Syvempää näkemystä uutisiin
Filmien tyhmyyttä
● Eräs pettynyt lukija kirjoitti jonkin aikaa sitten konservatiiviselle amerikkalaiselle protestanttiselle aikakauslehdelle ”Christian Century” sen julkaiseman elokuva-arvostelun johdosta, jossa käsiteltiin joitakin parhaillaan esitettäviä filmejä. Hän mainitsi, että lehden toimittaja James M. Wall ”kirjoitti artikkelin, jossa hän ylisti ’Lunaa’ elokuvataiteen suurteokseksi ja oli sitä mieltä, että se pitäisi nähdä kahdesti!” Filmi esitti äidin ja pojan välisen sukurutsaisen suhteen, minkä johdosta pettynyt lukija kysyi: ”Mutta mitä on sanottava niistä elokuvaa tunnetuksi tekevistä kokosivun mainoksista, joissa luvataan ’aikamme kiihottavinta nähtävää’?”
Sitten hän esitti ajatuksensa eräästä toisesta ”Christian Century” -lehden kirjoituksesta, jonka otsikkona oli ”Elokuvia keski-ikäisille miehille” ja jossa tarkasteltiin kahta elokuvaa, joille elokuvatarkastajat olivat asettaneet luokituksen ”R”. ”R”-luokitus tarkoittaa sitä, että niissä on joko niin seksuaalisia tai väkivaltaisia kohtauksia, etteivät alle 17-vuotiaat nuoret pääse niihin paitsi vanhempiensa seurassa. Kuitenkin ”Gerald Forsheyn arvostelussa ehdotetaan, että jokaisen keski-ikäisen tai vanhemman miehen pitäisi ottaa asiakseen nähdä nämä elokuvat ja muut niiden kaltaiset”, kirjoittaa lukija. ”Itse epäilen tämän neuvon sekä viisautta että vanhurskautta.”
Tämän lukijan huomautukset ovat sopusoinnussa Raamatun neuvon kanssa: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille [puhtaille] sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua”, joista useimpia esitetään sellaisissa elokuvissa. Ilmeisesti jotkut nykyajan huomattavimmat uskonnolliset johtajat pitävät tällaisten katselemista sivistyneenä. – Ef. 5:3, 4.
Kenelle kuuluu ratkaisu?
● Jonkin aikaa sitten pidetyssä konferenssissa Yhdysvaltain Bostonin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kaksi oikeuslääketieteen professoria esitti Jehovan todistajat valaisevaksi esimerkiksi eräästä käsittelemästään asiasta. He väittivät, että tuomioistuimet ovat määränneet verensiirtoja aikuisille todistajille vain silloin, kun potilas tai perheenjäsenet ovat ilmaisseet, ettei potilas vastustaisi oikeudenpäätöstä – vaan itse asiassa jättäisi vastuun tuomioistuimen käsiin. Sitten professorit mainitsivat tapauksen, jossa potilas sanoi, että hän vastustaisi tuomioistuimen määräämää verensiirtoa. Tuomari ei antanut oikeudenpäätöstä.
Voimakas vastustus silloin, kun kysymyksessä saattaa olla Jumalan lakien rikkominen, osoittaa, että asianomainen on omaksunut apostolien kannan: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Näin on varsinkin siksi, että Raamattu yhdistää veren karttamisen muun muassa haureuden karttamiseen. Niinpä koska kristityt vastustaisivat raiskausta – saastuttavaa sukupuolista hyökkäystä – niin he vastustaisivat myös oikeuden määräämiä verensiirtoja – jotka ovat myös yksi tapa hyökätä ruumiin kimppuun. – Apt. 5:29; 15:20, 29.
Sen sijaan että Jehovan todistajat sallisivat tuomioistuinten omaksua vastuun tässä asiassa, he ”eivät odota kenenkään muun, kuten lääkärin, sairaalan johdon tai tuomarin, tekevän näitä moraalisia ratkaisuja heidän puolestaan. He eivät halua kenenkään muun yrittävän kantaa heidän vastuutaan Jumalan edessä, sillä todellisuudessa kukaan muu ihminen ei voi sellaista tehdä.” – ”Jehovan todistajat ja verikysymys.”
Tärkeintä kasvatusta
● Minkä pitäisi olla tärkein huomioon otettava seikka nykyajan nuorison kasvatuksessa? Tunnettu antropologi Ashley Montagu kirjoitti taannoin amerikkalaisessa opettajien lehdessä ”Today’s Education”, että rakastamaan oppiminen on aihe, jota ”meidän pitäisi opettaa kouluissamme”. Hän totesi tutkimustensa perusteella: ”Me ymmärrämme ensimmäisen kerran lajimme historian aikana, että tärkein kaikista ihmisen psykologisista perustarpeista on rakkauden tarve. Se on kaikkien ihmisen tarpeitten keskipiste aivan samoin kuin aurinkomme on aurinkokuntamme keskipiste.”
Montagu mainitsi myös: ”Lapsi, joka ei ole saanut osakseen rakkautta, on biokemiallisesti, fysiologisesti ja psykologisesti aivan erilainen kuin sellainen lapsi, jota on rakastettu. Edellinen jopa kasvaa eri lailla kuin jälkimmäinen. Tiedämme nyt, että ihminen syntyy elämään, ikään kuin eläminen ja rakastaminen olisi yksi ja sama asia. Tämä ei tietenkään ole uutta. Tämä vain vahvistaa vuorisaarnan oikeaksi.”
Ovatko nämä jonkun sentimentaalisen uskonnon harjoittajan huomioita? Kyseinen tiedemies vastaa: ”Minä, joka en ole kristitty enkä minkään uskonnollisen yhteisön jäsen, sanon näin.” Puolueeton tutkimus siis osoittaa oikeaksi sen, minkä ihmisen Luoja on esittänyt. – 1. Kor. 13:13.