Pitäisikö Raamattuun uskoa?

USKOA vai epäillä? Luottaa vai olla luottamatta? Näistä vaihtoehdoista on tullut osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Niin paljon siitä, mitä luemme ja kuulemme, on epäluotettavaa. Kirjailija Aldous Huxley kirjoitti kerran ihmisviisaudesta: ”Huonojen syitten löytäminen sen tueksi, mitä uskoo muiden huonojen syiden johdosta – se on filosofiaa.”

Kun on kysymys tieteestä, niin kaikkien suurten kansalliskirjastojen kirjahyllyt ovat täynnään tieteellisiä teoksia, jotka ovat vanhentuneet viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Eipä juuri ihme, että ihmiset ovat alkaneet suhtautua epäilevästi lukemaansa.

KIELTEISTÄ EPÄILYÄ VAI MYÖNTEISTÄ TUTKIMUSTA?

Maailmassa, missä epäily eli skeptisismi on usein välttämätön suoja petosta ja vilppiä vastaan, ihminen voi helposti ottaa tavakseen epäillä kaikkea ja jokaista. ”Palanut lapsi karttaa tulta”, sanotaan usein, ja se on ymmärrettävää. Mutta onko todella tyydyttävää elää epäilevässä maailmassa? Voiko ihminen olla lujasti vakuuttunut asioista, ellei hänellä ole jotakin luotettavaa tietolähdettä?

Kielteisestä epäilystä ei ole mitään hyötyä. Toisaalta vilpitön kysely ja myönteinen tutkimus voivat olla hyödyllisiä välineitä totuuden etsijälle. Tämä pitää paikkansa tieteen alalla. Pääteoksessaan Introduction à l’étude de la médecine expérimentale (Johdatus kokeellisen lääketieteen tutkimukseen) ranskalainen tiedemies Claude Bernard sanoi: ”Ensimmäinen vaatimus, joka tiedemiehen tulee täyttää tutkiessaan luonnonilmiöitä, on pysyä ajatuksiltaan täysin riippumattomana. . . . Se, joka epäilee, on todellinen tiedemies, sillä hän epäilee itseään ja omaa selitystään asioihin mutta uskoo tieteeseen.”

Tämän kuuluisan ranskalaisen fysiologin mukaan tieteellinen tutkimus siis edellyttää sekä epäilyä että uskoa. Tieteellistä tutkimustyötä suorittava epäilee, onko kaikkea vielä saatu selville joltakin tietyltä alalta, mutta suorittaessaan kokeilujaan hänen on pakko uskoa siihen, mitä pidetään tieteellisenä totuutena muilla aloilla. Toisin sanoen, hän ei aseta kyseenalaiseksi tiedettä yleensä. Hänen epäilynsä jollakin tietyllä alalla ovat rakentavia, koska hän toivoo edistävänsä tiedettä tekemällä jonkin uuden keksinnön.

Sama voi pitää paikkansa uskonnon alalla. Vaikkei ihminen epäilisikään Jumalan olemassaoloa, hän voi aivan oikein epäillä joitakin sellaisten kirkkojen opettamia oppeja, jotka väittävät olevansa kristillisiä. Vilpitön tutkimus voi johtaa uskonnollisen erheen hylkäämiseen. Se voi myös johtaa tosi palvonnan löytämiseen. Mutta millä perusteella tällaista tutkimusta voidaan suorittaa?

RAAMATTU – USKON PERUSTA

Kristillisen uskonnon tutkimisen yleisesti tunnustettuna perustana on Pyhä Raamattu. On kiinnostavaa, että Raamattu itse ei vaadi lukijoiltaan sokeaa uskoa. Se varoittaa herkkäuskoisuudesta ja sanoo: ”Yksinkertainen [kokematon, UM] uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananl. 14:15) Ja edelleen: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (1.Tess. 5:21) Tämä edellyttää huolellista tutkimista, seulomista, ”järjenkykyjen” käyttämistä ja sitten siitä kiinni pitämistä, minkä havaitsee olevan totta. – Room. 12:1, 2.

Sellainen perusteleva pohdinta ja asioiden todistaminen itselleen auttaa ihmistä tulemaan vakuuttuneeksi. Ja sellainen vakuuttuneisuus kehittää uskoa. Raamatussa onkin esitetty määritelmä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1) Raamatullinen usko vaatii ”osoitusta”, todistusta. Raamatussa suositellun uskon saamiseen tarvitaan tietoa. Ihmisellä ei ole syntyessään sellaista uskoa. Se kasvaa tiedon ja kokemuksen myötä. Raamattu sanoo edelleen: ”Usko . . . seuraa siitä, mikä on kuultu. Kuultu vuorostaan tulee Kristusta koskevan sanan välityksellä.” (Room. 10:17) Eikä aitoa ”Kristusta koskevaa sanaa” voida löytää muualta kuin Raamatusta.

USKO – HALUTTAVA OMINAISUUS NYKYÄÄN

Uskosi rakentamiseksi tarvitset tietoa ja kyvyn käyttää sitä. Raamattu kutsuu sellaista kykyä ”viisaudeksi”. Seuraava Raamatun neuvo osoittaa, että voit tehdä jotakin sellaisen viisauden hankkimiseksi: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle. Mutta pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä, sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne. . . . hän on epäröivä mies, epävakaa kaikilla teillään.” – Jaak. 1:5–8.

Eikö ole ilmeistä, että ihminen tarvitsee oppaakseen hengellistä kompassia tässä epäilysten vaivaamassa maailmassa, joka on epävarma kohtalostaan ja joka on hylännyt ajan oikeiksi todistamat moraaliarvot? Epäilijä on tosiaan ”meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne”, jota epävakaitten ihmisten vaihtuvat filosofiat heittelevät sinne tänne. Sellainen ihminen ei ole varma, vakuuttunut mistään. Mikään todistelu, olkoonpa se kuinka johdonmukainen tahansa, ei saa häntä vakuuttuneeksi. Hän ei voi uskoa, koska hän ei halua uskoa.

PANE RAAMATTU KOETUKSELLE

Sellaiset skeptikot epäilevät, onko elämällä mitään tarkoitusta. He tyytyvät elämään elinikänsä (joka on lyhyempi kuin eräiden eläinten) ja kuolemaan ilman mitään ikuisen elämän toivoa. Toivomme, että sinä, hyvä lukija, kuulut niihin, joiden mielestä on epäjohdonmukaista ajatella ihmisen elävän vain 70–80 vuotta ja sitten kuolevan, niin että kaikki hänen keräämänsä tieto ja kokemus häviävät iäksi. Toivomme, että kuulut niihin elämän etsijöihin, jotka ovat myös totuuden etsijöitä. Raamattu sanoo sellaisista ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä ihmisistä: ”Kaikista niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia.” – Apt. 13:48.

Jotta voisit uskoa siihen, että Raamatusta saadaan elämää antavaa tietoa, kehotamme sinua tarkastelemaan seuraavia arkeologisia ja tieteellisiä todisteita Raamatun luotettavuudesta.