Uskollisuus – voiko se auttaa sinua?
”OLEN SAANUT TARPEEKSENI! En kestä enää!” Kuinka usein olet kuullut jonkun esittävän tällaisen huudahduksen tai olet itse tuntenut kiusausta sanoa samoin? Rikollisuuden, väkivallan, epäoikeudenmukaisuuden ja muunlaisen sorron suunnaton lisääntyminen on saanut monet luopumaan elämästä.
Mutta iloisen mielialan säilyttäminen on mahdollista ahdistavista olosuhteista huolimatta. Raamattu korostaa tässä suhteessa uskollisuuden tärkeyttä. Profeetta Habakukin kokemus osoittaa, kuinka suurta apua tästä ominaisuudesta voi olla.
Vaikka Habakuk eli ilmeisesti 600-luvulla eaa., hän eli hyvin samanlaisissa oloissa kuin suuret ihmisjoukot nykyään. Profeetta valitti sitä, että väkivaltaa, ryöstöä ja erimielisyyttä oli havaittavissa kaikkialla. (Hab. 1:1–3) ”Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan”, huudahti Habakuk ja lisäsi: ”Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.” – Hab. 1:4.
Samoin kuin monet nykyään, Jumalan profeetta halusi tietää, miksi Korkein suvaitsee sellaista jumalattomuutta. (Hab. 1:13, 14) Luoja antoi seuraavan vastauksen:
”’Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea’. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” – Hab. 2:2, 3.
”Näky”, jonka täyttymys näytti viipyvän, koski jumalattomien hävitystä, sekä Jumalan kansan keskuudessa olevien jumalattomien että niiden, jotka eivät väittäneetkään olleensa Jehovan palvojia. Näky oli varmasti täyttyvä, vaikka se näytti viipyvän.
Mutta miten Jumalan profeetan piti käyttäytyä odottaessaan sitä? Tässä yhteydessä Raamattu mainitsee uskollisuuden. Habakukille sanottiin: ”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa [pysyy elossa olemalla uskollinen, UM].” (Hab. 2:4) Miten uskollisuus tekee mahdolliseksi sen, että ihminen ”pysyy elossa”? Tässä on tärkeä läksy opittavaksi nykyään eläville ihmisille.
Uskollisuus tässä yhteydessä ei merkitse pelkästään sen tunnustamista ajatuksissa tai uskoa siihen, että Jumala on olemassa. Se merkitsee pikemminkin uskoa eli lujaa luottamusta Jumalan lupaukseen sortavien olosuhteitten lopettamisesta. Raamattu tähdentää toistuvasti sitä, että Jumala mielistyy niihin, jotka luottavaisesti uskovat sellaisiin lupauksiin, mutta ei mielisty ihmisiin, joilla ei ole uskoa. Tämä esitetään selvästi Heprealaiskirjeen 11:6:ssa, missä sanotaan: ”Sitä paitsi ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.”
Miten sitten uskollinen ”pysyy elossa”? Tämä koskee sekä nykyisyyttä että tulevaisuutta.
Wilhelm Geseniuksen sanakirjan mukaan ’elämistä’ vastaava heprealainen sana merkitsee usein ”elää hyvin, voida hyvin”. Se, joka uskoo lujasti Jumalan lupaukseen poistaa pahantekijät maan päältä, viettää paljon onnellisempaa elämää sitä odottaessaan. Profeetta Miika, jonka aikana petollisuus oli niin yleistä, että ihminen ei voinut luottaa edes aviopuolisoonsa (”vaimoon, joka sylissäsi lepää”), ilmaisi erinomaista asennetta, kun hän sanoi: ”Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa.” (Miika 7:5–7) Samoin ne, jotka ’odottavat’ Jumalaa nykyään, toteavat, ettei laajalle levinnyt pahanteko pääse voitolle heistä.
Toinen hyöty uskollisuudesta on se seikka, että Jumala ’pitää hengissä’ uskollisten palvelijoittensa seurakunnan onnettomien olosuhteitten aikana, jopa kuoleman uhatessa. (Ps. 33:18, 19; 41:2, 3; 138:7) Esimerkkejä tästä ovat Jeremia ja Ebed-Melek, jotka ilmeisesti olivat Habakukin aikalaisia. Molemmat säilyivät elossa babylonialaisten hävittäessä Jerusalemin, mikä tuho oli osa näkyä, joka liittyi Habakukin mainitsemiin Jumalan tuomioihin. – Hab. 1:6–11; vrt. Jer. 39:11–18; 40:1–10.
Ennustus, jonka mukaan uskolliset pysyvät elossa, on erittäin merkityksellinen kristityille. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle, sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskon johdosta ja uskoksi, niin kuin on kirjoitettu: ’Mutta vanhurskas – hän tulee elämään uskosta.’” – Room. 1:16, 17.
Näillä sanoilla Paavali korosti sitä, mitä erikoishyötyä ne saavat, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen synnitsovittavaan uhriin. Sellainen usko ei tuota uskoville Jumalan siunausta ainoastaan sinä aikana, kun he odottavat pahuuden loppumista, vaan se johtaa myös syntien anteeksi antamiseen, vanhurskaan aseman saamiseen Jumalan edessä ja ”pelastukseen” – niin, mahdollisuuteen ’pysyä elossa’ ikuisesti täydellisyydessä. – Hab. 2:4; Joh. 3:16; Apt. 10:43; 26:18; Gal. 2:15, 16.
Nämä onnelliset odotteet huomioon ottaen kaikki Jumalaa rakastavat nykyään saavat hyötyä seuraavasta Raamatun kehotuksesta, joka liittyy uskoon: ”Älkää sen tähden heittäkö pois puhumisen vapauttanne, josta maksetaan suuri palkka. Sillä te tarvitsette kestävyyttä, jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte lupauksen täyttymyksen. Sillä vielä ’aivan vähän aikaa’, niin ’hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele’. ’Mutta minun vanhurskaani tulee elämään uskosta’ ja ’jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen’. Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” – Hepr. 10:35–39.
Uskollisuus Jumalaa kohtaan voi tosiaan auttaa sinua. Uskolliset ’pysyvät elossa’ sekä nauttimalla jumalisen elämän siunauksista nyt että saamalla ikuisen elämän ”uusien taivaitten ja uuden maan” uudessa järjestyksessä, josta kerrotaan Raamatun ennustuksessa. (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–5) Tämä silmämääränään kaikki Jumalaa rakastavat noudattavat uskollisesti henkeytettyä kehotusta: ”Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu.” – Hab. 2:3.
”Luotettava [uskollisten tekojen, UM] mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.” – Sananl. 28:20.
[Huomioteksti s. 3]
”Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu.” – Hab. 2:3.
MITÄ PROFEETTA HABAKUK TARKOITTI TÄLLÄ?