Syvempää näkemystä uutisiin

Radioaktiivinen iänmääritys asetettu kyseenalaiseksi

● Kuinka tarkkoja ovat miljardien vuosien päähän ulottuvat aika-asteikot, joita esitetään niin arvovaltaisesti tieteellisissä hakuteoksissa mainituissa maan päällä esiintyvän elämän ikämäärissä? Ehkä ne eivät olekaan niin vankasti perusteltuja kuin yleisö on saatu uskomaan. Julkaisu ”Popular Science” kertoo marraskuun numerossaan 1979, että fyysikko Robert Gentry Yhdysvaltain Marylandissa sijaitsevasta Columbia Union Collegesta ”on sitä mieltä, että kaikki radioaktiivisen hajoamisen perusteella tehdyt iänmääritykset saattavat olla pielessä – eivät vain muutamia vuosia, vaan kokonaisia suuruusluokkia”. Itse asiassa Gentry väittää, että ”nykyisin hyväksytyt ikämäärät saattavat olla tuhansia kertoja liian suuria”.

Fyysikko perustaa johtopäätöksensä radioaktiivisen hajoamisen antamaan todistusaineistoon puussa, joka on melkein muuttunut hiileksi. Esiintymissä, joiden ”oletetaan olevan ainakin kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja”, hän sanoo, ”uraani-238:n ja lyijy-206:n välisen suhteen pitäisi olla alhainen”. Mutta se ei ole. Tutkimuksensa seuraamuksista hän mainitsee: ”Ymmärrän, että sitä on vaikea uskoa. Se kumoaisi radioaktiivisen iänmäärityksen koko perusperiaatteen, jonka mukaan hajoamisnopeudet ovat aina muuttumattomia – mikä on todistamaton oletus.”

Sen ilmeisestä merkityksestä ihmisen iän suhteen ”Popular Science” huomautti: ”Sen sijaan että ihminen olisi kävellyt maan päällä 3,6 miljoonaa vuotta, hän on ehkä ollut täällä vain muutamat tuhat vuotta.” Tämä on yhtäpitävä Raamatun ajanlaskun kanssa, jonka mukaan ihmisen ikä on noin 6 000 vuotta.

Puhuvatko apinat?

● Ovatko kuuluisat puhuvat simpanssit Washoe, Lana ja muut tosiaan oppineet kielen siinä merkityksessä kuin ihminen sen oppii? Kolme asiantuntijaa, jotka kirjoittivat lehden ”Psychology Today” marraskuun numeroon 1979, vastaavat kieltävästi. Esimerkiksi Columbia-yliopiston professori H. S. Terrace sanoi, että kun hän alkoi tutkia yhtä simpanssia, hän ”toivoi voivansa osoittaa, että apinat voivat tosiaan muodostaa lauseita”, koska ”ihmisen kieli erottuu niin selvästi muista lauseitten käyttönsä vuoksi”. Sen sijaan hän sanoo havainneensa, ”että lauseilta näyttävät perättäiset sanat olivat opettajien [harjoitus]sarjojen ovelia jäljitelmiä. En voinut löytää yhtään todistetta, . . . jota ei olisi voitu selittää yksinkertaisemmilla ilmiöillä.”

Antropologit Thomas A. Sebeok ja Jean Umiker-Sebeok ovat samaa mieltä ja selittävät, että kokeitten suorittajat usein ”tietämättään” vakuuttautuvat ”omien inhimillisten tulkintasääntöjensä perusteella siitä, että apinoitten reaktiot ovat ihmismäisempiä kuin suoranainen todistusaineisto antaa aihetta ajatella. Todelliset läpimurrot ihmisen ja apinan välisessä viestinnässä ovat edelleen mielikuvituksen aikaansaannosta.”

Professori Terrace päätteli, että ”kieli on edelleen tärkeä ihmisen määritelmä”. Ja ”Psychology Today” mainitsi pääkirjoituksessaan havainnollisesti: ”Kuinka paljon tahansa simpanssit oppivatkin sanayhteyksiä ja kuinka paljon tahansa niillä esiintyneekin alkuperäisiä käyttötapoja, mitkään niistä eivät vedä vertoja tavallisen kolmivuotiaan ihmislapsen kielelliselle taituruudelle ja oma-aloitteisuudelle.” Tieteen edessä on jälleen Moosekselle kauan sitten esitetty kysymys: ”Kuka antaa ihmiselle puheen?” – 2. Moos. 4:11, ”The New English Bible”.

Aakkoslautamellakka

● ”Koko koulu raivosi”, sanoi miamilainen poliisimies Harry Cunnill Floridasta Yhdysvalloista. ”Opettajat ja oppilaat juoksivat ja särkivät esineitä.” Palokunnan edustaja sanoi eräästä pojasta: ”Toiset lapset sanoivat, että jokin yliluonnollinen oli riivannut hänet.” Ja poliisivirkailija Cunnill sanoi, että poliisi totesi ”ihmisten kirkuvan ja huutavan, että he olivat riivattuja”. ”New York Times” -lehden selostuksessa Miamin avaruusilmailuakatemiassa sattuneesta tapauksesta mainittiin, että vimmastuneet opettajat ja oppilaat ”potkivat reikiä seiniin ja repivät alas ovia”.

Mikä aiheutti sellaisen riehumisen? Saatujen tietojen mukaan oppilaat kertoivat poliisivirkailijoille, että eräällä tunnilla oli käsitelty yliluonnollisia, ja ”Times”-lehti kertoi myöhemmin, että opettaja, joka oli eronnut virastaan tapauksen jälkeen, myönsi, että ”aakkoslautapeli oli riistäytynyt valvonnasta”. Hän sanoi: ”Jotkut tytöt kirkuivat, että luokkahuoneessa oli henkiolento.”

Olipa niin kuin kerrotaan tai ei, Raamattu ilmaisee, että pahat henget eli demonit voivat tosiaan käyttää sellaisia laitteita aiheuttaakseen vahinkoa varomattomille ihmisille ja eksyttääkseen heitä. Se varoittaa ennustelusta. – 5. Moos. 18:10–12.