua Jeesusta. Kun hän näyttäytyi vainooja Saulukselle, häikäisevä valo sokaisi Sauluksen. (Apt. 9:3–8; 22:6–11; Joh. 14:19) Mahtavana Valtiaana Jeesus saa ikuisen kunnian, sillä hänen Isänsä on kruunannut hänet ”kirkkaudelta ja kunnialla”. – Hepr. 2:9; Fil. 2:9–11.

Mutta kuinka voidaan sanoa, että Jeesuksella ”yksin on kuolemattomuus”? Pankaamme merkille asiayhteys. Paavali ei käsitellyt Jumalan kuninkuutta tai kuolemattomuutta, vaan asetti Jeesuksen muiden ihmisten vastakohdaksi. Jeesus on ”kuninkaina hallitsevien [ihmisten] Kuningas”. (Ilm. 17:12, 14; 19:16) Kristus on myös herruuden suhteen huomattavin, kansa hän on ”herroina hallitsevien [ihmisten] Herra”. (Vrt. 1. Kor. 8:5, 6.) Kun siis Paavali kirjoitti, että Jeesuksella ”yksin on kuolemattomuus”, hän tarkoitti, että kaikista ihmiskunnasta olevista kuninkaista ja herroista ainoastaan kirkastettu Kristus on kuolematon.

● Mitä Job tarkoitti, kun hän sanoi, että hän oli tehnyt liiton silmiensä kanssa eikä siksi katsonut neitosen puoleen?

Tämä jae, Jobin 31:1, kuuluu: ”Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!” Job tarkoitti, että koska hän oli päättänyt pysyä nuhteettomana Jumalan edessä, hän oli päättänyt karttaa jopa katsomasta himokkaasti naiseen, joka ei ollut hänen oma vaimonsa.

Jobilla ja hänen vaimollaan oli ollut paljon lapsia. Siitä vaikeasta ajasta huolimatta, jolloin Jobin monivuotinen vaimo kannusti häntä kiroamaan Jumalan ja kuolemaan, Job oli uskollinen vaimolleen. (Job 2:9, 10) Ei ole mitään todistetta siitä, että hän olisi koskaan luopunut yksiavioisuudesta tai edes leikitellyt mahdollisuudella olla sukupuoliyhteydessä nuorempien naisten, neitosten, kanssa. – Job 19:17.

Job ymmärsi, että moraalittomuus alkaa usein vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan katselemisesta himokkaasti, koska tällainen kehittää sydämessä halun siveettömyyteen. Niinpä hän teki ikään kuin muodollisen sopimuksen eli liiton silmiensä kanssa. Mitä varten? Hän päätti lujasti olla katsomatta intohimoa tuntien toista naista. Tietysti hän näkisi naisia päivittäisessä elämässä ja voisi jopa olla valpas auttamaan heitä, jos he tarvitsisivat apua. Mutta hän ei katselisi heitä vaikuttimenaan flirttailu tai romanttiset tunteet. Se oli kiellettyä hänelle. Epäilemättä Jobin ’silmiensä kanssa tekemä liitto’ auttoi häntä karttamaan intohimoa kiihottavaa katselemista, mikä voisi johtaa moraalittomaan käytökseen. – Vrt. Job 31:9, 11; Matt. 5:28.