Epäjumalia palvova vallanhimoinen Atalja
SANONTA ’äitinsä tytär’ soveltui täysivoimaisena Ataljaan, Iisebelin ja Israelin kuninkaan Ahabin tyttäreen. Iisebel ei kaihtanut viattoman veren vuodattamista tarkoitusperiensä edistämiseksi, eikä myöskään Atalja. Molemmat olivat uppoutuneet epäjumalanpalvelukseen.
Uskollinen Juudan kuningas Joosafat teki todella traagisen virheen, kun hän teki avioliittoa koskevan sopimuksen kuningas Ahabin kanssa ja otti Ataljan vaimoksi pojalleen Jooramille. Tämä liitto melkein maksoi Joosafatille hänen henkensä, kun hän lähti kuningas Ahabin kanssa sotaretkelle syyrialaisia vastaan. Vaikka Jehova Jumala puuttui tapahtumiin ja pelasti Joosafatin, niin häntä ojennettiin seuraavin sanoin: ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa?” – 2. Aikakirja 18:1–3, 30, 31; 19:1, 2.
Joosafatin kuoleman jälkeen tämän avioliiton vaikutukset melkein tuhosivat Juudan kuningassuvun. Ataljan vahingollinen vaikutusvalta osaltaan aiheutti sen, että Jooram seurasi Ahabin kuningashuoneen huonoa menettelytapaa. Asemansa varmistamiseksi hän murhasi veljensä ja joitakin ruhtinaita. Jehova hylkäsi Jooramin hänen uskottomuutensa takia, ja Jooram joutui kokemaan sisäisiä ja ulkoisia vaikeuksia. Arabialaiset ja filistealaiset valloittivat Juudan valtakunnan ja ottivat kaikki Jooramin pojat nuorinta poikaa Ahasjaa (Jooahasta) lukuun ottamatta vangeiksi. Sitten arabialaisten mukana tullut rosvojoukko tappoi kaikki vanhemmat pojat. Lopulta Jooram kuoli inhottavaan sairauteen, ja ”hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos”. – 2. Kuningasten kirja 8:16–19; 2. Aikakirja 21:4, 16–19; 22:1.
Kun Ahasjasta tuli kuningas isänsä jälkeen, hänen äitinsä tuli neuvonantajaksi. Koska tämä oli valtaistuimen takana oleva todellinen voima, Ahasjan lyhyelle vuoden kestäneelle hallituskaudelle oli tunnusomaista suunnaton pahuus. Sen jälkeen kun Ahasjaa oli haavoitettu kuolettavasti Israelin kuninkaan Jeehun käskystä, Atalja näki tilaisuutensa Juudan valtakunnan valtaistuimen anastamiseen. – 2. Aikakirja 22:2–9.
Atalja oli niin vallanhimoinen, että hän tappoi omat lapsenlapsensa. Mutta poikanen Jooas välttyi tuholta, sillä hänen tätinsä Joosabat pelasti hänet. Noin kuusi vuotta myöhemmin Joosabatin aviomies ylimmäinen pappi Joojada julistutti Jooaan kuninkaaksi. Tämän nähdessään ”Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: ’Kapina, kapina!’” Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Joojada määräsi hänet surmattavaksi. Tällä tavalla Ahabin suvun viimeinen elossa oleva jäsen sai häpeällisen lopun. – 2. Aikakirja 22:10–12; 23:11–15.
Miten Ataljan vallanhimoinen menettely voi olla selitettävissä? Hän oli perin pohjin uppoutunut epäjumalien palvontaan. Hänen vaikutuksestaan hänen poikansa murtautuivat Jehovan temppeliin tarkoituksenaan epäilemättä ryöstää se. Jehovan pyhäköstä otettuja esineitä omistettiin hedelmällisyyden jumalalle Baalille. (2. Aikakirja 24:7) Sellainen epäjumalanpalvelus johtaa kaikenlaisiin muihin törkeisiin synteihin, kuten Raamattu osoittaa. Me luemme:
”Niin kuin he eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä, niin Jumala jätti heidät kelpaamattomaan mielentilaan tekemään sopimattomia, koska he olivat täynnä kaikkea epävanhurskautta, pahuutta, ahneutta, vahingollisuutta, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, vilppiä, ilkeämielisyyttä, olivat kuiskuttelijoita, parjaajia, Jumalan vihaajia, röyhkeitä, kopeita, suuriluuloisia, pahankeksijöitä.” (Roomalaisille 1:28–30)
Se seikka, että Atalja murhasi omat lapsenlapsensa vallan varmistamiseksi itselleen, paljastaa, kuinka syvälle paheksuttavaan mielentilaan epäjumalanpalvelus voi johtaa ihmisen.
Ataljan tapaus korostaa sitä, kuinka vaarallista on uppoutua epäjumalanpalvelukseen. Väärä palvonta voi avata ovet kaikenlaiselle pahuudelle. Meidän pitäisi siksi menetellä jatkuvasti viisaasti ja noudattaa henkeytettyjä sanoja: ”Varjelkaa itseänne epäjumalilta.” – 1. Johannes 5:21.