Lukijain kysymyksiä
● Onko tarpeellista kastaa henkilö, joka haluaa tulla kastetuksi mutta jonka huono terveys tai korkea ikä tekisi kastamisen vaaralliseksi?
Raamattu osoittaa, että kastaminen kokonaan upottamalla on hyvin tärkeä. Niinpä vaikka epätavalliset toimet olisivat välttämättömiä henkilön huonon kunnon vuoksi, hänet pitäisi kastaa mikäli suinkin mahdollista.
Ylösnoussut Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät . . . ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20) Niinpä ne, jotka tulivat tuntemaan Jumalan tahdon ja antautuivat palvelemaan häntä, oli määrä kastaa kokonaan veden alle, niin kuin Jeesus itse kastettiin. (Kreikkalainen sana baptízein merkitsee ’kastaa, painaa veden alle, upottaa’.) Upseeri Korneliuksesta ja hänen perheestään sanotaan: ”[Pietari] käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” – Apt. 10:48.
Nykyaikana Jehovan todistajat ovat järjestäneet kastetilaisuuksia konventteihin. Varsinainen kastaminen voisi tapahtua lähellä sijaitsevassa lammikossa, järvessä tai joessa missä on riittävästi vettä täydellistä upottamista varten. (Vrt. Apt. 8:38.) Mutta jotkut, jotka haluaisivat tulla täten kastetuiksi, eivät ruumiillisista syistä ole kyenneet olemaan läsnä konventissa. Siksi täysin päteviä kasteita on myös suoritettu paikallisesti yksityiskodeissa suurissa kylpyammeissa. Tämä on ollut hyödyllistä sydänvikaisille, iäkkäille tai sellaisille, joilla on erittäin heikko terveys. Ammeeseen voidaan saada lämmintä vettä, joka ei siten rasita henkilöä. Ja kastettava voitaisiin laskea hyvin rauhallisesti ja hitaasti veteen. Kun henkilö on tottunut veteen, varsinainen kaste voidaan toimittaa.
Mutta mitä on sanottava aivan poikkeuksellisista tapauksista? Monissa niistäkin upotuskaste on ollut mahdollinen. Ihmisiä, joilla on ollut avoimia haavoja tai pysyvä reikä kurkussa, on kastettu. Haava on peitetty muovinpalalla ja pantu teipillä reunoista kiinni lyhyeksi ajaksi. Myös henkilöitä, joiden täytyy käyttää mekaanista hengityskojetta, on kastettu. Lääkäri tai koulutettu sairaanhoitaja on järjestetty auttamaan. Halvaantunut siirrettiin veteen, samalla kun hän hengitti letkun ja suukappaleen kautta. Sitten kastehetken ajaksi suukappale otettiin pois ja muu ruumis painettiin veden alle, ja heti vedenpinnan yläpuolelle nostamisen jälkeen suukappale pantiin takaisin. Tällaiset tapaukset osoittavat, että vaikka erikoinen huolenpito tai varotoimet saattavat olla tarpeellisia, niin melkein kaikissa tapauksissa kaste voidaan suorittaa.
Tietysti voi olla, että joissakin äärimmäisissä tapauksissa kaste vaikuttaisi täysin mahdottomalta toistaiseksi. Silloin luotamme siihen, että armollinen taivaallinen Isämme ymmärtää ja hyväksyy halukkaan henkilön, joka on sydämessään antautunut hänelle. (Ps. 103:13, 14; Valit. 3:22) ”Herra tutkii vanhurskaat, . . . oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.” (Ps. 11:5, 7) Voimme näin ollen luottaa siihen, että silloin kun vasta-antautuneen kastaminen ruumiillisista syistä on mahdotonta, Jehova suhtautuu tilanteeseen armollisesti.
● Jos Pietari ei ollut koskaan Korintossa, niin miksi jotkut väittivät ’kuuluvansa Keefaalle (Pietarille)’ ja miksi tämä kertomus on Raamatussa?
On totta, että Raamattu ei mainitse apostoli Pietarin olleen koskaan Korintossa. Kuitenkin apostoli Paavali kirjoitti tuolle seurakunnalle: ”Yksi teistä sanoo: ’Minä kuulun Paavalille’, yksi: ’Mutta minä Apollokselle’, joku sanoo: ’Mutta minä Keefaalle’, joku: ’Mutta minä Kristukselle’.” – 1. Kor. 1:12.
Paavali oli kuullut, että jotkut siellä antoivat perään erimielisyyksille ja asettuivat huomattavien kristittyjen nimien taakse. Sekä Paavali että Apollos olivat olleet Korintossa. Siksi jotkut siellä saattoivat taistella heistä jommankumman puolesta, koska he olivat oppineet paljon heiltä, heidän persoonallisuutensa takia tai heidän opetuskykynsä takia.
Mutta miksi jotkut sanoivat kuuluvansa Pietarille, joka ei ilmeisesti ollut koskaan Korintossa? Ei ole mahdotonta, että jotkut olivat kuulleet Pietarista ja hänen ”taivasten valtakunnan avainten” käytöstään. (Matt. 16:18, 19) Niinpä jotkut Korintossa ovat voineet ottaa Pietarin nimen, ikään kuin hänen näkemyksensä kristillisyydestä olisi ollut lähempänä juutalaisuutta ja eronnut Paavalin näkemyksestä, joka korosti sitä, että kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa. (Gal. 2:15–21; 4:8–11) Pietarilla oli ollut huomattava vaikutus juutalaisten ja juutalaisten käännynnäisten tutustuttamisessa kristillisyyteen, ennen kuin Tie avautui samarialaisille ja pakanoille. Ja kerran Antiokiassa Pietari ilmaisi tasapainotonta huolta juutalaisten kristittyjen asenteesta, mistä Paavalin täytyi oikaista häntä. (Gal. 2:11–14) Niinpä Korintossa vallitsevassa erimielisyyden ilmapiirissä jotkut ovat voineet kannattaa Keefasta, ikään kuin se, mitä Keefas sanoi, olisi ollut niistä eroava kristillisyyden laji, jotka omaksuivat Paavalin nimen.
Henkeytettynä Paavali aivan oikein tuomitsi sellaisen erimielisyyden. Hän auttoi korinttolaisia pohtimaan sitä seikkaa, että Kristus ei ollut jaettu. Vaikka Paavalille oli erikoisesti ”uskottu hyvä uutinen ympärileikkaamattomille, niin kuin Pietarille ympärileikatuille”, edellisen keskittyessä pakanoihin ja jälkimmäisen juutalaisiin, heidän perussanomansa oli sama. (Gal. 2:7, 8; Ef. 4:4–6) He eivät olleet jakautuneita opetuksensa tai tavoitteittensa suhteen. Sekä Pietarilla että Paavalilla oli merkittävä osuus Jerusalemin konferenssissa (v. 49), missä nähtiin, ettei pakanakäännynnäisiä tarvinnut ympärileikata eikä heidän tarvinnut pitää Lakia. (Apt. 15:7–14) Ja Pietari jopa sanoi Paavalia ”rakkaaksi veljeksemme”, jonka kirjoitukset olivat tärkeitä ”muiden Raamatun kirjoitusten” ohella. (2. Piet. 3:15, 16) Niinpä Korintossa vallitsevalle erimielisyydelle ei ollut mitään puolustusta.
Tämä kertomus sisällytettiin Raamattuun varoittavaksi neuvoksi. Nykyäänkin seurakunnassa voisi kehittyä pieniä nurkkakuntia tai ryhmiä. Esimerkiksi joitakuita voidaan pitää vapaamielisinä ajattelijoina ja he voivat seurustella pääasiassa keskenään tai sellaisen kristityn vanhimman kanssa, jonka he ajattelevat edustavan heidän näkemystään. Ensimmäinen ryhmä voisi pitää toisia konservatiivisempina asioihin suhtautumisessaan tai etsiä neuvoa ja kannattaa sellaisten vanhinten näkemystä, joiden tyylistä he pitävät. Sellainen tilanne voisi synnyttää jakautumisen ja erimielisyyden epäterveen hengen. Epätäydelliset ihmiset ovat hyvin taipuvaisia nojautumaan niihin, jotka kutkuttavat heidän korviaan tai itsekeskeisyyttään. Mutta Jumala neuvoo, että viisaus on sellaisten neuvonantajien runsaudessa, jotka jakavat Jumalan sanan tuntemustaan ja kokemustaan sen soveltamisessa. – Sananl. 15:22.