Todistus Luojasta

JOS katsomme erittäin voimakkaalla kaukoputkella taivaitten äärettömyyteen tai jos tutkimme nykyaikaisen mikroskoopin avulla molekyylien ja atomien hämmästyttävää monimutkaisuutta, niin mitä näemme? Me näemme kaikessa aineellisessa kaikkeudessa, olkoonpa se suunnattoman suurta tai pienen pientä, järjestyksen, kauneutta ja suunnittelua. Ja mitä me päättelemme siitä, missä me näemme suunnittelua? Eikö Raamattu ilmaise vastauksen Heprealaiskirjeen 3:4:ssä? – ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.”

Entä mitä on sanottava järjestyksestä? Jumalaa pelkäävä tiedemies sir Isaac Newton pani ensimmäiseksi merkille, että kaikkeudessa tapahtui siirtymistä järjestyksestä epäjärjestykseen. Tämä johti sellaiseen päätelmään, että ellei jokin ulkopuolinen voima tarkoituksellisesti tule väliin, niin jokaista fysikaalista muutosta ympärillämme olevassa maailmassa täytyy seurata jokin häviö rakenteessa. Alkuperäinen rakenne hajoaa. Jonkun on siis ensiksikin täytynyt suunnitella, luoda ja saada aikaan järjestys. Ilman tätä Suunnittelijan asiaan puuttumista järjestys jatkuvasti hajoaa.

Se, että älykäs Suunnittelija sai aikaan kaikkeuden, on sopusoinnussa luomisen räjähdysteorian kanssa, jota jotkut tiedemiehet kutsuvat nimellä ”big-bang” eli ”jymypaukku”, ”suuri räjähdys”. Viime vuosina tämä teoria on saanut yliotteen ”pysyvän tilan” teoriasta, joka väittää, että kaikkeus on ollut ikuisesti olemassa ilman alkua. Mutta meidän ei tarvitse turvautua nykyajan tieteellisten teorioiden lentohiekkaan sen todistamiseksi, että Luoja on olemassa. Luoja itse tekee tunnetuksi, kuka ja mikä hän on: ”Näin sanoo Herra [Jehova, UM], . . . Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.” (Jes. 45:11, 12) Todistus siitä, että hän on Luoja, on havaittavissa paljosta siitä hämmästyttävästä, mitä me näemme ympärillämme.

”MINÄ OLEN . . . LUONUT IHMISEN”

Epäilemättä olemme kaikki joskus hyväilleet vauvan pikkusormia, jotka ovat niin hennot, niin kauniin muotoiset ja suloiset, niin paljon hienommat kuin eläinten käpälät! Ja epäilemättä olemme miettineet, kuinka vauvan pikku elämä sai alkunsa neulankärjen kokoisesta äidin munasolusta, kun se yhtyi isän siemensoluun, joka on niin pieni, ettei sitä voi nähdä paljaalla silmällä. Niin, me kaikki olemme lähteneet alkuun pienestä munasolusta, jopa jakautui ja jakautui ja jakautui edelleen, kunnes lopulta ne yli 10 biljoonaa solua, jotka muodostavat aikuisen ihmisen, ”tiesivät”, milloin lakata jakautumasta.

Koko hedelmöitymisen ja valikoivan kasvun tapahtumasarja on niin hämmästyttävä, että se ylittää käsityskykymme. Mutta se ei ylitä Jumalan käsityskykyä, sillä hän on sen Aikaansaaja. Kuningas Daavid sanoikin: ”Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, . . . Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat.” (UM) Niin, meidät muodostettiin rakkaudellisen Luojan ”suunnitelman” mukaan, sen mukaan meille annettiin hämmästyttävä elimistö ja moraalisia ominaisuuksia, joiden tarkoitus oli pitää elämämme tasapainossa ja tehdä elämästä jatkuva nautinto. Meillä on siksi täysi syy yhtyä Daavidin sävelmän sanoihin, jotka lausuttiin 3 000 vuotta sitten: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. . . . sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” – Ps. 139:1, 13–16.

Niillä ihmeillä, joita on rakennettu Jumalan luomukseen ihmiseen, ei ole loppua. Kuinka kukaan voi väittää, että elämä sai alkunsa sokeasta sattumasta ja että ihminen kehittyi ameebasta sattumien sarjan välityksellä? Äärettömän pienessä ihmissolussa on tikapuiden kaltaisia DNA-molekyylejä, joista kukin on ohjelmoitu kyseistä yksilöä varten, ja samat elämän sanat on kirjoitettu jokaiseen lisääntyvään soluun. Ne kertovat, minkä solujen täytyy tehdä silmät, nenä, kieli, korvat, hampaat, iho, sisäelimet ja kaikki muut ruumiinosat. Ne varmistavat sen, että ”laji” on selvästi ihminen, ei apina tai koira tai jokin muu eläin. Ne ilmoittavat yksilön perinnölliset ominaisuudet. Ne erikoistarkoituksiin soveltuvat osat, jotka ovat tuloksena tästä kasvutapahtumasta, todistavat todella etevästä Suunnittelijasta!

IHMISEN AIVOT

Epäilemättä hämmästyttävin Jumalan maallisen luomuksen, ihmisen, osa ovat hänen aivonsa, joihin järki keskittyy. Aivot kasvavat nopeasti ja saavuttavat kolme neljäsosaa aikuisen aivojen painosta elämän kahden ensimmäisen vuoden aikana. Ei ihme, että pikku taaperomme ovat täynnä uteliaisuutta ja kysymyksiä: ’Kuka on tehnyt taivaan? linnut? kissan? kukat? Kuka on tehnyt minut?’ Mutta jo tässä varhaisessa iässä lapsi on havainnut, että kaiken hänen ympärillään olevan on joku tehnyt. Siksi hän päättelee, että kaikella on Tekijä. Miksi sitten niin monet aikuiset ovat harhautuneet pois tällaisesta johdonmukaisesta ajattelusta?

Aivot sinänsä ovat elävän elektroniikan ihme. Kirjaimellisesti tuhannet tiedemiehet saattavat työskennellä vuosikausia jollekin erikoisalalle soveltuvan tietokoneen kehittämiseksi ja ohjelmoimiseksi. Mutta heidän täytyy myöntää, että jos he valmistaisivat suorituskyvyltään ja monipuolisuudeltaan ihmisaivoja vastaavan tietokoneen, se veisi niin paljon tilaa, että sen sijoittamiseen tarvittaisiin monikerroksinen pilvenpiirtäjä. Kuitenkin vain toista kiloa painavat ihmisaivot, jotka mahtuisivat kämmenelle, on täysin varustettu huolehtimaan omasta ohjelmoinnistaan ja käsittelemään kaikkia ihmiselämälle tarpeellisia aloja. Sitä paitsi kun ne ottavat sanomiaan näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaisteista ja saavat aikaan omistajansa puheen ja toiminnan, niin ne palvelevat sellaisella tasolla, jolle ihmistekoinen tietokone ei kykene koskaan yltämään. Ja mikä tietokone tulee koskaan toimimaan sellaisen sydämen vaikutuksesta, joka ilmaisee rakkautta, ihmisystävällisyyttä, kiitollisuutta ja arvostusta? Mikä tietokone tulee koskaan ajattelemaan, pohtimaan, selittämään tai palvomaan Tekijäänsä?

Kun harkitsemme ihmisen ihmeellistä rakennetta ja koko ympärillämme olevaa luotua maailmaa, niin voimme sanoa Jumalan näkyvistä töistä Jobin tavoin: ”Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme!” (Job 26:14) Mutta meidän ei tarvitse pysähtyä siihen, että kuulisimme vain kuiskauksen Luojastamme. Jos tutkimme hänen Sanaansa, Raamattua, voimme oppia paljon paitsi hänen luomakunnastaan myös kaiken sen takana olevasta suurenmoisesta tarkoituksesta.