’Osallistuen hyvän uutisen pyhään työhön’
”[Minulle on annettu] ansaitsematon hyvyys . . . ollakseni Kristuksen Jeesuksen julkinen palvelija kansoille, osallistuen . . . hyvän uutisen pyhään työhön.” – Room. 15:15, 16.
1, 2. Miksi puheemme ja käytöksemme ovat tärkeitä?
IHMISEN maine perustuu hänen tekoihinsa ja puheeseensa. Toiset tekevät usein hänestä ja hänen periaatteistaan johtopäätöksiä sen perusteella, mitä he näkevät hänen tekevän ja kuulevat hänen sanovan. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa [työnsä, Youngin Literal Translation] puhdas ja oikea.” – Sananl. 20:11; Matt. 7:16–20.
2 Mitä se merkitsee sinulle, jos olet kristitty? Eikö toisten pitäisi kyetä huomaaman käytöksestämme ja puheestamme, että me palvelemme tosi Jumalaa, Jehovaa? Raamattu vakuuttaa, että Jumala on pyhä ja puhdas ja että hänen periaatteensa ovat vanhurskaita ja aikaansaavat hyvää. (Jes. 6:3; Job 34:10; 5. Moos. 32:4) Jos me todella omaksumme sen hengen, mikä Jumala on, niin sen pitäisi käydä selvästi ilmi elämästämme. – Ef. 5:1.
3, 4. a) Mikä vaikutus Israelin palvonnalla ja historialla oli? b) Miten huomioitten tekemisen kristillisyydestä pitäisi vaikuttaa toisiin?
3 Tosi palvonnan ilmeneminen ihmisten elämässä voi vaikuttaa hyödyllisesti toisiin. Esimerkiksi Jehova yhteen aikaan oli tekemisissä pääasiassa Israelin kanssa. Hän sanoi israelilaisille: ”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.” (3. Moos. 19:2; vrt. 2. Moos. 19:5, 6.) Jumalan israelilaisille antamat syömistä, puhtautta ja moraalia koskevat lait olivat omiaan varjelemaan heitä monilta ympäristössä olevissa kansoissa yleisiltä saastuttavilta tavoilta. Monet muukalaiset voivat nähdä, kuinka menestyksellinen tosi palvonnan mukainen elämäntapa oli ja kuinka Jumala johti ja suojeli Israelia. Tämä teki heihin syvän vaikutuksen ja sai monet ryhtymään itse palvomaan Jehovaa. – 1. Kun. 8:41, 42; 10:1; Ruut 1:16.
4 Sama hyvä vaikutus on sillä, että tosi kristityt elävät Jumalalta saamiensa ohjeitten mukaisesti. Kristittyjen muuttunut elämäntapa ja ’hyvä käytös’ saavat jotkut silminnäkijät ’kirkastamaan Jumalaa’. (1. Piet. 2:12, 15; 3:1, 2; Tiit. 2:7, 8; 1. Tess. 4:11, 12) Mutta Raamattu osoittaa selvästi, ettei huomion keskipiste kristillisyydessä ole pelkästään puhtaan, moraalisen elämän viettämisessä ja sellaisen erinomaisen persoonallisuuden kehittämisessä, joka heijastaa ”hengen hedelmää”. (Gal. 5:22, 23; Ef. 4:22–24) Niin tärkeitä kuin nämä kristillisyyden piirteet ovatkin, Jeesuksen tosi seuraajalla on lisäksi ainutlaatuinen työ tehtävänä.
”HYVÄN UUTISEN PYHÄ TYÖ”
5. a) Mikä muu on meille tärkeää, kuten Jeesuksen esimerkki osoittaa? b) Miksi tämä toiminta on tärkeää?
5 Nuorena poikana ja myöhemmin täydellisenä miehenä Jeesus kunnioitti taivaallista Isäänsä. Hänen elämäntapansa ja persoonallisuutensa antoivat hyvän esimerkin toisille ja saivat monet havainnoitsijat kirkastamaan Jumalaa. (Luuk. 2:49, 52) Heti kun Jeesus oli kastettu, hän ’aloitti työnsä’ ja ponnisteli kierrellessään ja ’saarnatessaan valtakunnan hyvää uutista’. (Luuk. 3:23; Matt. 4:17, 23) Hän jopa valmensi toisia osallistumaan tähän samaan työhön ja lähetti heidät opettamaan ihmisiä. (Luuk. 10:1, 8, 9) Aluksi opetustyötä suoritettiin ja opetuslapsia tehtiin vain juutalaisten keskuudessa. Mutta myöhemmin sen oli määrä laajeta, sillä apostoli Paavali selitti Roomalaiskirjeen 15:8, 9:ssä Jumalan tahdon olevan, että kaikkia maapallon kansoja autettaisiin kirkastamaan häntä.
6, 7. Mitä ”pyhää työtä” apostoli Paavali teki?
6 Paavali itse työskenteli aktiivisesti tämän päämäärän hyväksi. Roomalaiskirjeen 15:16:ssa hän sanoi olevansa ”Kristuksen Jeesuksen julkinen palvelija kansoille”. Mitä tämä ’palvelus’ toi mukanaan? Hän lisäsi, että hän ’osallistui Jumalan hyvän uutisen pyhään työhön, jotta uhrilahja, nimittäin nämä kansat, osoittautuisi otolliseksi’. Mitä tämä merkitsee?
7 Roomalaiskirjeen 15:16 on Raamatussa ainoa kohta, jossa käytetään kreikkalaista verbiä (hierourgounta), joka merkitsee ’työskennellä jossakin pyhässä asiassa tai osallistua johonkin pyhään’.a Siten Paavali sanoi, että hän osallistui aktiivisesti Jumalan hyvän uutisen, kristillisen sanoman, pyhään saarnaamistyöhön kansojen ihmisten hyväksi. Ne, jotka ottivat sanoman vastaan ja joista tuli kristittyjä, olivat kuin Jumalalle esitetty uhrilahja, jonka Jehova hyväksyi ja siunasi hengellään. – Room. 1:1, 16.
8. Miten Paavali suoritti tätä työtä juutalaisten keskuudessa?
8 Miten Paavali ja muut suorittivat tätä ”Jumalan hyvän uutisen pyhää työtä”, kristillisen sanoman saarnaamista? ”Hyvä uutinen” voi pelastaa elämää, joten he halusivat tavoittaa mahdollisimman monet ihmiset. Toisinaan Paavali, joka itse oli juutalainen, saattoi puhua synagogiin kokoontuneille juutalaisille. (Apt. 13:14–42; 14:1; 18:4) Mutta pystyivätkö hän ja muut kristityt tavoittamaan ”kansojen”, ei-juutalaisten, enemmistön?
9. Mitä menettelytapoja varhaiskristityt voivat käyttää ei-juutalaisten auttamiseksi?
9 Kristityt voivat puhua ihmisille julkisilla paikoilla, esimerkiksi torilla. (Apt. 17:17–22) On kuitenkin epätodennäköistä, että siten olisi tavoitettu käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset. Miten oli ihmisten koteihin menemisen laita, kuten Jeesuksen opetuslapset tekivät, kun hän lähetti heidät saarnaamaan eri kaupunkeihin? (Matt. 10:5–13; Luuk. 9:2–6) Varhaiskristityt käyttivät myös tätä menetelmää, kun he innokkaasti ’osallistuivat pyhään työhön’ levittäessään kristillisyyttä kaikille kansoille.
10. Mikä todistaa, että talosta-taloon-todistamisen tarkoitus oli löytää epäuskoisia ja auttaa heitä?
10 Voimme havaita tämän siitä, mitä Paavali sanoi miehille, joista oli tullut vanhimpia Efesoksen seurakunnassa. Puhuessaan saarnaamisestaan siihen aikaan, kun hän oli tutustuttanut heidät kristillisyyteen, Paavali sanoi: ”En jättänyt saarnaamatta teille niistä asioista, jotka olivat hyväksi sieluillenne, ja opetin kaduilla ja talosta taloon todistaen siten sekä juutalaisille että aramealaisille [eli pakanoille] katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” (Apt. 20:20, 21, suomennos George M. Lamsan syyriasta kääntämästä englanninkielisestä laitoksesta)b Paavali puhui tässä selvästi ponnisteluistaan saarnata näille miehille silloin, kun he olivat vielä epäuskoisia, ihmisiä joiden tarvitsi katua ja uskoa Jeesukseen. Paavali meni sellaisten epäuskoisten koteihin. Hänellä ei ollut mitään aihetta epäröidä saarnaamista tuntemattomille, sillä hän teki ”pyhää työtä”, jonka Jumala hyväksyi ja siunaisi.
11. a) Miten kristityt nykyään suorittavat tätä ”pyhää työtä”? b) Miksi saarnaaminen talosta taloon on tärkeätä?
11 Myös nykyaikoina Jehovan todistajat ovat todistaneet aktiivisesti talosta taloon, ja se on ollut pääasiallinen keino yhteyden ottamiseksi ihmisiin ja Jumalan totuuden saarnaamiseksi. Tietysti jokainen kristitty, joka tuntee velvoituksensa ja etunsa julistaa ”hyvää uutista”, käyttää jokaisen sopivan tilaisuuden todistamiseen sukulaisille, koulutovereille, työtovereille, naapureille ja tuntemattomille sattuessaan keskustelemaan heidän kanssaan. Niinpä sellaisissakin maissa, joissa kiihkeitten uskonnollisten ainesten tai poliisivaltion ankara vastustus tekee julkisen todistamisen talosta taloon mahdottomaksi tai epäviisaaksi, kristityt tekevät edelleen kaiken voitavansa todistaakseen noilla muilla tavoilla. Kuitenkin kaikkialla, missä olosuhteet eivät ole äärimmäisen vaikeita, Jehovan todistajat käyvät järjestelmällisesti joka kodissa. Se johtaa ’perusteelliseen todistamiseen’ ja siihen, että he saavat yhteyden moniin ihmisiin, jotka eivät muutoin tapaisi tosi kristittyjä eivätkä kuulisi ”hyvää uutista”. – Apt. 4:19, 20; 20:21; vrt. Hes. 9:3, 4.
ONKO SE TEHOKAS TODISTAMISTAPA?
12–14. Mikä osoittaa, että saarnaaminen talosta taloon voi olla tehokasta?
12 Mutta onko tämä evankelioimismenetelmä edelleen tehokas tapa ’osallistua hyvän uutisen pyhään työhön’? Todistusaineisto osoittaa voimakkaasti sen olevan tehokas! Vuonna 1977 aikakauslehdessä Social Compass julkaistiin englantilaisen sosiologin Bryan Wilsonin artikkeli nimeltä ”Jehovan todistajat Japanissa”. Hän kirjoitti, että he ovat ”paljon määrätietoisempia evankelioimistyössään kuin mitkään” Japanin ’uudet uskonnot’. Hän johti myös tutkimusta, josta kävi ilmi seuraava:
”Todistajiksi tulleiden enemmistö [58,3 %] sanoo, että heidän kiinnostuksensa heräsi ensiksi” jonkun Jehovan todistajan ”käydessä heidän kotonaan”.
13 Sellaisetkin uskonnonharjoittajat, jotka eivät hyväksy Jehovan todistajien esittämää Raamattuun perustuvaa opetusta, tunnustavat todistajien talosta taloon suorittaman evankelioimisen tehokkuuden. Me luemme:
”Ehkä [kirkot] ovat liian laiminlyöviä siinä, mikä juuri muodostaa Jehovan todistajien suurimman kiinnostuksen kohteen: kotikäynnissä, joka sisältyy alkukirkon apostoliseen menettelytapaan. Kirkkojen rajoittuessa usein . . . saarnaamiseen kokouspaikkojensa sisäpuolella [todistajat] noudattavat apostolista menettelytapaa menemällä talosta taloon.” – El Catholicismo, Bogotá, Kolumbia, 14. 9. 1975.
’Katolilaisten pitäisi noudattaa Jehovan todistajien esimerkkiä evankelioimisessa, sanottiin ensimmäisen Kansallisen evankelioimiskongressin osanottajille.’ – Minneapolis Tribune, 29. 8. 1977.
14 Evankelioiminen talosta taloon on niin tunnusomaista Jehovan todistajille, että monissa maissa ovenavaaja sanoo: ”Olette varmaan Jehovan todistaja.” Hyvää on tehty, vaikkei Raamatusta mitään keskusteltaisikaan. Siten on kiinnitetty huomio Jumalan pyhään nimeen, joka ansaitsee tulla pyhitetyksi. Ja ovenavaajan mieleen on painunut tieto siitä, että hänen ovellaan oli Jumalan palvelijoita, joilla oli Hänen sanomansa. (Matt. 6:9; Jes. 12:4; Hes. 33:6–9, 29) Mutta usein seuraukset ovat paljon vaikuttavammat, kuten edellä olevat lainaukset osoittavat.
15. Miten tätä tehokasta työtä on suoritettu joissakin paikoissa, joissa sen tiellä on esteitä?
15 Yhteyden ottaminen ihmisiin todistamalla heille suoraan kodeissa on niin hyödyllistä ja tehokasta, että todistajat ponnistelevat kovasti voidakseen menetellä siten vaikeissakin olosuhteissa. Niin oli asianlaita eräässä Afrikan maassa, missä viranomaiset kielsivät tämän Raamattuun perustuvan toiminnan. Paikalliset kristityt tiesivät, että tämä evankelioimismenetelmä on arvokas, että heidän pitäisi ’totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmistä’ ja että heidän pitäisi noudattaa Jeesuksen neuvoa olla ”varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset”. (Apt. 5:29; Matt. 10:16, 17) Mitä he tekivät?
He pystyivät järjestämään niin, että muutamat heistä jakoivat keskenään pitkän kadun tai jonkin alueen talojen numeroiden mukaan. Yksi sai kaikki talot, joiden numero päättyi kakkoseen (2, 12, 22, 32 jne.), ja hän voi käydä niissä missä järjestyksessä hän halusi ja milloin tahansa hän voi. Joku toinen sai talot, joiden numero päättyi kolmoseen (3, 13 jne.), ja hän voi käydä niissä eri päivänä. Siten voitiin antaa perusteellinen todistus.
Ihmisiä voitiin myös lähestyä eri tavoin. Jollakulla kristityllä saattoi olla mukanaan pieni korillinen kananmunia tai hedelmiä, joita hän tarjosi ovenavaajalle ostettavaksi mutta korkeammasta hinnasta kuin torilla. Silloin tuli vähän kauppoja mutta saatiin alkuun paljon keskusteluja korkeista hinnoista, nykyisen elämän vaikeuksista ja sitten Raamatun ennustusten täyttymyksestä, jos tilanne näytti siihen suotuisalta.
Tai kristitty, jonka tarvitsi ostaa vihanneksia, saattoi käyttää tätä aiheena yhteyden ottamiseen ”alueensa” ihmisiin. Ennen torille menoaan hän saattoi käydä kodeissa, joissa oli puutarha, kysymässä myytiinkö niissä vihanneksia. Syntyipä kauppaa tai ei, usein on mahdollista päästä keskusteluun, jossa voi esittää raamatullisia ajatuksia.
Tällä tavoin paikalliset kristityt välttivät niiden poliittisten väkivallantekijöiden ahdistelun, jotka aikaisemmin olivat aiheuttaneet vaikeuksia talosta taloon saarnaaville. Yhdyskunnassa tuli myös annetuksi perusteellinen todistus.
16. Millä muilla tavoilla todistajat voisivat mukautua olosuhteisiin, jotta he voisivat jatkuvasti olla tehokkaita tässä saarnaamismenetelmässä?
16 Muualla tarvitaan ehkä toisenlaista mukautumista. Menneinä vuosina on kenties ollut yleistä käydä kodeissa aamupäivisin, jolloin monet ovat olleet kotona. Mutta jos olosuhteet muuttuvat ja useimmat ovat nyt siihen aikaan työssä, niin merkitseekö se sitä, ettei tämä saarnaamismenetelmä ole käytännöllinen? Ei, sillä millä muulla tavalla kaikkiin – jokaisessa kodissa ja asunnossa oleviin – saadaan yhteys ja kaikille annetaan mahdollisuus hyötyä ”hyvästä uutisesta”? Saattaa olla viisasta käydä heidän luonaan iltapäivisin tai alkuillasta, jolloin perheen jäsenet ovat kotona. Päämääränä on tavoittaa mahdollisimman monet ihmiset ja auttaa heitä. – Vrt. Apt. 16:13.
17. Miten me henkilökohtaisesti voisimme tehdä muutoksia tätä työtä suorittaessamme muistaen Paavalin esimerkin?
17 Apostoli Paavali oli halukas mukauttamaan menettelytapansa ja lähestymistapansa kuulijakuntaansa sopivaksi. Hän sanoi: ”Kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:19–23) Samanlainen mukautuvaisuus voi auttaa nykyään. Mitä esimerkiksi teet, jos useimmat ihmiset alueellasi eivät ole kiinnostuneita uskonnosta ja Raamatusta? Saisiko se sinut muuttamaan aloitustapaasi?
Eräs belgialainen todistaja kertoo: ’Minulla on Raamattu auki kädessäni, mutta en heti sano, mikä se on. Sanon: ”Kun odotin teidän tulevan ovelle, katselin mitä tähän on kirjoitettu . . . ’Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.’ [Matt. 5:5] Tuntuuko teistä, että keskuudessamme on vielä lempeämielisiä?” Keskustelu alkaa poikkeuksetta, ja myöhemmin Raamattu hyväksytään kernaammin.’
TYÖ JONKA JUMALA SIUNAA
18. Mistä me tiedämme, että Jumala on kiinnostunut ”hyvän uutisen pyhästä työstä”?
18 Kristityt ovat kautta maailman erittäin kiinnostuneita ”hyvän uutisen pyhästä työstä”. Samoin on Jehova Jumala. Paavali sanoi, että uudet kristityt, jotka olivat tulosta hänen osuudestaan tähän työhön, olivat kuin Jumalalle otollinen uhrilahja, johon kuuluviin hän vuodatti henkeään. – Room. 15:16.
19. Miten tämä työ voi olla tehokasta silloinkin, kun useimmat eivät kuuntele?
19 Jumala hyväksyy ja siunaa edelleen tämän saarnaamistyön, myös ihmisten löytämiseksi ja auttamiseksi suoritettavan tärkeän talosta-taloon-toiminnan. Mainitsemme vain yhden esimerkin: Evankelista, joka vierailee seurakunnissa laajalla alueella, lähti erään kristityn mukaan johtamaan raamatuntutkistelua Yhdysvaltain Marylandissa. Hän kertoo:
”Kysyin naiselta, minkä vuoksi hän ryhtyi tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän kertoi, että hänellä oli usein tapana avata Raamattu umpimähkään, asettaa sormensa jonkin jakeen kohdalle ja lukea se. Mutta harvoin hän pystyi ymmärtämään lukemaansa.
”Eräänä päivänä hän oli hyvin masentunut vakavien perheongelmien vuoksi. Jälleen hän avasi Raamattunsa ja poimi sieltä jonkin jakeen umpimähkään. Hän ei pystynyt ymmärtämään sitä, ja masentuneena ja pettyneenä hän alkoi itkeä. Hän rukoili Jumalaa lähettämään jonkun, joka auttaisi häntä ymmärtämään hänen Sanaansa. Samalla kun hän sen sanoi, ovikello soi. Kun hän avasi oven, siellä oli todistaja, joka sanoi ensimmäiseksi: ’Haluaisitteko ymmärtää Raamattua?’ Nainen suorastaan veti hänet sisään, ja säännöllinen tutkistelu aloitettiin nopeasti.”
20–23. Mitä siunauksia voidaan saada siitä, että osallistutaan enemmän talosta taloon suoritettavaan saarnaamistyöhön?
20 Hyviä seurauksia voidaan saada aikaan silloinkin, kun vaikuttaa siltä, että useimmat tavatuista hylkäävät heille esitetyn ”hyvän uutisen”.
Teini-ikäinen tyttö kävi eräänä lauantai-iltapäivänä ovelta ovelle maalaiskylässä Etelä-Afrikassa. Hän ei juuri saanut osakseen suopeaa vastaanottoa, sillä eräs yhdyskunnassa toimiva uskonnollinen järjestö oli herättänyt melkoisesti ennakkoluuloa Jehovan todistajien hyödyllisiä kristillisiä ponnisteluja kohtaan. Ovi oven jälkeen sulkeutui nopeasti hänen edestään. Työ näytti turhalta.
Mutta hänen tietämättään uteliaat silmät seurasivat häntä eräästä ikkunasta tien toiselta puolelta. Eräs vanhahko nainen tarkkaili todistajan kestävyyttä epäystävällisestä vastaanotosta huolimatta. Tämä kristitty oli selvästi erilainen kuin muut nuoret.
Kun todistaja saapui tämän vanhahkon naisen kotiin, tämä kutsui hänet sisään. Vaikka tyttö puhui etupäässä englantia ja nainen afrikaansia, he pystyivät vaihtamaan ajatuksia meidän aikaamme koskevasta tärkeästä Raamatun sanomasta. Myöhemmin eräs afrikaansia puhuva evankelista meni käymään tämän kiinnostuneen luona, ja tämä vanhahko nainen otti mielellään vastaan Jumalan sanan säännöllisen tutkistelun.
21 Todellisuudessa Jumalan ”hyvän uutisen pyhälle työlle” suoma siunaus tuntuu monin tavoin. Eräs matkustava palvelija, joka vierailee New Orleansin alueen seurakunnissa Yhdysvaltain Louisianassa, kirjoitti: ”Evankelioimishenki on voimistumassa. Viimeiset kahdeksan tai yhdeksän seurakuntaa, joissa olemme vierailleet, ovat käyttäneet paljon enemmän aikaa saarnaamistoimintaan. Tällaisen lisääntyneen ponnistelun avulla löydetään enemmän ’hyvästä uutisesta’ kiinnostuneita. Ja kun veljet ja sisaret ovat ahkerampia ’hyvän uutisen’ julistamisessa, rauhan ja ilon henki on tulossa ilmeisemmäksi seurakunnissa.”
22 Sellainen rauha ja ilo lisääntyvät myös niiden kristittyjen henkilökohtaisessa elämässä ja perhe-elämässä, jotka saarnaavat tarmokkaasti ”hyvää uutista” ja tuntevat Jumalan siunauksen. Elämässä on vielä ongelmia ja huolia. Me ymmärrämme, että niitä esiintyy niin kauan kuin olemme epätäydellisiä ja nykyinen paha asiainjärjestelmä saa jatkua. Mutta kristityn elämä tulee täyteläisemmäksi, rikkaammaksi ja onnellisemmaksi sitä mukaa kuin hän uppoutuu Jumalan määräämään ”hyvän uutisen pyhään työhön”. (Apt. 20:35) Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Se on todellisuutta. Se oli apostoli Paavalinkin kohdalla. Se on miljoonien nykyajan Jehovan todistajien elämässä. Se on oleva sinunkin elämässäsi.
23 Myös toiset voivat panna merkille, millainen kristitty sinä olet. He näkevät sinun osallistuvan ”hyvän uutisen” julistustyöhön. He näkevät, millaisen rauhan ja ilon tämä ja muut kristilliset toiminnat saavat aikaan elämässäsi. He huomaavat, miten monin tavoin sinä heijastat kristillistä persoonallisuutta ja ”hengen hedelmää”. (Ef. 4:24; Gal. 5:22, 23) Niin, sinä ilmaiset monille muille, että palvelet menestyksellisesti pyhää Jumalaa.
24. Millaisen tunteen voit saada osallistumisesta täysin määrin tähän työhön?
24 Esitettyään ajatuksensa ’hyvän uutisen pyhään työhön osallistumisesta’ Paavali lisäsi: ”Sen tähden minulla on syytä riemuita Kristuksessa Jeesuksessa, kun kyseessä on se, mikä koskee Jumalaa.” (Room. 15:17) Työskennelkäämme kaikki kristittyinä sillä tavalla, että mekin voimme riemuita Kristuksessa Jeesuksessa.
[Alaviitteet]
a Jotkut kääntäjät ovat kääntäneet hierourgounta-sanan ”toimia pappina” tai jollakin samantapaisella sanonnalla. Vertaa Luukkaan 1:8:aan, missä sukulaisverbiä käytetään puhuttaessa Sakarjasta, Johannes Kastajan isästä.
b Ensimmäinen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännös toiselle kielelle oli ilmeisesti syyriankielinen. Professori James Murdockin syyriasta englanniksi tekemä käännös kuuluu suomennettuna: ”En karttanut sitä, mikä oli hyödyllistä sieluillenne, voidakseni saarnata teille ja opettaa kaduilla ja taloissa, samalla kun todistin juutalaisille ja pakanoille.”
[Kuva s. 20]
”Suurempien tekojen” tekeminen alkoi helluntaina
[Kuvat s. 21]
Nykyään ”suurempien tekojen” tekemiseen osallistuvat todistajat kautta maapallon