Sata vuotta vartiota
TAMÄN numeron ilmestyessä Vartiotornia on julkaistu sata vuotta. Näiden vuosien aikana maailmassa on tapahtunut paljon muutoksia. Tämä lehtikin on kokenut joitakin muutoksia. Mutta joissakin tärkeissä suhteissa se ei ole muuttunut lainkaan. Tarkastelkaamme nyt, kuinka Vartiotorni on oikein ollut vartiossa sata vuotta.
Tämä lehti alkoi ilmestyä heinäkuussa vuonna 1879. Yksi sen julkaisemisen pääsyistä oli lunastusta koskeva kiista. Se sai Charles T. Russellin julkaisemaan Vartiotornia, jossa, kuten hän myöhemmin kirjoitti, ”lunastusoppia puolustettaisiin ja hyvää sanomaa suuresta ilosta levitettäisiin niin laajalle kuin mahdollista”.
Nimi ”Vartiotorni” oli sopiva, koska ennen muinoin torneissa olevat vartijat usein varoittivat toisia uhkaavasta vaarasta. Tämä on tärkeätä myös hengellisten asioitten suhteen, sillä Jumala sanoi profeetalleen Hesekielille: ”Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.” (Hes. 3:17) Tämä lehti on uutterasti pyrkinyt elämään nimensä mukaisesti ryhtymällä vartioon hengellisessä merkityksessä.
LUOTTAMUS JEHOVAAN
Vartiotornin toisessa numerossa ilmaisimme luottamuksemme siihen, että ”JEHOVA tukee” sitä. Tämän lehden julkaisijat ovat kiitollisia siitä, että se on jo vuosikymmenien ajan voinut antaa lukijoilleen ”Raamatun kirjoitusten lohdutusta” ja sellaista luotettavaa opastusta, jota vain Jumalan sana, Raamattu, voi antaa. (Ps. 119:105; Room. 15:4) Julkaisijat eivät kuitenkaan ota itselleen kunniaa tämän lehden varaamasta hengellisestä avusta. He pyrkivät olemaan ”Jehovan opettamia”, Korkeimman opettamia. – Joh. 6:45.
Tällainen luottamus Jehova Jumalaan on osoittautunut siunaukseksi, ja Jumalan tuki on ollut ilmeistä. Vartiotornin ensimmäistä numeroa julkaistiin vain 6 000 kappaletta yhdellä kielellä, ja lehti ilmestyi vain kerran kuussa. Nykyään sen painos on yli 9 miljoonaa, ja se ilmestyy kahdesti kuussa. Lisäksi Vartiotornia julkaistaan nykyään 82 kielellä. Tästä kasvusta me annamme kunnian Jumalalle. – Sak. 4:6.
JUMALAN SANAN KANNATTAMINEN
Tämä lehti on alusta alkaen kannattanut Raamatun perustotuuksia. Se esitti rohkeasti esimerkiksi elokuun numerossa 1882: ”Me vakuutamme luottavaisesti, että nimeä Jehova ei ole sovellettu koskaan Raamatussa kehenkään muuhun kuin Isään.” Ensimmäinen numero tunnusti Jumalan Pojan tärkeän osuuden ja sanoi, että ”ansio Jumalan edessä perustuu . . . Kristuksen täydelliseen uhriin”.
Vartiotorni on myös kautta vuosien esittänyt Raamatun totuuksia kuolleitten tilasta, ylösnousemustoivosta ja Jumalan valtakunnasta. (Saarn. 9:5, 10; Dan. 2:44; 7:13, 14; Apt. 24:15) Varsinkin kristikunnan papisto on vastustanut sitä. Miksi? Koska nämä totuudet olivat vastoin monia papiston opetuksia, vastoin sielunkuolemattomuusoppia, kiirastulta, ikuista piinaa ja kolminaisuusoppia. – Hes. 18:4; Joh. 14:28.
Alusta lähtien Vartiotorni osoitti, että Kristuksen toisessa tulemuksessa hänen parusiansa merkitsisi näkymätöntä läsnäoloa mahtavana henkiluomuksena. (Matt. 24:3; 1. Piet. 3:18) Vartiota pitäessään tämän lehden alkunumerot (maaliskuussa ja kesäkuussa 1880) lisäksi osoittivat vuoden 1914 ratkaisevaksi vuodeksi. Se oli merkitsevä 2 520 vuoden pituisten pakanain aikojen päättymistä, joiden aikana ei-juutalaiset kansat hallitsivat maapalloa Jumalan valtakunnan puuttumatta asiaan. – Luuk. 21:24, KR.
Vaikka tämä lehti onkin julkaissut niin valistavaa aineistoa, me emme tietenkään väitä olevamme erehtymättömiä. Jehova Jumalalta me odotamme kiitollisina hengellistä opetusta. (Ps. 119:169) Näkemyksen selkeys on ollut riippuvainen hänen pyhän henkensä eli toimivan voimansa vaikutuksesta. Tämä henki ”tutkii . . . Jumalan syvätkin asiat”. – 1. Kor. 2:10.
TÄMÄ ”HYVÄ UUTINEN” ON JULISTETTAVA
Tosi kristillisyyteen liittyy kuitenkin enemmän kuin Raamatun tutkiminen ja totuuden oppiminen. Jeesus antoi seuraajiensa tehtäväksi ’mennä tekemään opetuslapsia’ ja sanoi, että ”hyvä uutinen” on saarnattava kaikissa kansoissa. – Matt. 28:19, 20; Mark. 13:10.
Niinpä Vartiotornin huhtikuun numero vuonna 1881 sisälsi sopivasti kirjoituksen nimeltä ”Halutaan 1 000 saarnaajaa”. Aikanaan monet vastasivat tähän kutsuun. Eräs toinen tämän lehden numero sanoi hyvin selvästi: ”Saarnaatko sinä? Me uskomme, ettei [Kristuksen voideltujen seuraajien] pieneen laumaan tule kuulumaan keitään muita kuin saarnaajia. . . . Niin, meidät on kutsuttu kärsimään hänen kanssaan ja julistamaan tätä hyvää uutista.”
MUUTTUVIEN ASENTEITTEN HAASTEEN KOHTAAMINEN
”Hyvän uutisen” julistajat kohtasivat totisesti haasteita 1800-luvun loppupuolella. Elämäntavassa oli tosin tapahtunut muutoksia monissa maissa. 1880-luvulla oli jossain määrin puhelimia, sähkövaloja ja raitiovaunuja. 1890-luvulla ilmaantui joitakin ”hevosettomia vaunuja” eli autoja. Mutta ”hyvän uutisen” julistajille todellisen haasteen muodosti selviytyminen asenteen muuttumisesta Raamattua kohtaan.
Charles Darwin oli kannattanut ihmisen kehitysteoriaa vuonna 1859 julkaisemassaan teoksessa Lajien synty. Ajan mittaan kehitysteoria, raamatunkritiikki ym. esittivät haasteen Jumalan henkeytetyn sanan puolustajille.
Vartiotorni on aina yrittänyt kohdata muuttuvien asenteitten aiheuttaman haasteen. Esimerkiksi vuoden 1885 maaliskuun numero sisälsi kirjoituksen nimeltä ”Kehitysteoria ja järjen aikakausi”. Kehitysteoria on tietenkin usein todistettu vääräksi tämän lehden sivuilla.
Entä miten on suhtauduttu muihin raamatunkriitikkoihin? Jotkut ovat väittäneet, että profeetta Jesaja erehtyi mainitessaan Sargonin olleen Assyrian kuningas, koska maallinen historia ei ollut maininnut häntä. (Jes. 20:1) Mutta tammikuun Vartiotorni vuonna 1886 viittasi löytöihin, jotka todistivat Raamatun olevan oikeassa.
Nämä ovat vain esimerkkejä. Tämä lehti on vuosien mittaan julkaissut jatkuvasti tietoa, joka todistaa Raamatun ”Jumalan sanaksi”. (1. Tess. 2:13; 2. Tim. 3:16, 17) Ei mikään ainutlaatuinen kirjallinen tyyli, vaan luottamus Jehovaan ja Raamattuun on auttanut Vartiotornia kohtaamaan muuttuvien asenteitten aiheuttaman haasteen.
JUMALAN VALTAKUNNAN KANNATTAMINEN
Vartiotorni on itse vuosien mittaan kokenut joitakin muutoksia. Esimerkiksi englanninkielinen 16-sivuinen painos alkoi ilmestyä kahdesti kuussa vuonna 1892, ja vuoteen 1908 mennessä sen levikki oli kohonnut 30 000 kappaleeseen. Vuodesta 1909 siitä alettiin käyttää nimeä ”Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut”. (Suomessa lehteä alettiin julkaista joulukuussa vuonna 1912.) Myöhemmin tapahtui hyvin huomattava edistysaskel, kun lehti maaliskuun 1. päivän numerostaan 1939 sai nimekseen ”Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja”. (Suomessa nimi on esiintynyt kesäkuun 15. päivän numerosta 1939 lähtien.) Koon muutos tapahtui elokuun 15. päivän numerosta 1950, jolloin tämä julkaisu tuli 32-sivuiseksi. (Suomessa lehti muuttui vuoden 1957 alusta 24-sivuiseksi ja vuoden 1978 alusta 32-sivuiseksi.) Sen jälkeen värikuvat ja vaihtelevat kansisivut ovat parantaneet lehden ulkonäköä.
Mutta Jumalan sanan ja tarkoitusten kannattamisen suhteen Vartiotorni ei ole muuttunut lainkaan. Se on pysynyt tähän päivään saakka uskollisena Jumalan hallituksen kannattajana, ”Jehovan valtakunnan julistajana”. Lisäksi tämä lehti on pitänyt vartiota kiinnittämällä huomion Raamatun varoituksiin ’hereillä pysymisestä’ hengellisesti. Se on myös auttanut lukijoitaan huomaamaan, että sodat, nälänhätä, ruttotaudit ja muut piirteet ilmaisevat tämän ajan ennustetuiksi ”kriittisiksi ajoiksi”, jotka ovat merkkinä ”viimeisistä päivistä”. – Matt. 24:3–14; Luuk. 21:10–36; 2. Tim. 3:1–5.
Kun pakanain ajat päättyivät, kansat kietoutuivat yhä lisääntyvässä määrin ensimmäiseen maailmansotaan, joka lopulta vaati noin kymmenen miljoonaa ihmishenkeä. Tämän maailmanlaajuisen selkkauksen jälkeen ehdotettiin Kansainliittoa, ja sen innokkaimpia tukijoita olivat Englannin kirkko ja Kanadan kirkot. Joulukuun 18. päivänä 1918 Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto (joka koostui erilaisten protestanttisten kirkkokuntien edustajista) lähetti Yhdysvaltain presidentille Woodrow Wilsonille hyväksymänsä julistuksen, jossa sanottiin: ”Tämä liitto ei ole pelkkä poliittinen välikappale – se on pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä.” Mutta vuodesta 1919 lähtien Vartiotorni osoitti rohkeasti, että Kansainliitto epäonnistuisi.
Toisen maailmansodan alkaessa vuonna 1939 Kansainliitto vaipui toimettomuuteen. Tämä hirvittävä sota raivosi täydellä voimalla vuonna 1942, kun Jehovan todistajat kokoontuivat konventtiin ja kuulivat ajatuksia herättävän yleisöesitelmän ”Rauha – voiko se kestää?” ”Puheen edistyessä”, kertoi Vartiotorni, ”kuulijakunta näki mielikuvituksessaan Ilmestyskirjan 17. luvun mukaisen kuvan ja ymmärsi, mikä on helakanpunainen peto, jota nyt ’ei ole’, mutta näki sen jo valmiina nousemaan pohjattomasta syvyydestä ja tulemaan ’pedoksi, joka on ollut ja jota ei enää ole ja joka vielä tulee’, tällä kertaa babylonilaisen uskonnollisen porton riiputtaessa jalkojaan sen selässä. Mutta tämä tapahtuu vain ’yhdeksi hetkeksi’ tulevaisuudessa, ja sitten portto heitetään alas ja tuhotaan, ja ’kuningasten Kuningas ja herrain Herra’ tuhoaa tämän . . . ’rauhan pedon’, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.” Jo ennen kuin liitto ilmaantui uudelleen Yhdistyneinä Kansakuntina vuonna 1945, Vartiotorni julisti rohkeasti, ettei mikään sellainen ihmistekoinen järjestö, vaan ainoastaan Jumalan valtakunta saa aikaan pysyvän rauhan.
VALTAKUNNAN JULISTAMINEN
”Hyvän uutisen” julistamistyö oli voimistunut ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Erikoisesti se sai vauhtia vuonna 1922 Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyn kristillisen konventin aikana. Vartiotorni lainasi konventissa esitettyä toimintakehotusta ja kannusti ”hyvän uutisen” julistajia ’julistamaan, julistamaan, julistamaan Kuningasta ja hänen valtakuntaansa’.
1920-luku päättyi New Yorkin arvopaperimarkkinoiden romahdukseen, joka johti 1930-luvun suureen lamakauteen, jolloin melkein jokainen maailman maa joutui suuren työttömyyden ja liike-elämän laman kouriin. Mutta huolimatta taloudellisista vaikeuksista, joita antautuneet kristityt saattoivat joutua kokemaan, he saavuttivat virstanpylvään vuonna 1931. He kokoontuivat konventtiin ja hyväksyivät innokkaasti päätöksen (joka pian julkaistiin Vartiotornissa), jossa he julistivat: ”Me hyväksymme ja otamme ilolla sen nimen, jonka Herran Jumalan suu on maininnut, ja me haluamme olla tunnetut ja tulla kutsutuksi sillä nimellä . . . Jehovan todistajat.” – Jes. 43:10–12.
HENGELLISTÄ RAVINTOA ”OIKEAAN AIKAAN”
Vartiotornin tarkoitus, kuten sen aivan ensimmäisessä numerossa mainittiin, oli ”antaa ’ruokaa aikanaan’ ’uskon huonekunnalle’”. (Luuk. 12:42; Gal. 6:10; Kuningas Jaakon käännös) Olemme kiitollisia siitä, että tämän lehden sivuilla on ollut mahdollista kiinnittää huomio Jumalan sanaan ja siten antaa hengellistä ravintoa ”oikeaan aikaan”, ei vain Kristuksen voideltujen seuraajien hyödyksi vaan myös heidän ”suureen joukkoon” kuuluvien tovereittensa hyödyksi. – Matt. 24:45; Ilm. 7:4–10.
Tarkastelkaamme esimerkin vuoksi vuosia 1933–1945, jolloin Adolf Hitlerin ”Kolmas valtakunta” yritti hävittää Jehovan todistajat Saksasta. Heidän toimintansa kiellettiin ja 6 019 pidätettiin, useita heistä kaksi, kolme tai useampiakin kertoja. 2 000 kärsi keskitysleireissä. Kaikkiaan 635 todistajaa kuoli vankilassa, 203 teloitettiin. Mutta hengellisen voiman säilymisessä auttoi osaksi se, että palautettiin mieleen aikaisempien Vartiotornien aineistoa ja salakuljetettiin leireihin uusia kirjoituksia ja keskusteltiin niiden raamatullisesta aineistosta. Huomattava esimerkki hengellisen ravinnon saamisesta ”oikeaan aikaan” oli Vartiotornin kirjoitus aiheesta ”Puolueettomuus” (suomeksi nimellä ”Kristityn asenne”), joka alun perin julkaistiin vuoden 1939 loppupuolella. Se vahvisti Jehovan todistajia pysymään jo valitsemallaan kristillisen puolueettomuuden kannalla. – Joh. 17:16.
Rukous, luottamus Jehovaan ja hengellisen ravinnon arvostaminen vahvistavat uskoa. Niinpä niistä lukuisista esimerkeistä, jotka olisi voitu mainita, Vartiotorni julkaisi seuraavat sanat, jotka eräs keskitysleirin uhri kirjoitti viimeisessä kirjeessään: ”Koska pysyin vastustuksessani, minulle määrättiin kuolemantuomio. . . . Tunnen sellaista rauhaa, sellaista tyyneyttä, että teidän on mahdotonta kuvitella sitä. . . . Rakkaimpani, täyttäkää tämä toiveeni: olkaa uskollisia ja lujia, jotta voimme pian nähdä toisemme jälleen ikuisesti.”
Samana aikana tosi kristityt muuallakin käyttivät hyväkseen sitä ”oikeaan aikaan” saatua hengellistä ravintoa, jota tässä lehdessä julkaistiin. Vuodesta 1933 vuoteen 1951 tuhansia todistajia pidätettiin Yhdysvalloissa, monet heistä siksi, että he olivat omaksuneet kristillisen puolueettomuuden kannan. Lisäksi kautta maan oli ainakin 1 500 tapausta, joissa todistajia pahoinpideltiin. Mutta he taistelivat urheasti tuomioistuimissa ja usein voittivat ja saivat siten häviämättömän maineen kansalaisten perusoikeuksien puolesta taistelijoina.
Kun Hirošimaan ja Nagasakiin Japanissa pudotettiin atomipommit vuonna 1945, maailma oli astunut pelon ja epävarmuuden aikakauteen. Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen ihmisen tekemän satelliitin kiertämään maata vuonna 1957, ja avaruusajasta tuli todellisuutta. 1960-luvulla esiintyi kansalaislevottomuuksia eri puolilla ja kansallismielisyys oli nousussa. Kaikkina näinä vuosina Vartiotorni kuitenkin pyrki antamaan ajankohtaista hengellistä ravintoa. Jälkeenpäin ajatellen huomattava esimerkki sellaisesta ’ruoasta oikeaan aikaan’ näyttää olleen vuoden 1962 Vartiotornin kirjoitukset, jotka selvittivät kristityn suhteellista alamaisuutta hallinnollisia ”esivaltoja” kohtaan. – Room. 13:1–7.
PYSYKÄÄ VALVEILLA
Nykyään me elämme levottomia aikoja. Saastuminen uhkaa terveyttä ja elämää. Varsin monissa tapauksissa on ilmeistä ihmisen epäinhimillisyys toista ihmistä kohtaan. Itsekkyys on usein yleistä, ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät muilla tavoilla. Mutta Jehova lupaa ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilm. 11:18) Niille on siis olemassa ”hyvä uutinen”, jotka ottavat sen arvostaen vastaan, ja tämä lehti jatkaa tämän rohkaisevan sanoman esittämistä.
Sata vuotta Vartiotorni on nyt pitänyt hengellistä vartiota. Ja se jatkaa vartiota, jos se on Jehovan tahto. Toivomme vilpittömästi, että pysyt valveilla tämän lehden mukana ja odotat luottavaisesti aikaa, jolloin Jehova Jumala saa aikaan vilpitönsydämisten ihmisten vapautuksen hänen lupaamiensa ”uusien taivaitten” ja ”uuden maan” kaikkiin siunauksiin. – 2. Piet. 3:11–13.
[Kuvat s. 4, 5]
1914 PAKANAIN AIKOJEN LOPPU
”Te olette minun todistajani, sanoo Jehova”
[Kuva s. 6]
Pakanain ajat päättyvät lokakuussa 1914
[Kuva s. 7]
”Uusi nimemme” – joulukuun 1. päivän numero 1931
[Kuva s. 8]
1939 – Väri
1950 – Uusi koko