Eristäytyminen voi olla vaarallista
”VAROITUS: Eristäytyminen voi olla terveydellesi vaarallista.” Samaan tapaan sanoitettuja varoituksia annetaan tavallisesti ihmisen hyvinvointiin kohdistuvista odotettavissa olevista vakavista vaaroista sekä kemikaalien ja lääkeaineitten aiheuttamista riskeistä. Mutta viimeaikaiset havainnot osoittavat, että tällainen varoitus voidaan aiheellisesti esittää niille, jotka olosuhteiden pakosta tai vapaasta tahdostaan elävät eristäytyneinä.
Esimerkiksi aviopuolison menettämisellä voi olla hyvin vahingollinen vaikutus. Time-lehti ilmoittaa, että ”sepelvaltimosairauksien aiheuttamien kuolemantapausten määrä 25–34-vuotiaitten leskien keskuudessa on viisi kertaa suurempi kuin samanikäisten aviovaimojen keskuudessa. Kaikissa ikäryhmissä eronneet ovat kaksi kertaa alttiimpia saamaan keuhkosyövän tai halvauksen kuin naimisissa olevat.”
Mutta eristäytymisen aiheuttama yksinäisyys vaatii veronsa myös niiden aikuisten keskuudessa, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa. Tutkimus, jonka on tehnyt tri James Lynch Yhdysvaltain Marylandin yliopistosta, osoittaa sydäntaudin aiheuttamien kuolemantapausten olevan 2–5 kertaa yleisempiä naimattomien keskuudessa. Sama tutkimus ilmaisee, että poikamies joutuu mielisairaalaan 23 kertaa todennäköisemmin kuin aviomies, ja naimaton nainen kymmenen kertaa todennäköisemmin kuin aviovaimo. On hyvin ilmeistä, ettei kyseinen tohtori tutkinut tilastoja niiden kohdalta, jotka elävät kiinteästi sopusoinnussa henkeytetyn Pyhän Raamatun kanssa, kuten Jehovan kristityt todistajat. Heitä koskevat tilastot olisivat hyvin erilaisia. Kyseisen tohtorin tilastojen mukaan eristäytymisen aiheuttama yksinäisyys voi tuottaa henkistä ja tunneperäistä tuskaa, joka muodostaa uhan elämälle.
Niin kutsuttujen SOS-palvelukeskusten kokemus suurissa kaupungeissa ilmaisee ongelman vakavuuden. Ottakaamme esimerkiksi Kanadasta Toronton metropolialue, jossa oli yli kaksi miljoonaa asukasta. Yhteen sen useista SOS-palvelukeskuksista tuli 33 000 puhelinsoittoa yhden vuoden aikana. Se on yksi puhelu joka kuudestoista minuutti. Noin 75 prosenttia soittajista oli eristyneisyydestä kärsiviä ihmisiä, ”käveleviä haavoittuneita”, kuten eräs lääkäri nimitti heitä. Kuusi prosenttia heistä oli itsemurha-aikeissa. Torontossa ilmestyvä Star-lehti sanoi heitä ihmisiksi, jotka kärsivät ”näkymättömästä taudista”, joka on saavuttanut epideemiset mittasuhteet. Tri Vello Sermat määritteli sen ”äärimmäisen lohduttomuuden tunteeksi, ikään kuin olisi täysin erossa muista ihmisistä. . . . Ihmisten välisten yhteyksien puuttumiseksi.” Monet eristyneisyydestä kärsivistä ovat iäkkäitä ja leskiä.
On ikävää, että yksin asuvat vanhukset ovat usein rikollisuuden uhreja. Monissa suurissa kaupungeissa tällaisten epäonnekkaitten on pakko jatkaa asumista nopeasti rappeutuvissa kaupunginosissa, joissa nuoret huligaanit pitävät heitä helppoina maalitauluina. Varkaudet, raa’at lyömiset, raiskaukset ja kidutukset ovat olleet joidenkin tällaisten yksinäisten vanhempaan väkeen kuuluvien kaupunkilaisten osana. Pelko panee tällaiset vanhukset eristäytymään entistä enemmän. He saattavat teljetä ovensa ja laudoittaa ikkunansa ja järjestää niin, että ruoka ja muut välttämättömyydet tuodaan heille.
Myös nuoret ovat kärsineet erakkoelämän vaaroista. Jotkut ovat ajatelleet luoda uuden elämäntyylin, joka ei olisi riippuvainen menneisyyden tavanomaisesta yhteenkuuluvuudesta. He ovat toivoneet onnellisempaa elämäntapaa. Mutta onko se ollut todella tyydyttävää? Toronton Star ilmoittaa, että itsemurhien määrä on Ontarion provinssissa kasvanut nopeimmin 20–30-vuotiaitten keskuudessa. On myös sellaisia, jotka havaitsevat liian myöhään joutuneensa vääristä vaikuttimista toimivien ihmisten uhreiksi. Muuan 26-vuotias kertoi: ”Hän sanoi olevansa silmittömästi rakastunut minuun, . . . hän lähetti minulle kukkia . . . osti minulle päivällisiä . . . ja sitten hän kertoi minulle totuuden. Hän asui toisen naisen kanssa.”
Eristyneisyyden ongelmia
Jopa naimattomat vapaita suhteita harrastavat alkavat tajuta, ettei ihminen voi helposti kumota sellaista, mikä on luonnollista elämässä. Huolimatta siitä miltä pinnalta katsoen näyttää, nuorten keskuudessa ollaan yhä paremmin tietoisia siitä, että tyydyttävän elämän saavuttamiseksi halutaan ja tarvitaan kestävää toveruutta. Kirjoituksessa, jonka nimenä oli ”Yksin joukossa – naimattomien unelma säröilee”, kanadalainen viikkolehti Maclean’s mainitsi: ”Yhä useammat naiset – ja jotkut miehet – tunnustavat olevansa kyllästyneitä, pettyneitä ja ikävystyneitä vaihtuviin irrallisiin sukupuolisuhteisiin.” Seksi itsessään ei ole ollut ratkaisu. Jotakin puuttuu: aito rakkaus ja sitoutuminen. Koska vuodet kuluvat varsin nopeasti, monilla on ongelmana sopivan aviopuolison löytäminen. Yhteenveto heidän itselleen aiheuttamastaan eristyneisyydestä on seuraava: vapaita suhteita 60-luvulla, murjotusta 70-luvulla ja kaihoisaa tuskaa tätä nykyä.
Jotakin ilmeisesti tapahtuu sellaisen ihmisen ajatuksenjuoksulle, joka eristäytyy vapaasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Vastoin Raamatussa esitettyä neuvoa hän usein ajattelee liian paljon itseään, jopa antautuu itsesäälin valtaan. Hän suhtautuu kriittisesti toisten tekemättä jättämisiin ja korostaa liiaksi heidän laiminlyöntejään häntä kohtaan katsoen joskus niiden johtuvan huonoista vaikuttimista. Hän odottaa toisten olevan ystävällisiä ja ajattelee heidän pettäneen hänet, jos he eivät ole. Yksi esimerkki on nuori aviovaimo, jolla oli kaksi lasta. Tämä äiti pysytteli jonkin aikaa erossa hyvin tuntemiensa ihmisten seurasta. Kun eräs ystävä mainitsi hänelle, ettei hän ollut nähnyt häntä viime aikoina, nainen vastasi: ”Tein sen nähdäkseni, huomaako kukaan sitä tai välittääkö kukaan siitä.”
On siis olemassa selviä osoituksia siitä, että vakaitten ihmissuhteitten muodostamisen laiminlyöminen voi saattaa ihmisen terveyden vaaraan. Mutta mitä on tehtävissä, jos vaikuttaa siltä, että joku ei voi mitään olosuhteilleen? Miten hän voi mukautua ei-toivottuihin muutoksiin elämässään?