Jehova siunaa niitä jotka ponnistelevat tarmokkaasti

”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään kapeasta ovesta, koska monet . . . yrittävät päästä sisään, mutta eivät voi.” – Luuk. 13:24.

EPÄTÄYDELLISET ihmiset ovat taipuvaisia kulkemaan vähimmän vastuksen tietä. Ihmiset haluavat usein paljon elämältä, mutta heidän halunsa eivät milloinkaan toteudu, koska he eivät ole halukkaita ponnistelemaan tarpeeksi. Jotkut tyytyvät vain uneksimaan ja ehkä yrittämään silloin tällöin onneaan arpajaisissa toivoen siten saavansa varoja unelmiensa täyttämiseen. Monet työntekijät taistelevat sekä suuremman palkan että lyhyemmän työviikon puolesta. Enemmän rahaa vähemmällä vaivalla on useimpien ihmisten ihanteena nykyään. Mutta jotkut ihmiset havaitsevat, että on olemassa paljon arvokkaampaakin kuin aineellinen rikkaus. Mitä se on?

Mikä voisi olla kenellekään meistä arvokkaampaa kuin pelastukseen johtava Jumalan hyväksymyksen saaminen? Voimmeko odottaa saavuttavamme sen ilman vaivannäköä? Merkitseekö se, että Jumala on tehnyt kaiken välttämättömän ihmiskunnan pelastamiseksi, että ihmiset saavat pelastuksen automaattisesti ponnistelematta lainkaan itse? (Tiit. 3:4–7) Jeesus Kristus esitti vastauksen, kun hän vastasi kysymykseen: ”Onko pelastuvia vähän?” Hän sanoi: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään kapeasta ovesta, koska monet, sanon teille, yrittävät päästä sisään, mutta eivät voi.” – Luuk. 13:23, 24.

Oletko sinä halukas ponnistelemaan tällä tavalla saadaksesi elämän Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä? Monet ihmiset eläisivät mielellään maan päällä, jos täällä ei olisi sairautta ja kuolemaa. Mutta kun näitä samoja ihmisiä kehotetaan tutkimaan Raamattua, he usein kieltäytyvät perusteettomin tekosyin. Ja jos heidän haluttomuutensa hellittämättä ponnistella tullakseen tuntemaan Jumalan jatkuu, se saattaa estää heitä saamasta Jumalan suosiota. Kaikkien, jotka haluavat saada Jehova Jumalan hyväksymyksen, pitäisi olla halukkaita ’ponnistelemaan tarmokkaasti’ edistyäkseen hänen palvelijoinaan, tullakseen tuntemaan Luojan paremmin ja elääkseen sopusoinnussa hänen tuntemuksensa kanssa. Hän tietysti auttaa heitä henkensä avulla edellyttäen, että he etsivät sen ohjausta.

Ihminen voi todellisuudessa monissa elämän tilanteissa menettää hyvän tilaisuuden, jos hän ei ponnistele. Sananlaskujen 26:15 esittää tästä äärimmäisen esimerkin sanoessaan: ”Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.” Hengellisen ravinnon ollessa kysymyksessä tilanne on usein hyvin samankaltainen kuin tämä sananlasku kuvailee. Monet ihmiset, joilla on Raamattukin kodissaan, näkevät hengellistä nälkää vain siksi, että he eivät ponnistele ottaakseen Raamatun alas kirjahyllyltä ja lukeakseen sitä.

Laiskuuden taipumuksen lisäksi ihmisen täytyy taistella kielteistä ajattelutapaa vastaan, jotta hän ryhtyisi ponnistelemaan. Esimerkiksi jos hän ajattelee, että ihmisten kodeissa käyminen kertomassa heille Raamatun sanomaa on liian kovaa, niin se estää häntä edes yrittämästä. Mutta jos hän yrittäisi, niin usein hän havaitsisi, että hän voisi suorittaa tehtävän Jumalan hengen avulla.

Joskus taas pelkästään suositellun menettelyn yksinkertaisuus saa ihmiset epäilemään sen arvoa. Ehkä he eivät ymmärrä sen merkitystä. Naeman oli vähällä langeta tähän ansaan. Hän oli matkustanut Israeliin toivoessaan parantuvansa leprasta. Huomattavassa asemassa olevana miehenä hän odotti saavansa erikoiskohtelun profeetta Elisalta. Mutta Elisa ei edes tavannut häntä henkilökohtaisesti, vaan käski palvelijansa välityksellä Naemanin peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa. Naeman oli sitä mieltä, että oli hänen arvolleen sopimatonta peseytyä mutaisessa Jordanissa. Hän oli odottanut jotakin erikoista parannuskeinoa. Ellei Naeman olisi noudattanut palvelijoittensa neuvoa, hän olisi palannut Damaskokseen lepratautisena. Mutta hän noudatti Elisan yksinkertaisia ohjeita ja parantui. – 2. Kun. 5:9–14.

Myös pelko siitä, ettei miellyttäisi jotakuta tai että saisi kielteisen vastauksen vallanpitäjiltä, voi estää ihmisiä ryhtymästä myönteiseen toimintaan. 400-luvulla eaa. elänyt Nehemia on erinomainen esimerkki sellaisesta, joka ei sallinut tämänkaltaisen pelon olla esteenä. Vaikka hänellä olikin luottamuksellinen juomanlaskijan tehtävä kuningas Artakserkseen hovissa, hän ei sallinut ajatuksen siitä, että kuningas todennäköisesti antaisi kielteisen vastauksen tai että hän joutuisi hänen epäsuosioonsa, vaientaa häntä. Tilaisuuden tullen Nehemia rukoili Jehovaa ja teki sitten kunnioittavasti anomuksensa tunnetuksi. Sen lisäksi että kuningas suostui hänen pyyntöönsä, hän antoi myös Nehemialle valtuutuskirjeet hänen matkaansa varten takaisin Jerusalemiin ja puutavaran ottamista varten kuninkaallisesta metsästä, jotta Jerusalemin muurit ja portit voitiin rakentaa uudelleen. – Neh. 2:1–8.

Entä miten on meidän laitamme? Jotkut kristityt ehkä pelkäävät pyytää vapaata työstä ollakseen läsnä konventeissa toisten uskovien kanssa. Vaikka loma-aika olisi voitu myöntää, jos he olisivat pyytäneet sitä, niin pelko siitä, ettei sitä annettaisi, aiheuttaa sen, että he jäävät vaille hyvää hengellistä opetusta. Jotkut kristityt vaimot käyvät joskus vain joka toisessa seurakunnan kokouksessa, koska he ajattelevat, ettei heidän epäuskoinen puolisonsa hyväksyisi sitä, että he kävisivät useammissa kokouksissa. Mutta saattaa olla, että jotkut heistä eivät ole koskaan kysyneet sitä aviomieheltään. Mutta toiset samanlaisissa olosuhteissa olevat voivat kertoa monia rakentavia kokemuksia siksi, että he ovat kysyneet. Monien asioiden suhteen pitää paikkansa, että jos emme pyydä, emme saa. – Vrt. Matt. 7:7–11.

Jos me kuitenkin haluamme Jehovan siunauksen, niin meidän tarvitsee ponnistella tarmokkaasti. Vastusta siksi mahdollista taipumusta laiskuuteen, älä lannistu tehtävän suuruuden vuoksi tai sen näennäisen yksinkertaisuuden takia, äläkä jätä kysymättä siitä pelosta, että saisit kielteisen vastauksen. Kun on kysymys tosi palvontaan liittyvästä toiminnasta, niin voit menestyä Jumalan hengen avulla.