Kuningas joka unohti kiitollisuuden
JOOAS oli avuton lapsi, kun hänen isoäitinsä Atalja ryhtyi toimintaan anastaakseen Juudan valtakunnan valtaistuimen. Hän ei ollut kiintynyt lapseen. Tämä kunnianhimoinen nainen halusi tapattaa kaikki pojanpoikansa, koska he estivät häntä hallitsemasta kuningattarena. Ellei Joosabat, ylimmäinen papin Joojadan vaimo, olisi toiminut nopeasti, Jooas olisi murhattu muiden kuninkaalliseen sukuun kuuluvien miespuolisten jälkeläisten mukana.
Joosabat varasti lapsen niiden poikien joukosta, jotka oli määrä teloittaa. Kuusi vuotta hän ja hänen miehensä pitivät Jooasta kätkössä temppelin alueella. Koko tämän ajan Atalja hallitsi kuningattarena. Sitten seitsemäntenä vuonna Joojada voiteli tämän valtaistuimen laillisen perijän kuninkaaksi ja pani toimeen vallananastajan Ataljan teloittamisen. Jooaalla oli totisesti syytä olla hyvin kiitollinen tädilleen ja tämän miehelle. He olivat tehneet osansa hänen varjelemisekseen elossa ja tasoittaneet tietä sille, että hän sai kuninkaallisen vallan. – 2. Aikak. 22:10–12; 23:11–15.
HALLITSEE HYVIN JOOJADAN OHJAUKSESSA
Joojadan ohjauksessa nuori kuningas menestyi. Huomattavimpia hankkeita, joihin hänen hallituskaudellaan ryhdyttiin, oli Jehovan temppelin korjaaminen. Rakennus oli silloin jo yli 150 vuotta vanha ja oli kärsinyt vakavasta laiminlyönnistä Ataljan aviomiehen Jooramin ja hänen poikansa Ahasjan vallan aikana samoin kuin Ataljan omalla hallituskaudella. Hänen pahuutensa oli ilmeisesti vaikuttanut hänen poikiinsa siinä määrin, että he murtautuivat temppeliin epäilemättä ryöstääkseen sen. – 2. Aikak. 24:7.
Koska temppeli oli päässyt niin huonoon kuntoon, tarvittiin korjaustyötä varten melkoisesti rahaa. Aluksi ponnistelut rahan hankkimiseksi eivät onnistuneet. Leeviläiset, joille tämä vastuu uskottiin, eivät ryhtyneet siihen kokosydämisesti. Mutta kun varojen keräämistä ja käyttöä koskeviin järjestelyihin tehtiin muutos, kansa oli yhteistoiminnallista ja työ menestyi. – 2. Kun. 12:4–6; 2. Aikak. 24:5, 6, 8–14.
TULEE KIITTÄMÄTTÖMÄKSI
Joojadan kuoleman jälkeen Jooas ei pysynyt Jehova Jumalan uskollisena palvelijana. Hän salli itsensä joutua epäjumalia palvovien ruhtinaitten vaikutusvaltaan. Se johti siihen, että Baalin palvonta, joka oli lopetettu Joojadan johdolla, elpyi. Jehova lähetti jatkuvasti profeettoja, jotka kehottivat kansaa palaamaan järkiinsä ja katumaan. Mutta ei kuningas eivätkä hänen ruhtinaansa kiinnittäneet siihen mitään huomiota. – 2. Aikak. 24:17–19.
Jumala henkeytti Sakarjan, Joojadan pojan, julistamaan: ”Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te olette hyljänneet Herran, hylkää hänkin teidät.” – 2. Aikak. 24:20.
Suhtautuiko Jooas arvostavasti serkkunsa kautta saamaansa Jehovan sanaan? Päinvastoin hän ei edes harkinnut sitä huomaavaisuutta, mitä hänen serkkunsa isä Joojada oli osoittanut häntä kohtaan. Jooas käski kivittää Sakarjan kuoliaaksi temppelin esipihassa. Ollessaan kuolemaisillaan Sakarja huusi: ”Herra nähköön ja kostakoon.” – 2. Aikak. 24:21, 22.
Jeesus Kristus ilmeisesti viittasi tähän tapahtumaan satoja vuosia myöhemmin sanoessaan: ”Jumalan viisaus onkin sanonut: ’Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja jotkut heistä he tappavat ja joitakuita vainoavat, niin että kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti, vaadittaisiin tältä sukupolvelta, Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen joka surmattiin alttarin ja huoneen välillä.’” – Luuk. 11:49–51.
Kosto tavoitti Jooaan samoin kuin se tavoitti myöhemmin juutalaisten uskottoman sukupolven ensimmäisellä vuosisadalla. Jehova Jumala otti pois siunauksensa ja suojeluksensa tältä arvostamattomalta kuninkaalta. Hasaelin komennossa oleva pieni syyrialainen sotajoukko hyökkäsi menestyksellisesti Juudaan ja pakotti Jooaan luovuttamaan aarteet pyhäköstä. Kun syyrialainen armeija perääntyi, kuningas oli sairas ja murtunut mies. Lopulta kaksi hänen omista palvelijoistaan salamurhasi hänet. – 2. Kun. 12:17–21; 2. Aikak. 24:23–27.
Kuinka erilainen Jooaan elämä olisikaan voinut olla, jos hän olisi pysynyt Jehovan arvostavana palvelijana ja olisi saanut kokea jatkuvasti Jumalan suosion ja suojeluksen! Myös meidän elämämme voi olla erilaista, jos säilytämme arvostuksen Jumalan vanhurskaita vaatimuksia kohtaan. Kiittämättömyyden henki voi aiheuttaa vain tuhoa, niin kuin se aiheutti Jooaallekin. Pyrkikäämme siksi säilyttämään syvä arvostus Jumalan ohjausta kohtaan.