Rauha – pakeneva toivoko?

RAUHA – ihmiset ovat varhaisimmista ajoista saakka pitäneet sitä taikasanana. Mutta kuinka harvoina vuosina rauha onkaan vallinnut maan päällä!

Tähän päivään mennessä ei mikään maailman maa ole onnistunut ’takomaan miekkojaan vantaiksi ja keihäitään vesureiksi’. (Jes. 2:4) Kilpavarustelu on niellyt valtavia rahasummia, jotka olisi voitu käyttää kansakuntien moraalisen ja taloudellisen tilan parantamiseen. Kun Israel ja Egypti olivat tehneet rauhansopimuksen, jota varten käytävissä neuvotteluissa Yhdysvaltain presidentti Carter toimi avustajana, uutisselostuksissa ja pilapiirroksissa käytettiin usein aiheena suunnattomia aseröykkiöitä, joita kummallekin osapuolelle luvattiin ”rauhan” takeiksi.

Syyksi siihen, miksi rauha on ollut saavuttamaton virvatuli, jotkut asiaa tutkineet sanovat sen, että rauhan ajatellaan yleensä olevan vain sitä, ettei ole ulkonaista taistelua. Sunday Magazine -lehdessä 15. lokakuuta 1978 ollut kirjoitus nimeltä ”Keitä ovat nämä rauhan kannattajat?” sanoi:

Jotkut kysyvät, missä rauhanliike on nykyään. Harkitse esimerkiksi tri Homer A. Jackin mielipidettä, joka on yksityisten aseidenriisuntajärjestöjen komitean puheenjohtaja Yhdysvalloissa. . . .

”’Meillä ei ole ollut aseidenriisuntaliikettä ja aseidenriisunta on ollut hyvin vähäistä vuodesta 1964 tai 1965 lähtien’, hän sanoi. . . . ’Kaikki yhteistoiminta lakkasi Vietnamin sodan takia. Aseidenriisuntaliike pirstoutui, tavallaan kuivui kokoon.’”

”Toiset ovat sitä mieltä, ettei todellista rauhanliikettä ole olemassakaan nykyään”, sanottiin kirjoituksessa.

Eräs toinen asiantuntija, James H. Laue St. Louisin yliopistosta Missourista ja erään Yhdysvaltain rauhanliikkeen (National Peace Academy Campaign) toinen puheenjohtaja, sanoi yhteisen, järjestetyn toiminnan tarpeellisuudesta maailman rauhan hyväksi: ”Ajatus rauhasta on kaunis, mutta epämääräinen . . . Se, mitä rauha on merkinnyt monta vuotta, on ollut negatiivista – jännityksen ja taistelun puuttumista.”

Laue mainitsi, että vuodesta 1935 lähtien Yhdysvaltain kongressille on esitetty 140 lakiehdotusta jonkin rauhanelimen tai -akatemian perustamisesta, mutta ajatus rauhasta on aina vaikuttanut liian epämääräiseltä soveltuakseen toimivaan laitokseen.

Niinpä rauha on ollut nykyaikaan saakka saavuttamaton tavoite. Johtuuko se siitä, että rauha tarkoittaa sellaista, mikä ylittää yleisesti hyväksytyn määritelmän? Tarkastelkaamme asiaa.