Syvempää näkemystä uutisiin

Rehellisyyden todellinen palkka

● Eräs yhdysvaltalainen mies löysi New Jerseyssä äskettäin kaksi kangassäkkiä, jotka olivat pudonneet panssaroidusta autosta. Niissä oli 415 000 dollaria rahaa, minkä hän palautti yhtiölle, jolle panssaroitu auto kuului. Yhtiön kiitollinen omistaja antoi miehelle tuhannen dollarin palkkion ja tarjosi hänelle työpaikkaa. Mutta mies ei kuulemma ollut tyytyväinen.

”Se ei ole oikein”, hän valitti. ”Tuhannen dollarin takia minun ei olisi kannattanut hellittää kaasupoljinta ja käydä noutamassa sitä.” New Yorkissa ilmestyvän ”Daily News” -lehden mukaan mies ja hänen vaimonsa ”uneksivat velkojensa maksamisesta ja siitä, että rahaa vielä jäisi riittävästi pienen urheiluauton ostamiseen ’käteisellä, jotta saisi nähdä, miltä se tuntuisi’”. Sen sijaan hän sanoi: ”Jos joutuisin vielä samaan tilanteeseen, harkitsisin toisen kerran, palauttaisinko rahat. Sehän on kuin löytäisi miljoona dollaria ja saisi niistä vain yhden.”

Mutta pitäisikö ihmisen olla rehellinen vain siitä saatavan palkkion suuruuden perusteella? Eikö jumalisten mittapuitten mukaan elämisestä ja lähimmäisemme auttamisesta saatava sisäinen tyydytys ja itsekunnioitus ole paljon arvokkaampi kuin minkään kokoinen aineellinen palkkio? ”Haluatko olla todella rikas?” kysytään Raamatussa. ”Sinä olet jo, jos olet onnellinen ja hyvä. . . . Mutta ihmiset, jotka haluavat olla rikkaita, alkavat pian tehdä kaikenlaista vääryyttä saadakseen rahaa, tehdä sellaista, mikä vahingoittaa heitä ja tekee heistä nurjamielisiä.” – 1. Tim. 6:6–9, ”The Living Bible”.

Miksi kirkko ei erottanut Jonesia?

● Kun yli 900 ”pastori” Jim Jonesin seuraajaa Jonestownissa Guyanassa oli tehnyt ”itsemurhan”, monet kyselivät, miksi kristillinen kirkkokunta (Kristuksen opetuslapset) oli sallinut hänen joukkonsa pysyä kirkkokunnassa hyvässä asemassa. (Ks. ”Vartiotornia” 1.9.1979.) Kirkon 44-jäseninen hallintokomitea kokoontui ja ilmoitti, ettei se ryhtyisi ”tuomitsemaan minkään seurakunnan palvelusta”.

”Suvaitessamme ja ottaessamme jopa tervetulleena vastaan mielipide-eroavuudet emme jätä itsellemme mittaa, jonka perusteella erheellisyys voidaan ratkaista”, sanoi Kenneth L. Teegarden, 1,3 miljoonaa jäsentä käsittävän uskonnollisen ryhmän puheenjohtaja. Tämän uskontokunnan sääntöjen mukaan mikä tahansa kirkko voi liittyä siihen vain sen perusvakaumuksen pohjalla, että Kristus on Vapahtaja.

Mutta tekeekö pelkästään se, että jokin kirkkokunta tunnustaa uskovansa Kristukseen, siitä hänelle otollisen? Onko ’mielipide-eroavuuksien ottaminen tervetulleena vastaan’ Kristuksen asettaman palvontamallin mukaista? Jeesus itse sanoi, että tulevaisuudessa monet tunnustaisivat hänet ”Herraksi”, mutta sen sijaan, että hän hyväksyisi heidät pelkästään sillä perusteella, hän julisti: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee . . . Isäni tahdon.” Niille, jotka eivät eläisi Jumalan vaatimusten mukaan, hän sanoi: ”Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matt. 7:21–23.

Sanoma ei ole mennyt perille

● Ghanassa ilmestyvä katolinen viikkolehti ”Standard” kirjoitti jonkin aikaa sitten pääkirjoituksessaan sikäläisen katolisen kirkon työstä ja mainitsi, että se ”on edistänyt suunnattomasti maan kehittymistä”. Pääkirjoituksessa kiinnitetään huomio kirkon rakentamiin kouluihin, sairaaloihin, klinikoihin sekä sen järjestämiin maanviljelys- ja kaivontekohankkeisiin. ”Mutta on tullut aika ryhtyä katsomaan toiseen suuntaan”, siinä sanotaan. ”Ihmisten kehittymisen on tultava maan ja laitosten kehittymisen tilalle.” Kuinka niin?

”Suurin osa Jumalan kansasta, joka on viettänyt aikansa toimistoissa, maatiloilla, kouluissa ja tehtaissa, tuntee voimakkaamman hengellisen ravinnon nälkää. Nämä ihmiset haluavat elää evankeliumin mukaan täydessä määrin, mutta kuka näyttää heille tietä? . . . Me emme anna ihmisille heidän tarvitsemaansa hengellistä ravintoa.”

Jos kirkko ei ole antanut sitä tavalliselle ihmiselle oltuaan olemassa satoja vuosia, niin mitä syytä on uskoa, että se alkaa nyt antaa ”hengellistä ravintoa”, jota sen jäsenet todella tarvitsevat? Apostoli Pietari itse sai Jeesukselta tätä koskevan käskyn kolminkertaisesti korostettuna, kun häneltä kysyttiin, rakastiko hän Kristusta. ”Ruoki minun karitsoitani . . . minun pieniä lampaitani” (ei: ’rakenna kouluja ja sairaaloita’), käskettiin Pietarin tehdä, jotta hän olisi antanut todisteen rakkaudestaan. Pietarin suhteen sanoma ilmeisesti meni perille, mutta katolisen kirkon suhteen ei. – Joh. 21:15–17.