Mitä muut ovat sanoneet todistamisesta talosta taloon
Kun Jehovan tuli aika panna täytäntöön tuomio luopio-Jerusalemille, hän antoi profeetalleen Hesekielille näyn, jossa tämä näki pellavavaatteisiin pukeutuneen miehen, jolla oli kirjoitusvälineet. Jehova antoi tälle miehelle tehtävän: ”Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään.” Ne, jotka saivat hyväksymyksen merkin, säästettiin tuhon tullessa. Kaikki muut tuhoutuivat. – Hes. 9:2–11.
Samankaltaisella nykyään suoritettavalla merkitsemistyöllä ilmaistaan ne, jotka ovat murheellisia kristikunnassa havaitsemansa ulkokultaisuuden, turmeluksen ja verivelkaisuuden tähden ja jotka haluavat pukea ylleen tosi kristillisen persoonallisuuden ikuinen elämä silmämääränä. Jehovan todistajat suorittavat tätä merkitsemistyötä kautta kristikunnan ”pellavavaatteisiin puetun miehen” kuvaaman ihmisluokan johdolla ja etupäässä siten, että he saarnaavat innokkaasti ”tätä valtakunnan hyvää uutista” talosta taloon. (Matt. 24:14; Apt. 20:20) Miten ihmiset ovat suhtautuneet tällaiseen todistusrynnistykseen?
Samoin kuin Hesekielin päivinäkin jotkut ovat halunneet saada tosi kristillisyyden tunnusmerkin. Toiset ovat katkerasti vastustaneet sanomaa. Jotkut taas ovat esittäneet kiitoksen sanoja todistajista ja heidän saarnaamismenetelmistään. Esimerkiksi katolinen pappi John A. O’Brien sanoi noin 200 papille St. Josephin seminaarissa New Yorkissa:
”Mikään ei ole parempi kuin henkilökohtainen kosketus käännynnäisten tekemisessä ja uskostaan luopuneitten jäsenten elvyttämisessä. Tähän pääsee tahdikas, kohtelias, hyvin valmennettu ovikelloja soittava apostoli. Paavalin ilmiömäisen menestymisen salaisuus oli hänen väsymättömässä toiminnassaan, kun hän kulki talosta taloon tehden käännynnäisiä. On ironista, että nyt käyttävät tätä apostolista menetelmää ei-katoliset lahkot, varsinkin Jehovan todistajat, joiden lukuisat käännynnäiset saavat meidät katolilaiset häpeämään.” – ”The Monitor”, 7.7.1961.
Samanlaisen maininnan esitti katolinen pappi J. S. Kennedy, joka sanoi kirjoittaessaan Jehovan todistajista:
”Heidän kulkemisensa ovelta ovelle käännynnäisten hankkimisessa on voimaperäistä ja loputonta. . . . heidän intonsa ja uhrautuvaisuutensa pitäisi saada meidät pysähtymään ja miettimään.” – ”Our Sunday Visitor”, 3.6.1962.
Ja vielä tuoreempi lausunto esitettiin Espanjassa pidetyssä uskonnollisten johtajien konferenssissa:
”Ehkä [kirkot] ovat liian laiminlyöviä siinä, mikä juuri muodostaa Jehovan todistajien suurimman kiinnostuksen kohteen: kotikäynnissä, joka sisältyy alkukirkon apostoliseen menettelytapaan. Kirkkojen rajoittuessa usein temppeleittensä rakentamiseen, kellojensa soittamiseen ihmisten puoleensa vetämiseksi ja saarnaamiseen kokouspaikkojensa sisäpuolella [todistajat] noudattavat apostolista menettelytapaa menemällä talosta taloon ja käyttämällä hyväkseen joka tilaisuutta todistamiseen.” – ”EI Catolicismo”, Bogotá, Kolumbia, 14.9.1975.
Vaikka sovinnaisissa uskonnoissa odotetaan, että ihmiset hakeutuvat niiden piiriin, Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen ja apostolien esimerkkiä menemällä ihmisten luo. Kiellettyinä tai vainottuinakin he jatkavat ”hyvän uutisen” julistamista samoin kuin Kristuksen ensimmäiset seuraajat, joista sanottiin:
”Jerusalemissa olevaa seurakuntaa vastaan [nousi] suuri vaino; apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja. Kuitenkin ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista.” – Apt. 8:1, 4.
Mikään ei pysähdyttänyt Jumalan valtakunnan saarnaamista silloin.
KAUTTA MAAPALLON
Meidän päivinämme kristikunnassa tehtiin laajakantoista todistustyötä ennen toista maailmansotaa. Mutta todistustyö laajeni suuresti, kun vuodesta 1943 lähtien alettiin Vartiotornin Raamattukoulussa Gileadissa, joka sijaitsi South Lansingissä New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa, valmentaa lähetystyöntekijöitä, ja heitä ruvettiin lähettämään eri maihin. He saarnasivatkin monissa maissa voimaperäisesti talosta taloon ja johtivat paljon Raamatun kotitutkisteluja. Mikä siitä oli seurauksena? Jo vuonna 1950 eräs Northwestern-yliopiston uskonnonhistorian professori Yhdysvalloissa kirjoitti seuraavasti:
”Jehovan todistajat ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan todistuksellaan. . . . Voidaan todella sanoa, että mikään toinen uskonnollinen ryhmä maailmassa ei ole osoittanut suurempaa intoa ja kestävyyttä pyrkiessään levittämään Valtakunnan hyvää uutista kuin Jehovan todistajat. . . . Tämä liike tulee hyvin todennäköisesti voimistumistaan voimistumaan.” – C. S. Braden kirjassaan ”These Also Believe”.
Muitakin tutkimuksia Jehovan todistajien lähetystyöstä on tehty. Yksi niiden suorittajista, Bryan Wilson, Oxfordin yliopiston professori Englannista, kävi Japanissa tutkimassa ”viimeaikaista nopeata kasvua” Jehovan todistajien riveissä, niin kuin hän sanoi. Hänen tutkimustensa tulokset esitettiin ”Social Compass” -julkaisun tammikuun numerossa 1977, ja siinä esitettiin seuraavanlaisia kiinnostavia mainintoja:
”Todistajat esittävät arvovaltaisella kielellä monenlaisia käytännöllisiä neuvoja aviosuhteista, moraalikysymyksistä, lasten kasvatuksesta ja muista käytännön asioista. . . . [Vanhemmille] todistajilla on tarjottavana paljon Pyhässä Raamatussa oikeaksi osoitettuja lujia neuvoja yhdistettyinä määrätarkoituksen hallitsemaan yhtenäiseen elämänfilosofiaan . . . Lisäksi vaikuttaa siltä, estä todistajien neuvot ovat kaikkialla samanlaisia eivätkä sisällä myönnytyksiä eri kulttuurien omaksumien paikallisten menettelyjen suhteen. Niitä esitetään ilman holhoamista ja ilman erivapauksia tai ennakkoluuloa, ja niillä on sovittelemattomuuden voimaa. . . . Kukaan ei selvästikään omaksu Vartiotornin uskontoa saadakseen siitä taloudellista hyötyä: sen lasten kasvatusta koskevia opetuksia ei voida pitää riisin vastineena, jota vanhat katoliset ja protestanttiset lähetysasemat ovat käyttäneet alkuasukkaitten värväämiseen.”
Japanissa on nykyään yli 48 000 syntyperäistä Jehovan todistajaa saarnaamassa Jumalan valtakunnan suurenmoista toivoa talosta taloon. Kun professori Wilson haastatteli 377 todistajaa Tokiossa, hän totesi, että 58,3 prosenttia oli kiinnostunut talosta-taloon-käynneillä, kun taas 34,3 prosenttia sai ensi kerran todistusta joltakulta sukulaiselta, ystävältä tai tuttavalta. Tämän perusteella voidaan ymmärtää, kuinka tehokkaita talosta-taloon-käynnit ovat olleet tällä lähetyskentällä. Professori tiedusteli haastatelluilta myös sitä, mikä ensiksi sai heidät kiinnostumaan Jehovan todistajista, ja tyypillisiä vastauksia olivat seuraavat:
”Todistajien huomaavaisuus.” ”Kaiken uskonnollisen muodollisuuden ja mahtailun puuttuminen.” ”Minua viehättivät todistajien lämpö, heidän siisteytensä, auttamishalunsa ja heidän hyvät keskinäiset suhteensa.” ”Sen julistajan asenne ja persoonallisuus, joka ensiksi puhui minulle.” ”Seurakunnan laatu.” ”Hämmästyin tavatessani niin nöyriä ihmisiä.” ”Minuun teki vaikutuksen todistajien kohtelias puhetapa. Kun olin vuoden 1973 konventissa, minuun teki suuren vaikutuksen järjestön yksimielisyys: tarkkaillessani heitä mieleeni tulivat hyvin valmennetut sotilaat.” ”Ihmiset olivat rakkaudellisia ja huomaavaisia; ja he nauttivat kokouksesta ja yrittivät vilpittömästi soveltaa Raamatun periaatteita elämäänsä.” ”Jehovan todistajien keskuudessa vallitseva rakkaus ja lämpö.”
Jehovan todistajien toimintaa länsimailla tarkastellaan kirjoituksessa, joka ilmestyi julkaisussa ”U.S. Catholic” tammikuussa 1979. Sen oli kirjoittanut William J. Whalen, ja sen eräässä alaotsikossa esitettiin kysymys: ”Tehoaako ovelta-ovelle-uskonto?” Sitten kirjoitus ryhtyy käsittelemään puolueettomalla tavalla Jehovan todistajien historiaa ja toimintaa. Lopuksi kirjoittaja sanoo:
”Sata vuotta sitten nuori mies [Charles Taze Russell] jätti vaatetusliikkeensä ja alkoi opettaa raamatuntulkintaansa. Siitä lähtien sadat ihmiset ovat kuolleet ennemmin kuin kieltäneet sen, minkä ovat ymmärtäneet Jehovan tahdoksi. Toiset ovat asettaneet omansa ja lastensa elämän alttiiksi ennemmin kuin ottaneet verensiirron. Monet ovat viettäneet vuosikausia vankiloissa ja keskitysleireissä.
”Vuonna 1962 päätin Jehovan todistajia koskevan tutkimuksen seuraavaan mainintaan: ’Ei ole odotettavissa, että Uuden maailman yhteiskunta yhtäkkiä lopettaisi toimintansa. Olkoonpa Harmagedon aivan lähellä tai ei, sadattuhannet, elleivät peräti miljoonat, ihmiset uskovat joka päivä sen olevan aivan lähellä.’ Harmagedon on edelleen aivan pian tulossa, ja nykyään on yli kaksi kertaa niin paljon todistajia kuin silloin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Vartiotorni-seura todennäköisesti kaksinkertaistuu jälleen lukumäärältään seuraavan vuosikymmenen aikana.”
Ilmeisesti ”ovelta-ovelle-uskonto” kyseisen kirjoittajan mielestä tehoaa. Mutta tärkein merkitys on Jehovan hengellä ja hänen kansalleen antamallaan siunauksella. – Sak. 4:6; Joh. 14:15–17.