Milloin ei tule olla huomaavainen itseään kohtaan
KUKAPA ei yrittäisi olla huomaavainen itseään kohtaan? Ja kuka ei arvostaisi toisten huomaavaisuutta? Kukaan ei ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Mutta voisiko olla mahdollista, että joku on väärällä tavalla huomaavainen itseään kohtaan? Kyllä niin voisi käydä sellaiselle, joka omaksuisi lyhytnäköisen katsantokannan sen sijaan että olisi kaukokatseinen.
Ajatelkaamme esimerkiksi ylipainoista sokeritautista naista. Hänen on tyhmää antaa periksi makeanhalulleen. Hän vain pahentaa tilannetta ajan mittaan olemalla tilapäisesti huomaavainen itseään kohtaan. Sama pitää paikkansa alkoholistista. Koska hän on lyhytnäköisesti huomaavainen itseään kohtaan, hän jatkaa juomista ja siten jouduttaa tilinteon päivää.
Jeesus Kristus ei antanut vaikuttaa itseensä niin, että hän olisi osoittanut lyhytnäköistä huomaavaisuutta itseään kohtaan. Kerran hän kertoi opetuslapsilleen, mikä häntä odotti, ja osoitti heille, ”että hänen täytyy mennä Jerusalemiin ja kärsiä paljon vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden taholta ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi”. Tämän kuultuaan apostoli Pietari ”vei hänet sivuun ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ’Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; ethän sinä toki saa lainkaan tällaista kohtaloa.’ Mutta kääntäen selkänsä hän sanoi Pietarille: ’Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.’” – Matt. 16:21–23.
Jeesuksella Kristuksella oli selvästi hyvin voimakkaat mielipiteet asiasta. Muutoin hän ei olisi käyttänyt niin painokasta elettä ja niin voimakkaita sanoja. Hän epäilemättä ymmärsi, että Pietari tässä houkutteli häntä noudattamaan vähimmän vastuksen tietä, helppoa menettelyä, niin kuin Panettelija itse yritti houkutella Jeesusta samalla tavalla Jeesuksen palveluksen alussa. – Matt. 4:1–10.
Niin, valistunut omatunto voi sanoa sinulle, että sinun täytyy nauttia ruokapöydässä kohtuullisesti ruokaa ja juomaa. Tai ehkä monien yritysten ja erehdysten jälkeen olet päätellyt, että sinun ’täytyy harjoittaa itsekuria nautintojen tai huvittelun suhteen, jotta voisit saada riittävästi lepoa tai unta. Jos niin on, niin haluat pitää kiinni siitä, minkä tiedät olevan parasta itsellesi, etkä anna hyvää tarkoittavien ystävien saada sinua poikkeamaan pois viisauden ja hyvän arvostelukyvyn kapealta polulta. Maailmassa neuvotaan usein suhtautumaan asioihin kevyesti. Mutta ihmiskunnan tosi Ystävä ja suurin maan päällä koskaan elänyt Opettaja sanoi aivan päinvastoin. Neuvoessaan seuraajiaan hän sanoi heille: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti.” – Luuk. 13:24.
Todellisuudessa elämä on tyhjää ja turhaa, ellei sillä ole arvokasta tavoitetta. Eikä mitään todella arvokasta saavuteta ilman vakavaa kurinalaista ponnistelua. Musiikinopiskelija, joka asettaa tavoitteekseen soittaa sinfoniaorkesterissa tai tulla konserttisoittajaksi, ei voi helliä itseään, kun on kysymys harjoittelusta. Hänen täytyy käyttää paljon aikaa harjoitteluun ja keskittyneeseen ponnisteluun, harjoittaa itsekuria ja kieltäytyä monista nautinnoista, jotta hän saavuttaisi tavoitteensa. Sama pitää paikkansa suuremmassa tai pienemmässä määrin mistä tahansa muusta ammatista, jonka joku saattaa asettaa tavoitteekseen. Taidon ja pätevyyden saavuttaminen vaatii kurinalaista ponnistelua.
Varsinkin antautuneen kristityn täytyy varoa olemasta liian huomaavainen itseään kohtaan silloin, kun hänen pitäisi harjoittaa itsekuria. Kuinka helppoa onkaan antaa kolean sään olla tekosyynä siihen, että jää pois kristillisen seurakunnan kokouksista tai jättää menemättä saarnaamis- ja opetuslastentekemistyöhön! Jokin televisio-ohjelma voi saada jonkun laiminlyömään kristillisen palveluksen velvollisuudet. Suositut aikakauslehdet tai romaanit voivat olla niin kiehtovia, että ne saavat jonkun laiminlyömään omien hengellisten tarpeittensa täyttämisen. Kaikella tällaisella itseään kohtaan osoitetulla lyhytnäköisellä huomaavaisuudella on pakostakin kauaskantoiset vahingolliset vaikutukset. Joku on sanonut: ”Kun velvollisuus törmää nautintoon, anna nautinnon lentää hongikkoon.” Odota sellaista aikaa, jolloin nautinto ei törmää vastakkain velvollisuuden kanssa.
Voisitko osoittaa huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan tavalla, joka ei ole palkitseva? Voisit: jos haluat kiihkeästi rikastua, rahanhimo voi saada sinut raatamaan, rasittamaan itseäsi ja juonittelemaan. Se voi saada sinut rikkomaan lakeja tai johtaa sinut hermoromahdukseen. Jumalan sana tekee selväksi, että sellainen rikkauden tavoittelu on huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan, sillä se sanoo: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” He lävistävät ”itsensä joka puolelta monilla tuskilla”. Sellainen menettely on tosiaan huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan, ellei myös perhettäsi kohtaan. – 1. Tim. 6:9, 10.
Toiseksi suurin käsky, jonka Jeesus Kristus mainitsi – ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ – on hyvin osuva tässä yhteydessä. Meidän tulee rakastaa itseämme. Meidän tulee osoittaa huomaavaisuutta itseämme kohtaan. Mutta me emme saa tehdä niin itsekkäästi, epäviisaasti. Itsemme rakastamista rajoittaa ensimmäinen käsky, joka vaatii meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. Tämän käskyn noudattaminen merkitsee kerran toisensa jälkeen sitä, ettemme voi olla ’huomaavaisia’ itseämme kohtaan. Ja itsemme rakastamista rajoittaa myös toinen käsky, se että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. (Mark. 12:29–31) Jos pidämme mielessämme velvollisuutemme Jumalaamme ja lähimmäistämme kohtaan, niin tiedämme, milloin meidän pitäisi olla huomaavaisia itseämme kohtaan ja milloin ei.